Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Loma on alkanut ja on aikaa treenailla

Talviloma on alkanut ja nyt kovasti suunnittelen treeniohjelmaa loman ajaksi.
On vihdoinkin aikaa keskittyä täysipäiväisesti :) treenaamiseen - no ei kuitenkaan hampaat irvessä

Huomasin tuossa että kosketusalustan opettaminen on meillä unohtunut ihan tyystin. Niinpä siinä on meille ohjelmaa. Haasteena on nyt sitten se, että Sebu mielellään nostaa esineen mulle maasta... eikä tarjoa tassukosketusta, joten harjoitus pitää suunnitella nyt tarkasti.

Mukavaa aivotyöskentelyä :)

Nyt lähden agilitytreeneihin.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Ilo omistaa iso koira

Mikäs siinä on, että kun on iso koira niin sitä halutaan monesti ns. hyödyntää?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että kun on ison koiran omistaja niin muut isojen koirien omistajat mielellään käyttävät toista isoa koiraa "opettamaan toiselle tapoja".
Elikkästä jos oma iso (1) koira käyttäytyy vapaana sopimattomasti; hyppii selkään, härnää toista, räksyttää toiselle, tökkii toista, murisee toiselle, näyttää toiselle hampaita, näykkii jne, odotetaan, että "paikalle" tulee toinen iso koira (2), jolla palaa tähän käytökseen hermo ja ns. 'opettaa' tätä huonosti käyttäytyvää. (Opettaminen tässä kohdassa tarkoittaa siis sitä, että koiralla 2 palaa hermo ja näin ollen se alistaa koiran 1 omalla tavallaan).

Tilanteessahan ei tapahdu mitään poikkeavaa tai agressiivistä vaan tämä isokoira 2 sanoo isolle koiralle 1 että "Mä en hyväksy tollaista kätyöstä. Lopeta." ja iso koira 1 joko lopettaa tai kokeilee vielä uudelleen ja tästä riippuen tilanne voi toista - jopa hieman ronskinpana huomautuksena. Tilanne voi mennä jopa siihen pisteeseen, että jos koira 1 ei ymmärrä lopettaa koira 2 joutuu käyttämään hampaitaan. Sitten mennään mahdollisesti molempien kanssa eläinlääkäriin...

Mä en mielelläni koirani kanssa ole näissä tilanteissa, koska en halua että se on aina se mun koira jolla pitää palaa se hermo kun yks hyppii selkään koko ajan tai näyttää hampaita ja härkkii. Yleensähän omistajat eivät sitten enää tee mitään - opeta koirilleen sopivan ja sopimattoman käytöksen eroja vaan odottavat että "koira 2 kouluttaa".
Välien ratkominen ja sellainen normaali kanssakäyminen koirien kesken on sitten ihan eri juttu.

Mutta mitäs teet... aika yksin olet näissä tilanteissa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Vierailulla Inkoossa

Ajattelin välillä kirjotella ihan tavallisesta päivästä :)

Käytiin nyt viikonlopun aikana tuolla mualla moikkaamassa kaveria - tai monia kavereita tosin saman katon alla olevia ;D

Sebu sai nauttia mustisten seurasta ja minä sitten puolestani sain hyvän seuran lisäksi nauttia makoisasta synttärikakusta - peräti kahtena päivänä :D Onnittelut vielä Markukselle!

Sebu tapasi myös uuden tuttavuuden, nuoren mustispojan Z.... jotain oli pojan nimi - hitsi kun en muista, oli meikäläiselle niin vieras nimi ;) No se oli kuitenkin sellainen reipas vajaa vuotinen pojan jössikkä ja oikein mukavan oloinen olikin! Harmi etten tajunnu ottaa pojista kuvia kun pihamaalla oleilivat.

No kuulu siihen viikonloppuun sitten oravien seurantaakin - tosin vain lasin takaa, mikä lienee oli ihan tarpeeksi sekin :D
Tässä muutama otos mitä sain räpsittyä.

Sebulla työnalla oravien touhujen arviointi :)
Aikast jännittävää touhua, ei meinannu koira housissaan pysyä!









 Ja tässä sitten oravien seuranta-asento sivustapäin - tarkkana kuin porkkana!
Ja tässä söpöilee mustaterrierin alku Piu :)


 Majakka ja perävaunu ;)








ja lopuksi kukkulan kuninkaalliset!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

AHK on vallannut facebookin :)

Nyt on sitten avattu AHK:n Facebook sivutkin!
Tiedossa mahdollisesti esim. tarjouksia FB sivujen seuraajille :)

Löydä Amicus Hau Know facebookista liity faniksi!

FaceBook
Web

Pennun onnettomat sattumat

Kun pentu tulee kotiin, sitä ajattelee, että tälle ei nyt sitten satu mitään ikävää!! Ei varmasti satu!!! Siitä mä pidän kyllä huolen.

Joopa joo... onni eikä onnettomuus kun ei tule kello kaulassa. Mäkin ajattelin noin mun pentuni kohdalla. Ajattelin myös että, koska edellinen koirani joutui niin monesti irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi, pihalta tai talon sisältä syöksyneiden koirien kohteeksi niin tätä uutta pentua suojelen kyllä kaikelta tuolta. Miten sinisilmäistä, mutta vilpitöntä ajattelua. Menihän sitä ihanuutta tuollaiset peräti 9 kuukautta, ettei koirani päälle käynyt yksikään koira! Ei lenkillä, ei koirapuistoissa, ei metsissä, ei porraskäytävässä ei missään. Kunnes eräänä kauniina päivänä sitä pentua ei sitten pystykään enää suojelemaan!

Mietipä tilannetta: Oman asuntosi porraskäytävässä olet harjoittelemassa ulko-ovella ulosmenoa pentusi kanssa, hissistä pörähtää koira, joka säntää pentuasi kohti äristen ja vielä takaapäin! Säikäyttää pentusi perin pohjin ja itse et ehdi kissaa sanoa kun koko tilanne on niin nopea!

Jos asettuisit koiran asemaan niin miten jatkossa reagoisit?
Alkaisitko kyttäilemään porraskäytävässä, että mitä siellä tapahtuu? Alkaisitko ehkä haukkumaan kun kuulet liikettä? Muuttuisiko kehosi kieli - olisit jännittynyt, jäykkä, puhiset ehkä, hermostuneesti katselet ympärille - etenkin ylöspäin koska sieltähän kaikki paha tulee... Reagoisitko siihen, kun kuulet hissin liikkuvan ja oletko valmiina ryntäämään hissiin kun kuulet ovien aukeavan?
Hihnassa lenkillä, alkaisitko seuraamaan vastaantulevia koiria, että onko ne tulossa päälle vai ei? Hidastuisiko askeleesi, jäisitkö jopa paikalle makaamaan yrittäen ottaa selvää mitä tuleman pitää? Muuttuisiko kehosi kieli jäykäksi, tuijottavaksi? Alkaisitko ennakoimaan "hyökkäys on paras puolustus"? Vastaisitko tuijotuksiin jo kaukaa "et kyllä mun päälle tule"?

Uskoisin että mitä todennäköisimmin näin voisi käydä. Näistä tällaisista seurauksista useat ihmiset kärsivät koirineen joka päivä! Kaikki vain sen vuoksi, että jonku toisen koira ei ollut hallinnassa! Sen toisen koiran omistaja ei kuitenkaan elä sen aiheuttamansa seurauksen kanssa sitä 10-15 vuotta, minkä sinä teet.

Seuraukset: Koiran opettaminen pois pelkotilasta on haasteellista ja aikaa vievää - sekä kallista! Näihin kustannuksiinkaan ei osallistu kukaan muu kuin sinä itse.
Kaiken kukkuraksi saat vielä kuunnella mutinoista ja moitteita siitä miten hullu koira sulla on, kun käyttäytyy huonosti hihnassa, saattaa käyttäytyä hermostuneesti siinä kohtalokkaassa porraskäytävässä, näyttelyissä, koulutuskentillä, lenkillä - missä ikinä oletkin liikkeellä!
Ja kiittää voit vain kanssaihmisiä kaikesta tästä!

Joskus olisi kiva, että ihmiset pysähtyisivät miettimään tai edes kysymään syitä seurauksiin!
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että naapurini koiran kanssa oma koirani on kohdannut hyvin ikävän kokemuksen. Tästä syystä vieläkin, kun lähestymme naapurin parveketta, koirani hyppii neljällä tassulla ilmaan tai seisoo kahdella tassulla, haukkuu - ja voitte vaan kuvitella miltä se näyttää sivullisen silmissä kun kyse on Tanskandogista! Ja ei kukaan tiedä syytä tähän - eikä kukaan ole sitä kysynytkään, mutta ilmeistä näen mitä ajatuksia siellä päässä oikein pyörii.

Tässä käytin esimerkkiä toisen koiran hyökkäyksestä, mutta sama asia koskee lapsia ja heidän käyttäytymistään koiria kohtaan, nuoria jotka pelottelevat koiria lenkkipoluilla, ihmisistä jotka heittelevät ilotulitteita koiria kohti, aikuisista jotka ovat ajattelemattomia.
Me jotenkin tässä yhteiskunnassa ajatellaan, että koiran tulee kestää ihan mitä ikinä vastaan tulee - ei kuitenkaan ajatella että se on eläin, joka reagoi tilanteisiin oppimansa, kokemansa tai luontaisen käytöksensä tavoin.
Koiran selviytyminen tässä maailmassa (esim. koti ja katukoirat) perustuu siihen millaisia kokemuksia koiralle tulee - mitä se niistä oppii ja miten se oppimaansa käyttää - sekä tietenkin synnynnäisiin toimintatapoihin.

Niin ikävää että yhdestä onnettomasta tilanteesta, johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa, tulee ristiksi niin paljon surua, työtä ja pahaa mieltä - vuosiksi eteenpäin.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Pääkaupunkiseudun koirapuistosäännöt

1. Vastuu koirasta aitauksessa on aina ulkoiluttajalla. 
Huom:
  • mene itse ensin aitaukseen
  • ole koirasi mukana, älä jätä sitä yksin aitaukseen
  • muista, että kaikki koirat eivät ole tottuneet lapsiin
  • aitauksessa vaatteet saattavat yllättäen likaantua - älä laita parhaita päälle
2. Jos aitaus on jaettu isoille ja pienille koirille, noudata jakoa. 
Huom:
  • pieni koira on alle 40 cm korkea ja painaa enintään 15 kg
  • älä vie suurta koiraa pienten aitaukseen. Pieni koira voi ulkoilla suurten kanssa
3. Pidä koirasi vapaana aitauksessa. 
Huom
  • varmista, että koirasi tulee toimeen muiden koirien kanssa, mikäli et ole varma koirasi käyttäytymisestä, poistu aitauksesta muiden saapuessa sinne
  • koirasi turvallisuuden vuoksi poista siltä aina kaulapanta tai valjaat aitaukseen mennessä
4. Kiimassa olevaa ja / tai sairasta koiraa ei saa tuoda aitaukseen. 
Huom
  •   huolehdi, että koirasi rokotukset ovat kunnossa
5. Koirien omien lelujen tuonti aitaukseen ja lelujen, keppien, lumipallojen ja kaiken muunkin heittely aitauksessa on kielletty. 

6. Huolehdi aitauksen siisteydestä ja valvo koiraasi. 
Huom
  • järjestyslaki velvoittaa korjaamaan ulosteet niille varattuun roska-astiaan
  • suojele alueen kasvillisuutta ja rakenteita

7. Pidä huoli, ettei koirasi haukunnallaan tai muuten häiritse naapuruston rauhaa eikä varsinkaan yöaikaan kello 22–7.

8. Voit ilmoittaa havaitsemastasi turvallisuutta heikentävästä ilkivallasta ja koirille vaaraa aiheuttavista puutteista asiakaspalveluun.

9. Pidä portit aina suljettuina.

10. Noudattamalla näitä sääntöjä kaikissa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien ylläpitämissä koira-aitauksissa suot miellyttävän ulkoiluhetken niin koirille kuin niiden ulkoiluttajillekin.

Miksi koirapuistossa on säännöt???

Koska näyttää siltä, että ihmisille ei ole selvät mitkä ovat koirapuistossa säännöt niin tässäpä ajattelin laittaa hieman infoa asiasta.

Muistakaa, että aina vastuu on teidän ja te aina maksatte omat viulunne jos jotain sattu! Kenelläkeen puistossa olevan koiran ulkoiluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa pennin latia eläinlääkärikäynnistä aiheutuneista kustannuksista. Tosin yleensä näistä asioista voidaan sopia erilaisin käytännöin ja tilanteiden mukaan. Onneksi näin! :D

Vaikka Helsingin Seudun Kennelpiirin kanssa yhteistyössä vuonna 2008 tehdyssä kymmenessä käskyssä koirapuistosäännöistä ei mainitakaan, että on ihan kohteliasta ja oman koirankin kannalta suotavaa kysästä ennen sisään tuloa, että "onko ok, että tulemme". Näin esim. henkilö, jonka koira ei tule toimeen välttämättä kaiken tyyppisten koirien kanssa voi sanoa että odota hetki niin poistumme :) Ja ei tule haavoja eikä pahaa mieltä kenellekään!

Monesti purnataan myös sitä, että miksi siellä ei saa heittää keppiä tai palloa? No kaikki koirat eivät ole halukkaita jakamaan saamaansa aarretta muiden kanssa ja tästä syntyy usein ihan turhia rähinöitä ja eläinlääkärikäyntejä - yksinkertaista eikö vaan - ei heitellä mitään!

Entä ne koirat jotka ovat "vihaisia" ja ovat puistossa. Meistä ihmisistä ei voi sanoa että kaikki tulevat toimeen kaikkien kanssa ja emme mekään halua kaikkien kanssa viettää iltaamme. Näin myös koirillamme - koirat ovat yksilöitä ja kaikki eivät välttämättä tule toimeen kaikkien kanssa. Siitä huolimatta koiralla on ihan samanlainen oikeus leikkiä niiden kanssa joiden kanssa tulee toimeen. Näin varmistetaa koiran sosiaalinen virikkeistäminen.
Koska meille ihmisillekin on suotu kyky kommunikoida niin ehdotan että käytetään sitä kykyä - näin ei tule kenellekään paha mieli :D

Säännöissä on selvä pointti ja järki, joten noudatetaan niitä ja kohteliaita toisia huomioivia käytöstapoja!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kanakurssikuulumisia - kanojen käsittely ja kuivaharjoittelu

Kanat ja ajoitus, kriteeri sekä vahvistetiheys siinäpä oli purtavaa kerrakseen ensimmäisellä ns. kanakurssilla ;) eli virallisemmmin koulutustekniikan peruskurssilla nr 1.

No aika uutta oli koko homma, kun ennen olen kanoja vaan katellu, mutten edes miettiny koskettavani saati sitten kouluttaa. Tehtävä yksi oli: tutustu eläimeen kana ja kosketa sitä. Himpskutti kun jännitti ja jopa hieman arvellutti se niiden nokkiminen. Ne oikeasti nokki kättä kun niitä yritti ottaa pois häkistä pöydälle töihin. Ja sitten niiden käsitteleminen oli toinen juttu - miten saada lintu turvallisesti ja varmasti pöydälle.. lopulta tämä kävi ihan helposti, jopa yllättävän helposti kun muistaa vaan otaa tukevasti kiinni ja pitää siivet kasassa.

Kun nyt ensin oli päästy siitä että oli totuteltu miltä ne linnut tuntuivat kädessä ja miten niitä pidellään niin sittenpä alkaa itse työt. Kuivaharjoittelu!

Usein ei uskota, että on ihan hyvä etukäteen harjoitella mitä on tekemässä - ilman eläintä. Mekin aloitimme siitä, miten palkitsemme - kuinka nopeasti pystymme palkitsemaan eri asennoista ja hei eri käsillä! Ruoka kuppi oli ensin tyhjä ja sitten siinä oli jyviä. Oli yllättävän suuria eroja siinä mitä teki vasemmalla ja mitä oikealla kädellä. Nythän meillä on vain yksi liikkuva osa se kuppi eikä muita välineitä... tai hetkonen - kanan näkökulmasta taitaa olla muitakin. Nimittäin me itse. Pitää muistaa! Ensin naksautus ja sitten vasta liikkuu KUPPI eikä mikään muu :) Kellotauluharjoituksessa kyllä meni puurot ja vellit sekasin, sillä aika usein se naksautus tuli 1) ennen signaalia ja 2) kun käsi oli jo liikkeessä... eli tein oletuksia - mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu!

Kuivaharjoittelun tärkeyttä en kyllä kyseenalaista, vaikka kuinka joku yrittä sille nauraa. Mietin vaan että kuinka usein mulla on tilanne, että on koira, naksutin, hihna ja ruoka ja tietenkin se tehtävä esimerkiksi joita pitää hallita saman aikaisesti? Ihan mielelläni mietin etukäteen mitä olen tekemässä ja miten ennen kuin sotken sen koiran niihin mun suunnitelmiin!

Eli oppi nr1 suunnittele ja harjoittele ilman eläintä!

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Olisiko kouluttajien sertifikaatti tarpeellinen?

En tiedä oikein miten ottaisin tämän asian puheeksi, koska makuasioista ei voi kiistellä... yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, näin se vaan on. Mutta, kun kyseessä on myös ammattitaito, vuosien kokemus (siis ne epäonnistumiset kuin onnistumisetkin), itsensä kehittäminen ja niin edelleen silloin voidaan ehkäpä jo miettiä että mistä ns. "maksaa".

Juttelin taannoin kaverini kanssa siitä millainen on hyvä kouluttaja - siis se henkilö, joka vetää tuon koulutuksen jonne olen koirani kanssa ilmoittautunut. Meillä molemmilla oli juurikin samaan aikaan huono kokemus ja siitähän lähti liikkeelle mielenkiintoinen keskustelu.

On ollut eri puolilla puhetta siitä, että kouluttajan tutkinto pitää saada sertifioiduksi, laadukkaaksi tasokkaaksi tutkinnoksi, jolla olisi oikeasti tarkoitus. Olen ehdottomasti tämän puolesta puhuja. No sitten tulee haasteeksi että minkä opin mukaan tämä tehdään - siihen en nyt kuitenkaan tässä keskustelussa mene vaan pitäydyn perusasioissa, joita kouluttajan mielestäni pitää hallita ennen kuin edes miettii kurssia pitävänsä ja olettaa ihmisten siitä maksavan.

Kun osallistun jollekin aloittelija kurssille, odotan että saan hyvinkin 'kädestä pitäen' ohjeistusta. Eli että kouluttaja kertoo opetustavasta/tavioista, niiden eduista, haitoista jos voi olla, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla jne. En voisi edes kuvitella että ekalla tai tokalla tai edes kurssin vikalla kerralla vaan sanotaan että tehkääpä nyt itsenäisesti.
Ikävää on, että näitä tapahtuu - jopa yksityisillä kursseilla, jotka ovat hyvinkin hinnakkaita ja näin ollen tason uskoisi olevan hyvä.

Oma kokemukseni ehkä hassumpia juttuja joiltain kursseilta on mm.
- kouluttaja ei ohjannut minua lainkaan koko tunnin aikana
- kouluttaja luki kaiken papereista mitä tehdään - ei seurannut oppilaita tai koiria. Oltiin liukuhihnalla :)
- kun oli minun ns. vuoroni, kouluttaja oli vieressä muttei tehnyt tai sanonut mitään miten minun tulisi toimia - muun ajan vietin itsekseni
- kouluttaja sanoi "tehkää itsenäisesti tuota ja tätä" - muttei kertonu miten ja miksi - eikä tullut koskaan katsomaan miten "itsekseen harjoittelu" sujui
- keskittyi enemmän tuttuun/kaveriin, joka oli vierailulla kurssilla kuin asiakkaisiinsa
Näissä tilanteissa sitä tulee miettineeksi, että jos ja kun kurssilla oikeasti on ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä tehdä, miksi tehdä tai miten tehdä - nämä taitavat olla näillä kursseilla todella hukassa!!!

Toinen seikka mikä mietityttää ovat vastavalmistuneet kouluttajat. He hinnoittelevat itsensä usein samoin taksoin kuin kokeneemmat, enemmän koulutusta keränneet ja työtä tehneet kouluttajat. Mites tämä sitten on mahdollista? Eihän normaalissa elämässäkään juniori tienaa yhtä paljon kuin seniori. Tai vasta valmistunut yhtä paljon kuin monia vuosia työkokemusta kerännyt henkilö. Pitäisikö joskus miettiä, että ns. nuorien kouluttajien vetämien - edes osittain vetämien - kurssien hinnoissa kompensoidaan kuluttajalle sitä, että kurssin vetäjä välttämättä ole vielä kovin kokenut?

Siksipä mielelläni osallistun ryhmään, jossa mietitään kouluttajan koulutuksen sertifiointia/koulutustapaa/ammattitutkinnon sisältöä - mitä vaan kunhan saadaan villi viidakko muutettua järjestäytyneeksi ja kauniiksi koivikoksi :)

Mitä mieltä te olette? Haluatko kenties jakaa kokemuksia - olis kiva kuulla?

Peräänkuulutan jälleen meiltä kuluttajilta sitä, että kysellään ja punnitaan ennen kuin hypätään :D

Onko laihuus ainoa oikea tie 'menestykseen'

Kattelin eilen ohjelmaa neloselta (yritin etsiä tähän linkkiä - en löytänyt), jossa oli todellisia painon pudottajia. Nämä ihmiset olivat pudottaneet painoaan siis luokkaa 150 kg tai 200 kg! Heidän elämänsä on muuttunut ihan täysin - ovat nyt onnellisia, positiivisia ja kaikin puolin tasapainoisia. Heistä on tullut normaalipainoisia :) Ihana asia!

Mutta mutta - meidän yhteiskunta... sille kun ei tunnu riittävän mikään! Meiltä odotetaan että olemme ikinuoria, jaksamme jatkuvasti antaa itsestämme enemmän ja enemmän. Mikä pahinta ulkonäkö voi olla työpaikan saannin peruste!
Ei se että vaatteesi sattuivat olemaan haastattelussa haatattelijan mielestä tilanteeseen sopimattomat, mutta kun sulla voi olla jopa liika painoa että saisit työpaikan - viis siitä mikä on sitten se kokemuksen puoli, kompetenssi. Tähän aiheeseen liittyen muuten näin taannoin dokkarin myös siitä miten esim. Kiinassa tehdään kauneusleikkauksia ja yritetään saada lisää pituutta että varmistettais "länsimainen ulkonäkö" ja saatais työpaikka. Hullu maailma!

Lehdessä tänään (tai digilehdessä) puolestaan oli juttu siitä, mitä mahdollisesti odotetaan valtion päämiehen/naisen ulkonäöstä, onko brunetti uskottavampi kuin blondi ja entäpä jos oletkin langan laiha tai hieman ylipainoinen - tälläkin voi olla vaikutus saamaasi palkkaan. Uskomatonta - mutta niin totta.
Samaisesta aiheesta on keskusteltu jo vuosia, mutta silti se vain aina putkahtelee esiin. Sitten ihmetellään miksi nuoret mm. sairastavat niin paljon anoreksiaa tai bulimiaa... mistähän ne ulkonäölliset paineet tulevat?

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

AHK:n webbisivut päivitetty!

Yötöiksi aina menee, mutta sainpas vihdoinkin hieman päivitettyä sivujani tekstien ja kuvien osalta.

Sivustolle on ilmestynyt:
  • koulutusaikatauluja kursseista
  • etusivun tekstit päivitetty
  • kauppa eli myyntituotteet sivu päivitetty
  • hinnasto lisätty
  • niin ja sivustolla on uusi ilme
Käyppäs katsomassa ja ilmoittautumiset sitten meilitse AHK:n s-posti osoitteeseen!

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Mitä ihmettä - sä meet kouluttamaan kanoja???

Se oli sitten marraksuu viime vuonna, kun suuntasin kulkuni kohti Kangasalla Tommyn ja Jaanan kanalaa. Töissä kerroin lähteväni kouluttamaan kanoja ja sain hmmm... hieman enemmän kuin kummaksuvia katseita :D

Miten sitten kanojen kouluttaminen ja koiran kouluttaminen liittyvät toisiinsa? Ensi kuulemalta vois sanoa että ei mitenkään. Mutta kun tarkemmin asiaa tutkii niin hyvinkin paljon. Muistaakseni vuonna 1996 Bob ja Marian Bailey aloittivat workshopit käsittääkseni pääasiassa eläinten kouluttajille.Workshopeissa käsiteltiin operanttia ehdollistamista ja käytösanalyysiä. Baileyt olivat operantin koulutuksen edelläkävijöitä päästen tutustumaan ja oppimaan aiheesta ABEssa (Animal Behaviour Enterprice) ja heidän elämäntyönsä perustuu eläintenkoulutukseen ja tiedottamiseen operantista kouluttamisesta. Workshopeissa harjoitukset tehtiin ja tehdään edelleen kanojen avulla.

Miksi sitten kana? Internetistä googlaamalla voi löytää ehkä parempiakin vastauksia, mutta kanojen käytös muokkautuu hyvin nopeasti sen mukaan minkä kana kokee kannattavaksi tai kannattamattomaksi tahi mitä ympäristössä tapahtuu. Oman kokemukseni on, että kana huomioi ihan kaiken mitä ohjaaja tekee - liikutko koulutuksen aikana vai oletko liikkumatta, miten liikut, miten palkkaat, mistä palkkaat, kuinka nopeasti palkkaat, mihin suuntaan palkkaat jne jne. Eli kana huomioi ympäristöään erittäin tarkasti. Myös se, että kanat ovat aina olleet saaliita vaikuttaa tähän edellämainittuun primitiiviseen käytökseen ja antaa meille mahdollisuuden näin ollen käyttää kanoja näissä harjoitteissa. No sitten mun mielestä erittäin tärkeä pointti kanojen käytössä on se, että niitä kouluttaessa ei ole mitään ennakko-odotuksia - kuka olis kanaa kouluttanu? ;) Ja kanoihin ei ole minkäänlaista tunnesidettä - ainakaan mulla ei ole ollut eikä vieläkään ole tullut :D
Ainoat odotukset mitä voi olla on omat suorituspaineet - ja odotukset siitä "mähän osaan tän homman". Jos tällaisella asenteella on liikkeellä niin a) ne on syytä heti heittää romukoppaan ja b) viimeistään kanat tiputtaa maan pinnalle!

Ensimmäisen kurssin aiheena oli johdanto operanttiin kouluttamiseen: ajoitus, kriteeri ja vahvistetiheys.
Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että opettelimme konkreettisesti kanojen kanssa: mitä käytöstä vahvistetaan (kriteeri), milloin käytöstä vahvistetaan (ajoitus), ja kuinka usein käytöksestä vahvistetaan (vahvistetiheys).

Kangasalla meidän ryhmää odotti sitten kahden sorttisia kanoja - kokeneempia "konkareita" eli jonkinmoista oppimishistoriaa omaavia kanoja sekä sitten ns. remonttikanoja (nimi tuli toisella kurssilla), eli uusia kanoja joilla ei ollut minkäänlaista oppimishistoriaa - "puhtaalta pöydältä" siis päästiin niiden kanssa aloittamaan! Jokaisella oli kaksi kanaa - yksi "vanhus" ja yksi "junnu" :)
Kurssi oli enemmän kuin valaiseva!!!

Kokemuksia ensimmäisestä kurssista sitten tarkemmin myöhemmin blogi kirjoituksissani ;)
 P.s.
House of learningillä  Ruotsissa on tulossa Bob Baileyn pitämät workshopit - huhun mukaan viimeiset missä itse Bob Bailey on vetämässä workshoppeja.
MUTTA ehdottomasti suosittelen kotimaisia kursseja, jotka pidetään selkeällä suomenkielellä ja rautaisella ammattitaidolla Tommy Wirènin johdolla. Ainakin kanakurssi 1 pitäisi olla pakollinen jokaiselle koiran omistajalle!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Koiran loimet

Nyt kun on ollut niin kova talvi, että lunta on riittänyt pakkasen kera oikein roppakaupalla, olen paljon miettinyt noita loimia mitä koirille myydään.

Loimia on kyllä joka lähtöön, mutta on kyllä yksi joka on mielestäni yli muiden nimittäin back on track -loimi. Se pitää koiran kyllä tosi lämpimänä ja kattaa koiran isot takalihaksetkin hyvin. Iso plussa muiden ominaisuuksien lisäksi on kyllä se, ettei se ole ollut meillä vielä kertaakaan sähköinen! Sebu laittaa ko loimen mielellään päälle ja pois, kun ei tarvitse pelätä sähköiskunsaamista.

Meillä oli saman valmistajan patjakin, mutta siihen Sebu ei mieltyny ja se on nyt paremmassa kodissa kovassa käytössä.

Tuosta Back on Track loimesta ihmettyttää vaan se, että miksi ihmeessä se katsotaan dopingin verrattavaksi tuotteeksi joissain maissa? Kysehän on kuitenkin koiran hyvinvoinnista ja lihasten huollosta. Eikä siinä mitään aineita sysätä koiran tai minkään muunkaan eläimen elimistöön.

Toivottavasti pian mm. Hurtta valmistaisi loimia talveksi, jotka eivät olisi täyttä keinomatskua ja näin todella sähköisiä. Pidän ko firman loimista noin muuten kyllä - ja se veden ja lumenpitävyys on kyllä todella hyvä! Tota vedenpitävyyttä en muuten tuosta BoTista tiedä, kun en ole sitä koskaan sateella pitänyt koiralla päällä.

Koirankoulutuksen hinta

Surffailin tässä hieman netissä - katselin kursseja ja koulutuksia, joihin voisin koirani kanssa osallistua :) Mutta sitten siinä suffaillessani katselin hintoja, kun koiran kanssa haluaa harrastaa tai osallistua koulutkseen pennun kanssa... ja pöyristyin! Kun yhden koulutuskerran hinta alkaa olla 20 tai yli 30 eur niin eikö se ole aika paljon? Kuitenkaan kyse ei ole yksityisopetuksesta... No mun mielestä tuo hinta on jo todella uskomaton, enkä tiedä kenellä on oikeasti varaa maksaa noin paljon koulutuksesta - mulla ei ainakaan olisi (tai pitäis säästää pitkä penni hyvissä ajoin ennen maksua). Ja kun kouluttajanakaan ei ollut mikään "guru" tai maailman nimi niin apuva sanon minä! Ilmeisesti näitäkin löytyy joilla varaa on :) Hyvä niin tietenkin :D

Mutta mutta.... Onko niin että tänä päivänä täällä eritoten pääkaupunkiseudulla koirankouluttamisesta tai koiran kanssa harrastamisesta on vaan maksettava huimia summia? Onko millään mitään rajaa tai kattoa?
Jos tätä blogia nyt lukee joku sellainen, joka haluaisi kommentoida niin mielelläni kuulisin, että missä menee raja - milloin olisit valmis maksamaan koulutuksista minkäkin verran? 

Mä itse olen valmis maksamaan, kun tiedän mitä rahoilleni saan vastineeksi - eli kun tiedän, että kouluttaja on mitä todennäköisimmin sellainen, joka vastaa odotuksiani. Mutta kyllä tällöinkin katson tarkkaan kuinka paljon opetusta ko hintaan sisältyy ja miten paljon siinä sitten koulutetaan minua ja meitä koirakkona. En nyt ihan jostain vartin / puolen tunnin omasta koulutuksesta suostu maksamaan ihan maltaita!!!

Ja mitä tulee odotuksiin - kukaan ei ainakaan multa ole koskaan kysynyt että "miten sä koulutat". Eli kurssille tullaan tietämättömänä siitä millaisia metodeja käytän - ellen sitten itse ota asiaa puheeksi kuten yleensä puhelimitse otankin.

Ja tuli tässä mieleen sellainenkin että onko niin että jos hinta on korkeampi - korkea, tarkoittaa se automaattisesti myös tasokkaampaa koulutusta? Onkohan näin oikeasti?

Ymmärrän toki sen että kurssit maksavat, koska kyllähän se itsensä kouluttaminenkin maksaa. Jotta voi auttaa toisia mahdollisimman hyvin, on myös kouluttauduttava. Niin ja tilatkin maksavat; kentät, hallit, erikoistilat jne. Mutta eikö millään ole mitään rajaa?

Ihanaa kevättä!!!

Viime viikonloppu antoi sitä parastaan!!! Niin ihana ystäväni aurinko paistoi koko viikonlopun ja kirvoitti mielen mitä parhaimpiin lukemiin :)

Eikä siinä vielä kaikki, että mieli oli hyvä, vaan lisäksi tuli oltua ulkona todella paljon ja tapailtua ystäviä - vaikkakin osa jäi vielä paremmin tapailematta, mutta siihen tehdään korjausliike hetimmiten! Joten Maritta ja mustikset tulossa ollaaan :)

Käytiin jäälläkin lauantaina - sieltä en muistanu ottaa kuvia vaikka kamera oli taskussa. Harmin paikka! Jäällä oli kivaa kun hanki kantoi pääosin - joskus jalka humpsahti hieman syvemmälle ja sieltä löytyi vettä! No onneksi oli gore kengät niin ei sukat kastunu :)

Metsälenkillä sunnuntaina nähtiin Johanna ja Bono dobberi poika - saivat pojat sitten yhdessä nuuskia polkuja :)

 
Tässäpä kuvassa Sebu nauttii ulkoilusta - vaikka tassut harottaa ettei vaan uppoais hakeen ja silmät on kiinni, että lumi ei pärsky silmiin :) Oli varmaa silläkin kivaa kun auriko lämmitti mukavasti turkkia! Otin tuon hienon otoksen tuolta metsän siimeksestä jossa kävimme lenkkeilemässä eilen. 

Iltasella kotimatkalla käytiin vielä teellä Lipen luona, Sebu sai arvokasta naisseuraa Nannista ja hieman tutustua myös rotkula poikaan Boboon :) Nyt sitten innokkaana odotellaan että Bobo hieman kasvaa että pojat pääsevät leikkimään.

Ihanaa kevättä!!!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Rotumääritelmä - mitä varten se on olemassa?

Taannoin sain ilon ja kunnian osallistua hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä, mitä koiranjalostus tänä päivänä on - mitä koirien kasvatus ns. kenneltoiminta oikein ajaa takaa ja mikä yhteys tällä kaikella on rotumääritelmän kanssa?

Monessa mielessä koiraharrastaminen on ihmisille intohimo, halu tehdä ja harrastaa koirien parissa. Tästä syystä useat ihmiset tekevät vapaaehtoista ja talkootyötä eri rotujärjestöissä, yhdistyksisä ja seuroissa. Sitten on niitä, jotka ovat tehneet siitä busineksen - toiset sen vuoksi, että näin kattavat omia kulujaan kun kehittävät omaa tietämystään ja toiset taas ihan muista syistä.

Mietin, että miksi koiran jalostus ei ole intohimo vaan lähinnä business, jolla rahastetaan ihan sikana! Niin ja paras business tällä hetkellä on ne pienet sekarotuiset ja rodulliset taskukoirat, jotka kuulemma maksaa 2-3 tonnia! Käsittämättömiä hintoja - ja hei, mulle voi antaa tuon rahan niin saisin sillä jo melkein tarvitsemani tila-auton ;D

Mitä varten meillä on rotumääritelmä, jota ei noudateta? Ja jos joku nyt rohkeaa väittää että joo noudatetaan - niin hyvää päivää! Mä en usko alkuunkaan että näin on - näkyyhän se meidän eri rotujen kirjossakin!!! Ja hei - on poikkeuksia, mutta ne on NIIIIN harvinaisia! Näille poikkeuksille sitten onkin tärkeää se rotu ja sen oikeanlainen käyttö, kun näyttelytittelit tai pennusta saatava rahallinen korvaus.

Nostan hattua eräälle rotujärjestölle, joka on aloittanut todella hienon työn rodun pelastamiseksi. Tarkoitus on saada tämä rotu näyttämään ja olemaan sitä mitä rotumääritelmäkin määrittelee! Jos jokaisella rodulla olisi tällainen "sertifikointi" järjestelmä, joka samalla valvoo pentueita ja niiden määriä - mä todellakin hankkisin pentuni kasvattajalta joka on moiseen sitoutunut!

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Kommentit hukassa

Mä tässä katselin että kaikkien kirjoitusten perässä ei näy mitään "kommentoi" toimintoa... yritin asetuksista tällaista etsiä, mutta ehkä olen liian blondi ymmärtääkseni että miksi sitä ei näy. Kaikki asetukset pitäis olla ihan ok...

No aina ei voi voittaa - ei edes joka päivä :)

Kavereita jookos, kuin ananas ja kookos

Mä tässä eilen törmäsin jälleen sellaisen seikkaan kuin kaveruus. Jäin miettimään, että mitä se kaveruus oikein on... tai mitä on ystävyys ja mitä eroa on kaverilla ja ystävällä. Kuka on hyvä kaveri, mitä se tarkoittaa olla hyvä kaveri...

Nykyaikana meillä on naamakirja ja monilla ihmisillä (itseni mukaanlukien) siellä on "kaverina" sellaiset 370+ henkeä... kavereita joo... vai tuttuja... vai entisiä kollegoita, asiakkaita, hyvän päivän tuttuja, oikeita ystäviä ja oikeita kavereita. Mistä teidän FB oikein täyttyy? Onko teillä siellä oikeasti kavereita vai onko mukaan tullut muitakin?

Mulle tuo FB ei ole niinkään "kaveri"porukka vaan oikeammin kontaktilista tavallaan. Siellä on ihmisiä, joita olen matkanvarrella tavannut ja joiden kanssa haluan olla yhteyksissä - vaikka kerran vuodessa mutta kuitenkin haluan pitää heidät ns. kavereina. Vähän kuin käyntikortit, mutta paljon paremmassa muodossa :) Toki siellä on niitä tosi kavereita ja ystäviäkin! Ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä.

Katselin sitten Kaveri -sanalle määrityksiä ja Wikipedia tarjosi mm. intian suurta jokea sekä side notena että "kaveri voi tarkoittaa myös ystävää"
No mun mielestä taas kaveri ei ole sama asia kuin ystävä...

Mutta mielenkiintoinen lause löyty tuolta Wikipedian ystävän kuvauksesta "Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä yhteistyötä ja palvelevaa käyttäytymistä. .... Ystävysten välillä on molemminpuolista mieltymystä ja luottamusta"

Juurikin näin - tästä olen samaa mieltä Wikipedian kanssa - mutta onko kaveruus sama asia? Kyllähän kaveruussuhdekin perustuu luottamukseen, ja siihen että molemmat osapuolet pitävät toisiaan miellyttävinä ihmisinä. Myös kaverit ovat valmiita auttamaan toisiaan... ehkä kyse onkin vain sitten näiden tunnetasojen syvyyksistä ja mitä voi tai kehtaa keneltäkin odottaa...

No sitten katsoin vielä mitä niin ihanalla synonymikielellä, eli englanniksi oli ystävyydestä/kaveruudesta kuvattu wikipediassa ja siellä oli mun mielestä termi kohdallaan kun puhuttiin Friendship -termillä.
Ja kas kummaa jälleen nousi esiin erittäin voimakkaita sanoja: mutual knowledge, esteem, affection and respect!!! Friends will welcome each other's company and exhibit loyalty towards each other, often to the point of altruism!
Suomeksi näitä sanoja on hieman haasteellista kääntää mutta kokeillaan_
knowledge = tieto/taito, kokemus
affection = kiintymys, mieltymys
respect = kunnioitus, arvostus (esteem on sama asia, mutta hieman eri vivahteella, vanhahtava ilmaisu)
loyalty = uskollisuus
altruism = epäitsekäs huoli toisen hyvinvoinnista, halu auttaa toista

Whohoo - siinäpä on kuvailun koko kirjo ja kannattaa lukea tuo kokonaan koska siinä oikeasti on ihan hyvä pointti koko selityksessä.

No tästä päästäänkin sitten ihmisiin, jotka sanovat, että haluavat olla (sinun tai minun) ns. kavereita, mutta joiden kanssa syystä tai toisesta en itse halua olla tekemisissä... yleensä nämä löytyvät sieltä yksityiselämän puolelta. Mitäs näiden kanssa sitten tulee tehdä?!

Kuten tuossa alussa jo hieman viittasinkin niin juurikin tuossa eräs henkilö lähestyi ja kertoi että "haluan olla sun kaveri" - onko pakko olla jos ei itse halua? Mitä "hyötyä" mulla voisi olla siitä, että olisin tämän ko henkilön kaveri, kun pelkkä ajatuskin tuottaa vaan tuskaa?! - ei mitään
Mitä annettavaa tällä ihmisellä mulle olis noin niin kuin kaverina - tai mulla hänelle? - ei mitään
Olisko se, että voi ottaa yhteyttä kun elämässä menee asiat perseelleen ja muuten sitten täysin välittämättä - vai mikä kumma? - tähän en suostu, kun en syntynyt ovimatoksi.

Nyt kun perehdyin tuohon friendship / kaveri/ ystävä -määritykseen olen päässyt ajatuksessani pidemmälle :) eihän tuosta edellämainitusta "haluan olla sun kaveri" pyynnöstä mikään osa vastaa tuota kuvausta, kun ei ole luottamusta, ei kunnioitusta, ei vilpitöntä tahtoa olla kiinnostunut toisesta saati mitään muutakaan ...

Joka tapauksessa, mä olen iloinen niistä oikeista kavereista ja ystävistä joita mulla on. Tiedän etten aina ehdi heitä tavata, mutta oikea kaveri ja ystävä tietää että "olemme olemassa" meni sitten suveen tai saveen / tunti tai vuosi :) Kiitos teille hyvät kaverit ja ystävät!
En tarvitse eläämääni mitään teennäistä tai "wanna be" kaveruutta. Sehän olis pirun raskasta teeskennellä koko ajan eikä sovi mun luonteelle ollenkaan!

Pitäkää huoli kavereistanne ja ystävistänne :D

Teeskentelijät älköön vaivautuka :D