Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Rauniot 2 treenikerta

Tänään on meidän kolmas treenikerta tälle vuodelle ja jäin miettimään, että mitäs viime kerralla oikein tehtiinkään. Onneksi on treenipäiväkirja :)

Mutta viimeksi tosiaan ensin katselin että miten Sebu reagoi paukkuihin. Menimme läheiseen metsään nuuskuttelemaan kun radalla ammuttiin. Ensimmäisen laukauksen kohdalla Sebu nosti päätään kuunteli ja jaktoi nuuskimista, toisella kerralla ei enää reagoinut mitenkään - eli hyvin meni ainakin tällä etäisyydellä! Radalla meillä oli kolme maalimiestä - yksi yläkasalla avopiilossa toinen alkasalla reunassa pressun takana, hieman haasteellisesti mentävässä paikassa ja kolmas sitten kasan keskiosassa avopiilossa. Menimme radalle aikaan, jolloin oli vielä hyvin valosaa. Palkkiot olivat patukka - ruoka - patukka. Tämä asetelma toimi tosi hyvin tällä kertaa ja meillä oli hieman tuuriakin matkassa.

Ensimmäinen maalimies löytyi aika pian koiran lähtyksen jälkeen. Lähetin koiran yläkasan aivan kopin vierestä ja siitä se lähtikin hyvin omatoimisesti etsimään. Ensimmäinen maalimies leikki oikein mainiosti Sebun kanssa ja Sebu näytti olevan enemmän kuin innoissaan - hyvä Mia :) Tästä jatkoin kävelyä yläkassalla ja koira mennä viipotti jo omia menojaan. Hieman se välillä kyseli tai katseli, että onko keskikasalle meno ok, kun se olikin jo menossa alakasalle. Tässä vaiheessa huomasin, että mähän olen ihan pihalla kuin lintulauta. Olin muka miettinyt että miten aluetta lähden tutkimaan ja liikkumaan mutta koko "suunnittelu" meni ihan pipariksi kun toteutuksen aika oli. Mun koira menee niin lujaa etten ehdi kissaa sanoa kun se on vaihtanu jo suuntaa ja paikkaa. No lähdin alueen reunaa etenemään ja Sebu ehtikin jo alakasan reunan haistella ennenkuin itse olin siellä - siitä huolimatta lähdin vielä kiertämään samaa aluetta - ihan turhaan siis. Toinen maalimies löytyi hetken päästä kun jäin hieman pörräämään avustuksen saatuani alakasan tuntumaan. Sebu havaitsi maalimiehen ja siinä vaiheessa katsoi meikäläistä - mitäs minä tein - seistä toljotin jatsoin koiraa tekemättä mitään - en rohkaissut sitä menemään sinne maalimiehen luokse tai tarkistamaan piiloa vaikka koira selvästi haki apua. No sitten yritin myöhässä korjata tilanteen ja sain Sebun menemään hankalaan paikkaan - onneksi maalimiehellä on ruokapalkkana, joka rauhoittaa kun Sebu hieman varmasti jännitti mennä siihen hieman haasteelliseen paikkaan. Tästä lähdin liikkumaan kasan päälle, ja pian kasan päältä löytyikin kolmas maalimies, joka jälleen palkkasi Sebun patukalla leikkien.

Jatkossa on itsellä muistettava liikkua liikkua liikkua ja liikkua + liikkua nopeasti kun on niin nopee koira! Toinen mitä jäin miettimään tuolla patukaalla palkkaamisessa, että mitäpä jos Sebu oppii siitä että on ok hypätä maalimiestä vasten... tämä ajatus pitääkin muistaa tänään ottaa esille.

Summa summarum, koira toimii, on motivoitunut ja haluaa käyttää nenäänsä, vauhtiaan ja innostuneisuutta löytääkseen maalimiehet. Emäntä on jälkijunassa kaikessa ja hänen tulee kyllä kehittää nyt omia taitojaan että tajuaa lukea koiraa, tietää missä se menee ja pysyy perässä! Huoh :D

Jäljelle makkaraa vai ei?

Olipa kerrassaan mukava treeni-ilta tänään! Jälkitreenikausi alkoi ja meillä on nyt edessä pieni kurssimuotoinen tai tyyppinen koulutusjakso. Ohjaaja tai kouluttaja oli erittäin mukava ja hyvin ymmärtäväinen myös tällaista meikäläisen kaltaista vastarannankiiskeä kohtaan :)

Hieman meillä on Sebulla jo historiaa jäljessä, on tehty niin verellä kuin ihmisjälkeäkin viimevuonna. Nythän tällä pelastusjäljellä luonnollisesti keskitytään ihmisen jäljen jäljestämiseen. Mulla on ollut hyvin pitkään jo näkemys siitä mitä tai miten koiran tulisi mun mielestä jäljestää ja miten opettaminen aloitetaan. Mun ajatuksen mukaan koiran pitää jäljestää siinä missä haju on - ei siinä missä jälki on joskus tallattu. Eihän koira etsi ilmavainullakaan sitä kulkusuuntaa mistä ihminen on mennyt vaan löytää hakeansa virtauksia hyväksikäyttäen. Ja toisena, mä en ole innokas käyttämään jäljellä makkaraa/herkkua jäljen päällä, joten katson sen ns. makkarajäljen opettamisen turhaksi. Tänään sitte käsittelimme asiaa siltä laidalta joka ei ihan mene siihen mun ajatusmaaliman kärkilokeroon :)

Teimme siis ns. makkarajälkeä. Aloitimme ensin tekemällä normaalin makkararuudun. Tämän jälkeen teimme suoran jäljen koirille jotka olivat siihen pystyväisiä - Sebu siis oli yksi näistä :) Koira toimi muutenkin hienosti. Makkararuudussa se etsi nameja tallotulta alueelta hienosti ja rauhallisesti. Itse janalla - jäljellä se etsi myös tosi hienosti ja rauhallisesti nameja. Mutta mutta...
Aikaisemmin koskaan en ole Sebun kanssa harjoitellut jälkeä nameilla - vaan olemme tehneet jäljen ja matkalle laittanut välipalkkoja. Tämä on toiminut vallan mainiosti ja koira on tiiviisti seurannut jälkeä mielestäni hyvin tuloksin: reippaasti, tarkasti ja innostuneesti kuonon ollessa alhaalla.

Mä en tiedä miten paljon ja herkästi koira assosisoi asioita - miten pian se yhdistää makkarat ja ihmisen tekemän jäljen hajun? Onko tässä jäljen harjoittelussa järkevää käyttää vahvaa houkuttelua kun kyseessä on kuitenkin koiralle luontainen toimintatapa? Onko makkarajälki hyvä tapa opettaa aktiiviselle ja 'yli-innokkaalle' koiralle rauhalllinen työskentelytapa - ehkäpä?

Toinen asia mitä jäin miettimään on se, että missä koiran tulee jäljestää? Onko tarkoitus, että koira kulkee jälkeä just siinä kohdassa, jossa ihminen on kävellyt, vaikka oikeasti haju onkin kulkenut virtausten mukana hieman sivummalle? Tiedän että PK kokeissa mm. koiran tulee jäljestää siinä kohdassa missä se on tallattu eikä yhtään vieressä. Olen myös kuullut että askel askeleelta tarkistava ja jäljestävä koira on sellainen paras mahdollinen jälkikoira. Haittaako koiran sivummalla jäljestäminen jäljellä olevien esineiden löytynmistä - eikös näidenkin hajut vastaavasti liiku virtausten mukana? Esineethän eivät ole näkyvissä - ainakaan välttämättä, joten esineiden löytö ei voi olla näköhavainnon varassa, eikö? Ja jos koira jäljestää hieman jäljen vieressä - vaikuttaako se päämäärän tavoittamiseen - ihmisen löytöön?

Siinäpä pohdittavaa ja suurella mielenkiinnolla nyt jälkikurssia käyn oppiakseni uusia asioita ja uusia puolia asioista joita olen kyseenalaistanut :D Ihanaa tämä harrastaminen!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kaivamisen ihana fiilis

Tänään istuttelin pihamaalleni muutaman uuden taimen, angervon tuohon terassin reunaan, jotta saisin pihasta kivan näköisen. Samaan menoon siistin vanhat karahkat ja juuret pois penkeistä, koska talvi oli ne pannut - eli ne eivät olisi enää kasvaneet tänä vuonna. Jep jep - en jaksanu siirrellä niitä talvehtimaan, siksipä nyt on tulossa ainoastaan talvehtivia ja pakkasen kestäviä kasveja.

No ei siinä mitään, sain uudet angervon taimet laitettua, vanhat pois ja multa oli tämän jälkeen ihanan kuohkeaa. Mullan kuohkeutta en huomannut pelkästään minä, vaan myös rakas koirani. Vähän väliä se oli milloin missäkin multakasassa kaivamassa, jemmaamassa ihanaa aarrettaan - multaista pehmennyttä nahkaluun palasta. Nahkaluun palasen lopulta löysin ja pistin roskiin, mutta silti tuo koiruus löytyi vähintään seisomasta multakasassa.

Nyt kovasti mietintään että miten pidetään koira jatkossa pois multakasoista ja kasvini saisivat kasvaa rauhassa? Siinäpä on ratkottavaa :)

Ai niin, nyt sitten kasvatan itselleni oikein kunnon ja kivan pensasaidan. Aidasta tulee tiheä ja korkeutta 2-5 metriä - no meillä pitää pitää se tuollaisena pari metrisenä, mutta hei sehän riittää :D Pensas aita tulee olemaan isotuomipihlaja. Nämä isotuomipihlajan taimet odottavat istuttamista, jonka vuoro on sitten ensi viikonloppuna. Vapusta viis kun nurkat saa kuntoon :D ja tielle käsin näköestettä!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Rauniokausi on alkanut

On se ihmisen elämä kiireistä - nyt vasta ehdin kirjoittelemaan meidän ensimmäisten rauniotreenien kuulumisia!

Keskiviikkona oli sitten vihdoinkin se päivä, jolloin aloitimme raunioiden treenauksen! Aluksi tutustuimme hieman toisiimme, koska ryhmän jäsenistö oli hieman muuttunut viimekaudesta. Olimme saaneet myös uuden kouluttajan, joka ensivaikutelmalta vaikuttaa oikein pätevältä - eli näiden kolmen kouluttajan voimin on ihan loistavaa mennä eteenpäin! Toinen hieno seikka on, että meillä on nyt kaksi- kolme miestä mukana - saadaan miehisiä maalimiehiä, ja mullehan se sopii hyvin :) Yksi näistä on kouluttamassa omaa koiraansa, toinen on mukana kouluttamassa yhtä koiraa ja kolmas myös mukana aina välillä seuraamassa koulutuksia.

Meillä taitaa olla treenissä 14 koiraa mikäli laskin oikein - eli siihen mahtuu rotua yhtä jos toista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten erilaiset, eri taustoilla ja eri tyyppiset koirat edistyvät kauden aikana.

Tutustumisen ja tavoitteiden asettelun jälkeen (niin muuten ilmoitin sitten että meidän tavoite tälle kaudelle on Sove kokeen suorittaminen ja hallinnan treenaus) aloimme sitten virkistämään koirien muistia, miten hauskaa tämä raunioilla ihmisten haku onkaan.

Sebun suhteen onnistuimme siinä - etten sanoisi täydellisesti :) Koira oli odottanut jo tovin autossa, kun vihdoin koitti aika, että hain sen autosta radan läheisyyteen. Kun käänsin kulkumme kohti rataa ja koira kuuli sanan "Seuraava" niin johan oli inota täynnä menossa radalle! Viimekaudella meillä meni radalle siirtyminen aika hallitusti ja Sebu jopa kuunteli istu käskyn ja oli paikallaan, kun tein hakusuunnitelman - mutta mutta nyt ei sitten millään oikein malttanut. Mietin että ehkäpä sille tekee ihan hyvääkin saada tulla hieman vapaammin nyt ainakin aluksi sinne radalle niin into pysyy kovana :)

Ensimmäisen treenikerran tavoite oli lisätä maalimiesmotivaatiota koiralle. Päädyin ottamaan vain yhden maalimiehen ja palkkioksi patukan. Olin varannut mukaan kyllä ruokaakin (jauhelihaa ja juustonaksuja :D) mutta koska koira on mikä on niin patukka tod. näk toimisi paremmin.

Lähetin koiran keskikasan keskivaiheilta kohti alakasaa. Koira oli kovasti jo menossa innokkaan oloisena kun annoin sille merkin "Ukko". Sebu sinkosi matkaan ja lähti heti nenää käyttäne hienosti etenemään kasoilla. Itse yritin Tuulin ohjeita noudattaen pysyä liikkeessä koko ajan (yleensä ongelmani on jäädä aina seuraamaan että mitä se koira tekee = seisoskelin). Sebu meni hienosti edellä tarkistaen vanhatkin piilot - erittäin hyvä!
Hyvä nenän käyttö ja sujuva koiran liikkuminen johti sitten maalimiehen löytämiseen. Maalimiestyöskentely oli kyllä erinomaista - hienoa leikkiä ja leikittämistä, koiran innostamista - sitä oli ilo katsella! :D Sebuhan ei noteerannu mua sitten mitenkään kun oli niin innoissaan leikkimässä maalimiehen kanssa.

Mietin, että ehkäpä se yksi meidän haaste - maalimehen innokas hakeminen voi olla voitettavissa, kunhan saadaan draivia maalimiestyöskentelyyn :D

Opittua:
  • patukkapalkkaus: rivakkaa iloista leikkiä, kunnon patukkaleikit maalimiehelle! Muista kunnon ohjeistus maalimiehille.
  • helpot avopiilot alkuun, ei näkölähtöjä!
  • maalimies tuo koiran meikäläiselle
  • meikäläinen on hiljaa kunnes koira tuodaan ja "luovutetaan" (tavattoman vaikeeta näin puheliaalle...)

Tänään saatiin myös ilmoitus että hallintareenitkin alkaa, joten nyt on homma pulkassa :D ja jos vielä olis hanska hallussa niin sittenhän asia olis pihvi.

Niin ja haaveena alokas vepe... riittäänköhän aika...tuleekohan liikaa - ehkä?

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Treenit alkavat!

On se vaan niin ihanaa!
Koko kevät on odotettu, että koska ne lumet lähtee ja päästään taas treenailemaan raunioille - tänään on koittanut se päivä!

Eikä siinä kaikki, meillä alkaa myös jälkitreenit, joita odotan myös kovalla innolla! Uskon että koiralla on kovin hyvinkin tuonne jälkipuolelle potkua - ainakin moisia vinkeitä on näyttänyt kun olen - verijälkeä tosin - sille tehnyt.

Ensimmäiselle rauniotreeni kerralle meiltä toivottiin mietteitä tämän kauden tavoitteista ja siinäpä oli mulle pulmaa kerrakseen. Mikä voisi olla meille realistinen, tavoitteellinen mutta toteutettavissa oleva tavoite?
Erottelenpa siis koiran tavoitteet ja omat tavoitteet - jotka muodostavat meidän tavoitteet :) Tämän kauden aikana tärkeimpiä tavoitteita ovat:
  1. saada hallittavuutta. Niinpä keskitymme osallistumaan paljon hallintatreeneihin. Miksi hallittavuus? Ikävien sattumien kautta kun koiralla on pelkoja toisia koiria kohtaan, niin nyt keskitymme siis siihen että voimme työskennellä myös muiden koirien läsnäollessa - rähisemättä hihnassa.
  2. Valmiudet soveltuvuuskokeeseen raunioilla - josko syksyllä?
  3. Jäljestyksen aloitus
Henkilökohtaisia tavoitteita on sitten puolestaan
  1. Järjestää aika treenaamiseen
  2. Työt tehdään työaikana treenipäivänä. Treeni-iltana keskitytään vain treenaamiseen!
  3. Pitää tavoitteet haasteellisina, mutta realistisinä
Oliskohan tässä meille ihan riittävästi tälle kaudelle :)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Remmirähjäkoirat

Luin tuttavani Mervin blogikirjoituksen remmirähjistä koirista ja olipas miellyttävää luettavaa :)

Tekstissä oli tiivistettynä hyvin muutamia asioita, joiden vuoksi sinun ja minun koirani rähisee hihnassa. Tietenkin syitä voi olla ja usein onkin muitakin, mutta koirien välistä elekieltä ei voi olla ottamatta huomioon.

Niinpä minäkin kuin Mervikin kirjoituksessaan peräänkuullutti omistajan vastuuta ja että seurattais siellä lenkillä sitä omaa koiraa - ei vain "olla lenkillä" ja puhuta vaikka puhelimeen tai keskitytä kaveriin.
Mervi kirjoitti "Tarkkailkaa koirianne ja mitä ne viestittävät. Älkää antako koirienne tuijotella ja vaania vastaantulevia koiria, älkääkä päästäkö koirianne kenenkään luo ilman vastaantulevan koiran omistajan lupaa. Älkää jääkö tuijottamaan puskissa pyöriviä, outoja koirakoita. Me remmirähjät vain yritämme selvitä ohitsenne ilman rähinöitä."En voisi enempää yhtyä tähän!!!

Lueppas Mervin kirjoitus :D

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Lomaterveiset

Niin se aika rientää ja parin viikon loma on sitten takana - ei sillä että lomalla ei kivaa olisi, mutta on se kiva aloittaa treenitkin heti tulevalla viikolla!

Meillä loma meni oikein rattoisasti, mutta täytyy sanoa että on sillä koiralla tarkka vainu. Viime viikolla törmättiin pariin otukseen toinen oli elävä ja toinen löydettäessä jo kuollut. Piisami oli se ensimmäinen - Sebu oli juoksemassa irti serkkuni koirulin karjalankarhukoira Nellan kanssa, kun huomasimme että meikäläisen nokan alla lymyili piisami - tajuttuani mikä se oli - kiiruhdin moisesta otuksesta kauemmaksi. Onneksi koirat juoksivat ohi - aluksi, kunnes palasivat ja huomasivat maassa kyyhöttävän orvon oloisen kummajaisen. Piisami on siitä inhottava, että sillä on tosi terävät hampaat ja se helposti repii koiran kuonon... lisäksi se hyppää tosi korkealle. Onneksi koirille ei kuitenkaan mitenkään käynyt... samaa ei voi tosin sanoa piisamista.

Toinen otus oli sitten lintu, jonka Sebu löysi mökkimme läheltä metsän kupeesta. Lintu oli kuollut, mutta Sebu sitten rouskutti lintusen luita. Tänään sain sitten siivota linnun kynnet roskiin, kun tuli oksennuksena koiran mahasta ulos. Ilmeisesti kynnet sellaisenaan ei sula koiran mahaan....

Onneksi ei näytä muuta vaivaa tai ongelmaa aiheutunut linnun luiden rousutuksesta. Ai mistäkö tiedän, että se on niitä luita rouskuttanu? No ensinnäkin näin koiran juoksevan linnun jalka suussa ja linnun sulat pilkisti suupielestä ja sitten tosiaan nuo löydökset kertovat omaa kieltään. Miksi mitä mädempi sitä parempi pätee koiriin? :)

Kaikkea sitä kanssa.