Ikäväkö?

Paluu arkeen on alkanut ja tässä aamulla vielä sängyssä löhillessäni koira tuossa vieressä mietiskelin noita paria päivää, jotka olin kotona ilman koiruuttani.

Muistan kuin eilisen päivän sen, kun kaksi vuotta sitten jouduin saattamaan edellisen koirani paremmille kirmausmaille. Puolivuotta oli todella ontto olo - iso aukko ja tyhjiö oli elämässä. Aukko tosin on sellainen, mitä kukaan tai mikään ei koskaa voisi paikata, sen verran ainutlaatuinen yksilö tuo koiruuteni oli. Puolivuotta olin hieman kuin hukassa, kun ei ollut omaa koiraa - ei ollut kenen kanssa lenkkeillä, kenen kanssa harrastaa.

Mutta puoli vuotta tosiaan meni, kun tämä nykyinen koiruli kirjaimellisesti astui elämääni :) Sebu on kyllä doggi isolla D:llä ja myös erittäin ainutlaatuinen kaveri, itsetietoinen, omapäinen, iloinen ja avoin.

Olen aina välillä joutunut Sebun viemään hoitoon ja mulla on kyllä sille maailman paras hoitopaikka äidin hoivissa! Eli ei tarvitse olla huolissaan, että Sebu ei pääsisi lenkille tai saisi tarpeeksi ulkoilutusta, etteikö se saisi ruokaa ja vettä tarpeeksi tai että sen kanssa ei seurusteltaisi. Sebu saa kaikkea tarpeellista hoivaa kyllä - mutta silti oli eilen sellainen tunne että nyt on ehdottomasti saatava se koira kotiin.

Pari päivää, jotka vietin kotona "koirattomana" tuntuivat varsin oudoille. Talo oli jälleen tyhjä ja vajavainen. Kävi kyläilemässä ihmisiä, kävin kyläilemässä ja oli todella mukavaa! Kuitenkin aina kun tulin kotiin tai heräsin aamulla tuntui että kaikki ei ole kohdallaan - täältä puuttuu se, mikä tänne todellakin kuuluu!

On se jännä juttu, miten koiran läsnäolo rauhoittaa ja miten siihen tottuu - vaikka koira ei hauku ei riehu vaan ainoastaan makoilee kotona - on läsnä :) Miten koira voikaan täyttää elämässä sellaisen kolon, josta joskus ei ollut tietoakaan. Voihan tällaisen kolon toki täyttää jokin muukin kuin koira. Ja miten aina on niin, että vasta kun jotain ei ole sitten tajuaa miten paljon se jokin on antanut iloa ja rikastuttanut elämääni - jättänyt sydämeen ikuisen merkinnän!

No nyt on kivaa että voin tässä rauhassa touhuta aamuhommia ja kuulen vaan nuuskutuksen tuossa vieressä, kun koirulini nukkua tuhnottaa. Ihanaa että se on kotona :)

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita!