Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Rauniokausi on alkanut

On se ihmisen elämä kiireistä - nyt vasta ehdin kirjoittelemaan meidän ensimmäisten rauniotreenien kuulumisia!

Keskiviikkona oli sitten vihdoinkin se päivä, jolloin aloitimme raunioiden treenauksen! Aluksi tutustuimme hieman toisiimme, koska ryhmän jäsenistö oli hieman muuttunut viimekaudesta. Olimme saaneet myös uuden kouluttajan, joka ensivaikutelmalta vaikuttaa oikein pätevältä - eli näiden kolmen kouluttajan voimin on ihan loistavaa mennä eteenpäin! Toinen hieno seikka on, että meillä on nyt kaksi- kolme miestä mukana - saadaan miehisiä maalimiehiä, ja mullehan se sopii hyvin :) Yksi näistä on kouluttamassa omaa koiraansa, toinen on mukana kouluttamassa yhtä koiraa ja kolmas myös mukana aina välillä seuraamassa koulutuksia.

Meillä taitaa olla treenissä 14 koiraa mikäli laskin oikein - eli siihen mahtuu rotua yhtä jos toista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten erilaiset, eri taustoilla ja eri tyyppiset koirat edistyvät kauden aikana.

Tutustumisen ja tavoitteiden asettelun jälkeen (niin muuten ilmoitin sitten että meidän tavoite tälle kaudelle on Sove kokeen suorittaminen ja hallinnan treenaus) aloimme sitten virkistämään koirien muistia, miten hauskaa tämä raunioilla ihmisten haku onkaan.

Sebun suhteen onnistuimme siinä - etten sanoisi täydellisesti :) Koira oli odottanut jo tovin autossa, kun vihdoin koitti aika, että hain sen autosta radan läheisyyteen. Kun käänsin kulkumme kohti rataa ja koira kuuli sanan "Seuraava" niin johan oli inota täynnä menossa radalle! Viimekaudella meillä meni radalle siirtyminen aika hallitusti ja Sebu jopa kuunteli istu käskyn ja oli paikallaan, kun tein hakusuunnitelman - mutta mutta nyt ei sitten millään oikein malttanut. Mietin että ehkäpä sille tekee ihan hyvääkin saada tulla hieman vapaammin nyt ainakin aluksi sinne radalle niin into pysyy kovana :)

Ensimmäisen treenikerran tavoite oli lisätä maalimiesmotivaatiota koiralle. Päädyin ottamaan vain yhden maalimiehen ja palkkioksi patukan. Olin varannut mukaan kyllä ruokaakin (jauhelihaa ja juustonaksuja :D) mutta koska koira on mikä on niin patukka tod. näk toimisi paremmin.

Lähetin koiran keskikasan keskivaiheilta kohti alakasaa. Koira oli kovasti jo menossa innokkaan oloisena kun annoin sille merkin "Ukko". Sebu sinkosi matkaan ja lähti heti nenää käyttäne hienosti etenemään kasoilla. Itse yritin Tuulin ohjeita noudattaen pysyä liikkeessä koko ajan (yleensä ongelmani on jäädä aina seuraamaan että mitä se koira tekee = seisoskelin). Sebu meni hienosti edellä tarkistaen vanhatkin piilot - erittäin hyvä!
Hyvä nenän käyttö ja sujuva koiran liikkuminen johti sitten maalimiehen löytämiseen. Maalimiestyöskentely oli kyllä erinomaista - hienoa leikkiä ja leikittämistä, koiran innostamista - sitä oli ilo katsella! :D Sebuhan ei noteerannu mua sitten mitenkään kun oli niin innoissaan leikkimässä maalimiehen kanssa.

Mietin, että ehkäpä se yksi meidän haaste - maalimehen innokas hakeminen voi olla voitettavissa, kunhan saadaan draivia maalimiestyöskentelyyn :D

Opittua:
  • patukkapalkkaus: rivakkaa iloista leikkiä, kunnon patukkaleikit maalimiehelle! Muista kunnon ohjeistus maalimiehille.
  • helpot avopiilot alkuun, ei näkölähtöjä!
  • maalimies tuo koiran meikäläiselle
  • meikäläinen on hiljaa kunnes koira tuodaan ja "luovutetaan" (tavattoman vaikeeta näin puheliaalle...)

Tänään saatiin myös ilmoitus että hallintareenitkin alkaa, joten nyt on homma pulkassa :D ja jos vielä olis hanska hallussa niin sittenhän asia olis pihvi.

Niin ja haaveena alokas vepe... riittäänköhän aika...tuleekohan liikaa - ehkä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti