Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pennun onnettomat sattumat

Kun pentu tulee kotiin, sitä ajattelee, että tälle ei nyt sitten satu mitään ikävää!! Ei varmasti satu!!! Siitä mä pidän kyllä huolen.

Joopa joo... onni eikä onnettomuus kun ei tule kello kaulassa. Mäkin ajattelin noin mun pentuni kohdalla. Ajattelin myös että, koska edellinen koirani joutui niin monesti irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi, pihalta tai talon sisältä syöksyneiden koirien kohteeksi niin tätä uutta pentua suojelen kyllä kaikelta tuolta. Miten sinisilmäistä, mutta vilpitöntä ajattelua. Menihän sitä ihanuutta tuollaiset peräti 9 kuukautta, ettei koirani päälle käynyt yksikään koira! Ei lenkillä, ei koirapuistoissa, ei metsissä, ei porraskäytävässä ei missään. Kunnes eräänä kauniina päivänä sitä pentua ei sitten pystykään enää suojelemaan!

Mietipä tilannetta: Oman asuntosi porraskäytävässä olet harjoittelemassa ulko-ovella ulosmenoa pentusi kanssa, hissistä pörähtää koira, joka säntää pentuasi kohti äristen ja vielä takaapäin! Säikäyttää pentusi perin pohjin ja itse et ehdi kissaa sanoa kun koko tilanne on niin nopea!

Jos asettuisit koiran asemaan niin miten jatkossa reagoisit?
Alkaisitko kyttäilemään porraskäytävässä, että mitä siellä tapahtuu? Alkaisitko ehkä haukkumaan kun kuulet liikettä? Muuttuisiko kehosi kieli - olisit jännittynyt, jäykkä, puhiset ehkä, hermostuneesti katselet ympärille - etenkin ylöspäin koska sieltähän kaikki paha tulee... Reagoisitko siihen, kun kuulet hissin liikkuvan ja oletko valmiina ryntäämään hissiin kun kuulet ovien aukeavan?
Hihnassa lenkillä, alkaisitko seuraamaan vastaantulevia koiria, että onko ne tulossa päälle vai ei? Hidastuisiko askeleesi, jäisitkö jopa paikalle makaamaan yrittäen ottaa selvää mitä tuleman pitää? Muuttuisiko kehosi kieli jäykäksi, tuijottavaksi? Alkaisitko ennakoimaan "hyökkäys on paras puolustus"? Vastaisitko tuijotuksiin jo kaukaa "et kyllä mun päälle tule"?

Uskoisin että mitä todennäköisimmin näin voisi käydä. Näistä tällaisista seurauksista useat ihmiset kärsivät koirineen joka päivä! Kaikki vain sen vuoksi, että jonku toisen koira ei ollut hallinnassa! Sen toisen koiran omistaja ei kuitenkaan elä sen aiheuttamansa seurauksen kanssa sitä 10-15 vuotta, minkä sinä teet.

Seuraukset: Koiran opettaminen pois pelkotilasta on haasteellista ja aikaa vievää - sekä kallista! Näihin kustannuksiinkaan ei osallistu kukaan muu kuin sinä itse.
Kaiken kukkuraksi saat vielä kuunnella mutinoista ja moitteita siitä miten hullu koira sulla on, kun käyttäytyy huonosti hihnassa, saattaa käyttäytyä hermostuneesti siinä kohtalokkaassa porraskäytävässä, näyttelyissä, koulutuskentillä, lenkillä - missä ikinä oletkin liikkeellä!
Ja kiittää voit vain kanssaihmisiä kaikesta tästä!

Joskus olisi kiva, että ihmiset pysähtyisivät miettimään tai edes kysymään syitä seurauksiin!
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että naapurini koiran kanssa oma koirani on kohdannut hyvin ikävän kokemuksen. Tästä syystä vieläkin, kun lähestymme naapurin parveketta, koirani hyppii neljällä tassulla ilmaan tai seisoo kahdella tassulla, haukkuu - ja voitte vaan kuvitella miltä se näyttää sivullisen silmissä kun kyse on Tanskandogista! Ja ei kukaan tiedä syytä tähän - eikä kukaan ole sitä kysynytkään, mutta ilmeistä näen mitä ajatuksia siellä päässä oikein pyörii.

Tässä käytin esimerkkiä toisen koiran hyökkäyksestä, mutta sama asia koskee lapsia ja heidän käyttäytymistään koiria kohtaan, nuoria jotka pelottelevat koiria lenkkipoluilla, ihmisistä jotka heittelevät ilotulitteita koiria kohti, aikuisista jotka ovat ajattelemattomia.
Me jotenkin tässä yhteiskunnassa ajatellaan, että koiran tulee kestää ihan mitä ikinä vastaan tulee - ei kuitenkaan ajatella että se on eläin, joka reagoi tilanteisiin oppimansa, kokemansa tai luontaisen käytöksensä tavoin.
Koiran selviytyminen tässä maailmassa (esim. koti ja katukoirat) perustuu siihen millaisia kokemuksia koiralle tulee - mitä se niistä oppii ja miten se oppimaansa käyttää - sekä tietenkin synnynnäisiin toimintatapoihin.

Niin ikävää että yhdestä onnettomasta tilanteesta, johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa, tulee ristiksi niin paljon surua, työtä ja pahaa mieltä - vuosiksi eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti