Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

maanantai 31. toukokuuta 2010

Kiusataanko työpaikoilla?

Olo on raskas, samat ajatukset pyörivät ympyrää, et enää luota työkavereihisi, alat miettimään ovatko kaikki samaa mieltä - ethän voi tietää kun kukaan ei kerro toisin. Yöunesi kärsivät, suorituskykysi heikentyy, jähmetyt - et tiedä mitä työpaikalla enää tekisit, et saa otetta oikein mistään etkä uskolla tuoda enää mielipiteitäsi, osaamistasi, ajatuksiasi ja ideoita esille. Et halua nousta aamulla - etenkään mennäksesi töihin.

Erään lähteen mukaan henkinen väkivalta on "toistuvaa, säännöllistä ja pitkään jatkuvaa kiusaamista, sortamista ja epäoikeudenmukaista kohtelua, jonka kohde on puolustuskyvytön ja jonka seuraukset sen kohteeksi joutuneelle ovat kielteisiä" (Vartia 1992)

Toisen lähteen mukaan puolestaan työpaikkakiusaaminen on toistuvaa mielivaltaista köytöstä, joka kohdistuu työntekijään tai työntekijäryhmään ja muodostaa terveys- ja turvallisuusriskin" Mielivaltaisella käytöksellä tarkoitetaan käytöstä, jota voi pitää uhria nöyryyttävänä, alentavana tai uhkaavana. (fi.osha.eu.int)

Turvallisuuslain (738/2001 voimaan 1.1.2003) mukaan "jos työssä esiintyy työntekjään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissä olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi" (28§) "Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa" (18§)

Mikä katsotaan terveydelle haitalliseksi toiminnaksi tai turvallisuus haitaksi tai vaaraksi? Riittääkö se, että kiusattu miettii illat pitkät, että miten saisi kiussaajan pois niskasta, miten saisi yhteistyön sujumaan vaikka kiusaaja silmin nähden ihnoaa kisuattua. Se mistä kiusaaminen johtuu ei ole edes kiusatun tiedossa. Onko haitta tai vaaraa aiheuttavaa se, että kiusattu joskus yrittää lähestyä kiusaajaa tai kiusaajia selvittääkseen tilanteen ja rakentavan keskustelun sijasta saakin vain haukkuja ja täydeltä laidalta näyryytystä siitä miten huono onkaan?

Mikä on työpaikkakiusaamista?
Työpaikkakiusaamisella tarkoitetan pitkäaikaista, toistuvaa ja niin vakavanlaatuista kielteistä käyttäytmistä että se vaarantaa työntekijän terveyden. Se ilmenee usein tarkoituksellisena, jatkuvana ja järjestelmällisenä työtekijää alistavana toimintana tai käyttäytymisenä.
Esimerkkejä:
  • Toistuva kielteinen työntekijän henkilöön tai yksiytiselämään kohdistuva arvostellu
  • jatkuva alistaminen, nöyryyttäminen tai syyllistäminen
  • Työnteon jatkuva perusteeton arvostelu tai vaikeuttaminen
  • Järjettömien tai edellytkykset ylittävien tai alittavien tehtävien antaminen
  • Työyhteisöstä eristäminen
  • Henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaaminen
(lähde: Julkisten ja hyvinvointialojen liitto, Epäasiallinen kohtelu ja Työsuojeluhallinto)

Hyvä työpaikkakiusaaja,
Et ehkä tiedä, että harrastat kiusaamista, et ehkä tiedosta, että toiminnallasi voit aiheuttaa toiselle ihmiselle raskasta henkistä taakkaa. Ehkä et myöskään välitä miltä siitä kiusauksesi kohteesta tuntuu. Mutta eikö olisi reilua kertoa edes, että miksi häntä inhoat, mikä on saanut käytöksesi sellaiseksi millaista se on ja miksi olet jatkanut sitä aina kuukaudesta toiseen, vuoden - ehkä jopa pidempäänkin.
Otathan huomioon, että jo laissa on sanottu ettei toimintaa jota harjoitat ole laillista tehdä. Jos et välitä laista, etkä käytöksesi kohteesta, mieti miten paljon käytökselläsi on merkitystä koko työyheisössä. Usein aloitat ehkä yhdestä, jatkat seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan... ja samalla agitoit koko työyhteisöä rikospartneriksesi. Ikävää on että ihmiset ovat agitoitavissa, johdettavissa ja johdateltavissa.

Hyvä esimies,
Ole kiinnostunut työntekijöidesi hyvinvoinnista. Jos kuulet kiusaamisesta, ota se vakavasti. Tiedäthän että yksi mätä omena korissa helposti mädännyttää ne terveet hienotkin omenat.
On sinun ja yrityksesi edunmukaista että ihmiset voivat hyvin, joten on lähdettävä liikenteeseen joka ikisen yksilön hyvinvoinnista. Muista, että kiusatun lisäparjaaminen ei auta - sinun tulisi kehittää keinot jolla kiusaaminen saadaan lopetettua! Älä käske kiusatun selvittää tilannetta yksin - hän ei siihen kykene tapahtuneen vuoksi - auta kiusattua!
Mikäli keinosi eivät auta tai et suhtaudu asiaan asianmukaisella vakavuudella on kohta ainut mahdolllisuus kiusatulla kääntyä työsuojelupiirin puoleen. Tällöin on toden näköistä että kiusatulla on mennyt usko ja luottamus yritykseen jossa on töissä, esimieheen, henkilöstöjohtoon, suuren osaan kollegoista... ja miten tätä enää korjaat? Ja hyvä esimies, älä sinä ole kiusaaja!

hmmmm ... koirapuisto...

Juupa juu käytiin koirapuistossa. Tiedät ehkä sen, että en ole koirapuistojen ystävä, mutta toisinaan käytän koiraani siellä leikkimässä tai vain yksinään nuuskuttelemassa. Yleisin syy mennä sinne on oma laiskuus tai kiire...

Mutta käytiin siis lauantaina puistoilemassa iltasella. Oltiin ensin yksin ja tämän vuoksi sitten meninkin sinne. Hetken kuluttua saimme tuttua seuraa, vanhalammaskoira Turo tuli meidän seuraksi :)
Pojilla riitti aluksi vauhtia, mutta ei aikaakaan kun alkoivat nuuskia omiaan. Kun omat oli nuuskuteltu oli aikaa taas sitten leikille.

Turo aika innokkaana nuorukaisena yritti hyvin usein astua Sebua. Ja jälleen olin varsin tyytyväinen oman koirani käytökseen tässä tilanteessa. Se ei antanut astuimisen tapahtua, väistyi alta ja alkoi pieni painileikki. Millekään varsinaiselle alistamiselle ei ollut tarvetta! Mikä merkillepantavinta, näiden koirien leikki oli aivan äänetöntä!

Onko koirani jotain rotua vai tyyppiä?

Tänä viikonloppuna olin kuuntelemassa jälleen kerran innolla David Seliniä, joka Ruotsista tuli luennoimaan Kiva-Teamin Rotutuntemuskurssille. BTW Kiva-Teamillä on kivat uudet nettisivut :)

Davidilla oli paljon asiaa, kuten tavallista. Koko kurssi aloitettiin siitä lähtökohdasta, että mikä on rotu ja milloin koira oikeasti on rotu. Tarkoittaako se sitä, että koira on rotu kun sillä on FCI luokitus? Vai olisiko se rotu jo ennen luokitusta?

Mikä on rotu? Rotu on määritelty mm. Svensk hundlexikon:ssa 1966 seuraavasti:
"Rotu on ryhmä samaan lajiin kuuluvia yksilöitä, joilla kaikilla on samoja erityispiirteitä ja saman lajin toisista yksilöistä eriäviä tunnuspiirteitä koskien sekä sisäistä että ulkoista rakennetta nk. rodunomaisia piirteitä. Ne siirtyvät periaatteessa jälkeläisille." 
Ja kyllä, olen samaa mieltä. Tästä voikin johtaa kysymyksen sitten ihan eri raiteille... mikä on lauma ;)

Mutta takaisin rotuun. Miten rodut sitten syntyvät - vastaus on hyvin yksinkertainen - sisäsiitoksella. Rodut ovat vahvasti sisäsiittoisia, koska vain näin voidaan saada mahdollisimman paljon toisiaan muistuttavia yksilöitä. Miksi rotu on sitten hyvä asia - koiraa hankkiessaan, esim. tanskandoggia, tietää mitä on saamassa. Tanskandogilla on tietynlaisia ominaisuuksia ja piirteitä. Tietynlainen geneettinen pohja. Kun puolestaan sekarotuisista ei voida tietää mitä pentu pitää sisällään.  Toki, rodun sisällä joskus voi saada myös rodusta hieman poikkeavia yksilöitäkin. negatiivinen puoli on mm. se, että kun koirat kehittyvät tyypiksi ja lopulta roduksi tulee mukana aina myös tyypillisiä sairauksia vrt. esim. ridgen aiheuttama hyvin kivulias dermoid sinus.

Rotujakin on sitten enemmän puhdasta rotua olevia ja vähemmän rotua olevia. Nämä vähemmän rotua olevat ovat siten lähempänä tietynlaista tyyppiä. Eli ei geneettisesti ehkä ihan rotu, mutta muodostuneet jo tietyntyyppisiksi koiriksi. Yksi hyvä esimerkki on Kaanaan koira, jolla on FCI luokitus - eli on rotuluokitus, mutta kun katsotaan geenipohjaa ja tutkitaan koiraa sitä kautta, ei sisäsiittoisuuden määrä ole tarpeeksi suuri, jotta koira olisi oikeasti jo oma rotunsa. 

Mielenkiintoista on, että esim. tanskandoggi, jolla on koiratyyppinä juuret jo hyvin varhaisessa ajassa n. 600 eKr. ja koira alkoi muodostua tietyn tyyppiseksi koiraksi 1700-1800 luvulla, on meidän nykyisissä dogeissamme edelleen samaa perimää kuin noissa varhaiskoirissa. Mutta perimätiedon perusteella voidaan myös sanoa että koira ei ole susi! Mutta perimää on koirissa sudeltakin. 

Kaksi tutkijaa ovat tutkineet koiran alkuperää, joista Peter Savolainen on pystynyt perustelemaan tutkimuksensa paremmin ja näin ollen on tämän hetkisen tiedon mukaan oikeassa koiran alkperästä. Toinen tutkija on Robert (jonka sukunimen oikeinkirjoitus mulla pitää tarkistaa...pahoittelen puuttumista).

Näiden tutkijoiden tulokset eroavat väittäminään seuraavasti:
  • Peter S. Koira periytyy sudesta, niin että sudesta on kehittynyt villikoira. Villikoirasta puolestaan periytyvät meidän kotikoirat. 
  • Robert W. Koira jalkautuu useammasta pienemmästä suden lajista.
Kummatkin tutkijat ovat samaa mieltä ilmeisesti siitä, että koiraeläin jalkautuu aasian, lähi-idän ja skandinaavian susien tai koiraeläinten jälkeläisistä. 
Nyt siis olemme jo pisteessä jossa tiedämme, mistä suunnilta meidän koiramme ovat jalkautuneet, että koiramme voi olla jotain rotua ns. virallisesti mutta geneettisesti ei välttämättä vielä ole tai päinvastoin :) On rotuja, jotka luetaan jo geneettisestikin roduiksi, mutta ei ole hyväksytty esim. FCissä. 

Millainen eläin mulla oikeastaan kotona on, kun omistan tanskandogin? 
Koirassa on tapahtunut paljon muutosta siitä, kun tällaisesta jonkinlaisesta villikoiratyyppisestä eläimestä alkoi kehittyä kesykoiria. Tosin alkukantaisuus näkyy selkeästi vielä tänäpäivänäkin joissain roduissa (mm. thai ridgeback, kaanaan koira) 

Mutta rodun kehitykseen on vaikuttanut mm, ilmasto, ruoka ja sen määrä, ihminen. Siksi esim. suomenlapinkoira ja kaanaankoira ovat hyvin erinäköisiä ja oloisia - erilaiset olosuhteet ovat muokanneet koirasta sellaisen kuin se tänä päivänä ovat. 

Tästä rotu tai tyyppiominaisuuksista ja domestikaation vaikutuksesta käytökseen lisää seuraavassa numerossa kun saan ensin lisää pureskeltua käsiteltyä aihetta :)


perjantai 28. toukokuuta 2010

Päiväkamman hampaat vähenee :)

Uudet tuulet ja uudet haasteet odottavat aivan kulman takana, nimittäin enää ei ole kuin puolitoista työpäivää vanhassa työpaikassa jäljellä.

Siinä sitten hieman lomaa viettelen muutaman päivän ja sitten alkaakin uusi, varmasti todella mielenkiintoinen luku elämänkirjassani! Lähden digitaalisen median toimistopuolelta sinne ns. pöydän toiselle puolelle. Edelleen digitaalisen kanavan intternetskun kanssa työskentelen, mutta vinkkeli on erilainen :) Aivan ihanaa on jälleen nähdä asioita uudesta vinkkelistä, oppia uusia asioita! Ympäristö tulee olemaan todellakin mielenkiintoinen useiden eri kanavien maailmassa.

Ja mikä on hienoa toimenkuva muuttuu radikaalisti, koska enää en ole myyjänä, enää ei tarvitse tehdä kolmea pestiä samassa viikkotyömäärässä, ei enää älyttömiä ylityötunteja. Asiat inhimillistyvät.

Saan oman "elämän takaisin", eli ei enää lähtökohtaisesti ja pääasiassa odoteta, että työ on kaikki kaikessa, vaan ymmärretään, että ihmisillä on perheet ja oma elämä työajan ulkopuolella. Tämä tarkoittaa siis myös sitä, että ehdin myös harrastamaan eikä tarvitse miettiä koko ajan että "vielä pitäisi illalla tehdä töitä".

I just love it!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Koulutuksen suunnittelua Inkoossa

Tämä viikonloppu omistettiin koulutussunnittelulle. Aiheesta oli puhumassa ja käytännön harjoituksia tekemässä Tommy Wirèn ja Jaana Rajamäki. Lauantain teoria oli suurelta osin tuttu juttu, mutta kertaus on AINA opintojen äiti - niin siis nytkin. Sunnuntaiksi suunniteltu käytännön harjoittelut oli ihan huippu ajatus.

Viikonlopun aikana varmasti selvisi yhdelle jos toisellekin, miksi koulutussessiot on suunniteltava etukäteen, mitä on suunniteltava ja ennen kaikkea myös se, että asioita on harjoiteltava ensin ilman koiraa, jotta koiran kanssa ei tarvii harjoitella omia taitoja. Tällä tarkoitan siis sitä, että kun käytössä on apuvälineitä - oli ne mitä tahansa, tulee kuivaharjoitella ilman koiraa ensin, että missä pidän naksutinta, missä pidän kosketuskeppiä, missä on hihna, mihin palkkaan, missä on namit, onko namit oikean kokoisia jne. Mitä enemmän liikkuvia osia, sitä enemmän on harjoiteltava ilman koiraa.

Itse asiassa, AHK:n koulutuksissa näitä taitoja harjoitellaankin aina ensimmäisellä kerralla - mutta tuli mieleen, että ehkäpä pitäisi keskittyä tähän vielä enemmän. Hmmm... laitanpa hattuun ajatuksen.

Mutta itse kurssista. Lauantai meni odotusten mukaan, asiaa oli paljon ja sitä tuli tuutin täydeltä, hyvin esimerkein höystettynä! Kun tietää asiansa kuten Tommy ja Jaana, se on niin helppoa :)

Sunnuntai alkoi tosi lupaavasti. Olin innoissani siitä, että ensin oikeasti harjoiteltiin ilman koiria useita eri harjoituksia ja paranneettiin näin kouluttajan mekaanisia taitoja. Kun koirat otettiin kehiin, oli koiran ohjaajalla jo käsitys siitä mitä hänen itsensä tulee tehdä eikä sitä tarvinnut enää niin kovin paljon koulutussession aikana miettiä.
Koirakoita otettiin sitten käytännön töihin. Ja tässä osuudessa mulla tuli itselläni hienoinen pettymys. Odotin, että koirakoita olisi hieman valikoitu sen mukaan, mikä on koirien ns. taso ja koulutettava asia.

Kouluttajista 8/10 ei ollut ilmeisesti miettinyt mitä haluaa harjoitella ko päivänä. Suurinta osaa koirista ei oltu ehdollistettu naksuttimelle laisinkaan. Primääri palkka toimi (nami) mutta sekundääri ei (naksu), joten hyvin monen koiran kanssa aloitettiin siitä, että ehdollistettiin ensin naksutin.

Kahden koiran kanssa tehtiin sitten oikeasti ns. ongelman kouluttamista: aussi, joka ei tahtonut olla paikallaolossa, vaan tarjosi koko ajan jotain liikettä sekä valkkari, jolle ihmisten, eritoten miesten kohtaaminen lenkillä oli pelottavaa. Nämä olivat mielenkiintoisia esimerkkejä omasta mielestäni, ja tällaisia erilaisia asioita olisin toivonut lisää. Näissä toisessa koulutksessa käytetiin kohdetta ja toisessa ei.

Inkoon koirakehro Canidaen järjestelyt oli mukavat, tilat kivat ja nälissään ei tarvinnut olla, kun kanttiini tarjosi kattavan annoksen erilaista purtavaa. Ehkä ens kerralla onkin sitten erilaisia koirakoita valittu, että käytäntöä saadaan hieman eri kulmista. :)

Ai niin - ei sovi unohtaa aasi Fedeä! Kun koiria oli koulutettu, otettiin kehiin Fede, tuo kaksi vuotias Aktiivitallin oma aasi. Fedelle opetettiin kohdentamista ja palkkioksi ensin käytettiin leipää ja porkkanaa. Koska Fede tykkäsi myös rapsutuksista - kokeiltiin rapsutusta palkkona ja kas kas toiminta (eli purkin koskettaminen turvalla) lisääntyi :) Mainio esimerkki siitä, että ELÄIN MÄÄRITTELEE MIKÄ TOIMII PALKKIONA :D Hyvä Fede!

(kuvia tulee kunhan saan ne kamerasta koneelle :) )

torstai 20. toukokuuta 2010

Hallintaa ja raunioita

Eilen oli jälleen kuuma päivä ja näyttää siltä että nämä lämpimät ilmat ovat Sebulle aika kova juttu.
Hallintatreenit jäi väliin - ei tosin ilman takia vaan emännän :( mutta raunioille mentiin vaikkakin snadisti myöhässä.

Sebulla oli kunnia olla ensimmäinen radalle tuleva koira, ja lämpötila oli vielä aika korkea silloin ennen seiskaa. Onneksi autossa oli viileää ja koiruli sai siellä vilvoitella ennen radalle tuloa. Ohjeistin ja annoin palkat (patukat) kolmea maalimiestä varten. Kaksi piiloista tuli olla sellaisia, että koira voi ns. "työntyä" piiloon ja yhden piti olla jokin tynnyri joka on sitten aivan eri tyyppinen. Tarkoitus on opetta Sebulle etsimään eri tyyppisiä piiloja - aikaisemmin piilot ovat olleet ns. koiran mentäviä. Lisäksi radalle tullessa meille tuli ampua ja melut olivat päällä - aika kovalla muuten olivat.

Alueemme oli talot ja alakasa. Selkeä alue ja pystyin seuraamaan suht ok suunnitelmaani. Ensimmäinen maalimies löytyi talon siimeksestä aika kivasti. Taloilta lähdin kohti alakasaa kierrettiin koko kasa lähes tulkoon ja maalimiestä ei meinaa löytyä ei sitten millään. Tulimme teletapille, josta koira sai sekeän hajun, mutei osannut paikallistaa. Jäin pyörimään ympäristöön ja sieltä renkaastahan se maalimies sitten vihdoin löytyi.
Tässä vaiheessa Sebu oli jo aika väsynyt, kieli roikkui ja katteli tosi paljon mihin minä liikun eikä liikkunut itse kovin paljoa edellä. Läheitin koiran kolmannelle maalimiehelle ja sain hieman ohjausapua kouluttajalta. Suuntasin keskikasan läpi kuten oli ohjeistettu ja päässä Sebu sai todella selvän hajun mennen suoraan maalimiehelle. Tämä oli ensimmäinen näin selkeä merkkaus tällä kaudella.

Hyvin koira jaksaa työstää - siitä löytyy vääntöä kuin diesel moottorista. Vaikka oli kuuma ja janoissaan (nenätyöskentely muuten janottaa koiria vielä enemmän) ja kolmannelle maalimehelle lähetys oli aika haastavaa - saada koira siis liikkumaan ja hakemaan, siitä huolimatta Sebu jaksoi ja vielä innoissaan leikkikin maalimiehen löydettyään.

Se mikä oli hyvä oli tuo viimeinen maalimies miten se hajun bongas, ja laukaus johon Sebu ei liiemmin reagoinut - katsahti kun pamahti, mutta lähti heti ihan normaalisti työskentelemään. Ei siis paukkuarkuutta näemmä ole.

Ens viikolla toivon että
- Haasteellisista piiloista voisi ehkä patukan heittää koiralle?
- Maalimiesten railakkaampaa leikkimistä? Mietin että nyt kun on vielä lämmin niin en haluaisi koiran motivaation ainakaan laskevan vaikka ilma onkin lämmin... voiskohan leikillä olla siihen vaikutusta...
 

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Jäljestystä Nuuksion metsissä

Kävin eilen treenailemassa hieman toista jäljestystä mitä nyt parina vkonloppuna olen tehnyt. Eli takaisin pelastuskoiratoimintaan ja ihmisjäljen jäljestämiseen. Hieman 'jännitti' että miten koira keksii että mitäs tässä oikein nuuskitaan. Toki siis on eri sanat verijäljelle ja ihmisjäljelle, mutta siitä huolimatta. Kaiken kukkuraksi ilma oli lämmin - onneksi kuitenkin viileämpi kuin aikaisempina päivinä!

Treenisuunnitelma oli se, että harjoitellaan esineitä ja sijoitellaan jäljelle sitten niitä myös. Oli muuten ensimmäinen kerta kun jäljellä oli esineet mukana!
Ensin hieman nostettiin Sebun kiinnostusta esineisiin: kaveri heitteli esineitä, minä pidin koiraa. Sebu päästettiin esineiden luo ja tietenkin kehuttiin kun kiinnostui niistä + palkiittiin. Muuten, ensimmäinen esine, minkä se sieltä noukki oli "yllättäen".... pallo :).

Tämän esineharjoituksen ja kiinnostuksen noston jälkeen lähdimme ajamaan jälkeä. 
Kaveri teki meille noin 300m pitkän jäljen. Jälki käveltiin ihan normaalisti, merkattiin ja matkalle tiputettiin kolme esinettä: huivimöttö, lompakko ja loppuun pallo. Jäljelle ei laitettu mitään ruokaa :) Sitä ruokaa ei mielestäni tarvitse. Koiran tullessa esineelle, palkkasin sen luonnollisesti ruualla, joten välipalkat oli käytössä.

Miten tämä jälki sitten meni? Alussa koira hieman ihmetteli ja pyöri etsien hajua. Uskon että haki verijäljen hajua, koska sitä oli nyt viime sunnuntaina tehty. Meni tovi, kun se keksi lähteä seuraamaankin sitä ihmisen tekemää hajuvanaa. Hieman alkumatka meni haahuillessa ja hajuvanaa etsiessä, mutta ei aikaakaan kun koira löysi ensimmäisen esineen. Sebu merkkasi esineen hienosti, mutta koska emäntä ei sitä merkkausta huomannut saati että kyse oli esineestä (merkkinauhoista huolimatta) tuli palkka ... myöhässä :(

Toisella esineellä olinkin jo tarkkaavaisempi, Sebu lähti jäljestämäänkin ensimmäiseltä esineeltä paremmin. Huomasin koiran merkkaavan esineen ja sain palkattua hyvin. Jatkoimme jälleen matkaa ja matkanvarrella oli joltain aikaisemmin tippunut naru tms. jonka Sebu myös merkkasi :) Mutta, koska ohjaaja on tyhmä eikä hoksottimet ole kohdallaan, jäi tämä merkkaaminen multa huomoitta eikä kehunut koiraa :(. Onneksi Sebu ei tästä mieltään pahoittanut vaan paransi jäljestystä kuin sika juoksuaan. Viimeiselle palkalle mentiin hienosti ja hallitusti - sieltä palkkana tosiaan löytyi pallo, joko on niin kiva lelu ettei siihen ruokaa tarvitse sekottaa.



Kaikin puolin olen tyytyväinen eiliseen jälkeen ja siihen mitä tehtiin. Koira työskenteli hienosti: haisteli jälkeä, eteni rauhallisesti ja aika tarkasti - etenkin loppuosan. Ohjaaja saa opetella seuraamaan tarkemmin koiraa ja käyttämään aivojaan.

Nyt sitten harjoittelemme enemmän esineitä, jotta niiden merkkaaminen alkaa sujua. Esineiden luovutuksessa ei ollut ongelmia :)

Täytyy taas kyllä sanoa että on se koiran nenä melkoinen - ei sitä uskois jos ei itse näkisi :)

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Virikkeistämistä verijäljellä

Pari sunnuntaita on nyt vietetty metsän siimeksessä ja tehty jälkeä mitä mainoimmille koiruuksille.
Mukana on neljä tanskandoggia, j. russel ja valkkari. Valitettavasti pari irlaninsusikoiraa ei ole päässyt mukaan kun sattuivat juuri pahimmoilleen sairastumaan.

Ensimmäinen kerta viime viikolla oli monelle koiralle hieman jännittävä, mutta silloin kaikki koirat seurasivat tehtyä jälkeä jännityksestä huolimatta.
Mitä tapahtui viikon aikana? Sillä tänään, ilmassa ei ollut jännitystä vaan koirien hännät olivat nousseet ylöspäin, koirat etsivät jälkeä hienosti ja näyttivät jo siltä, että nenätyöskentely verijäljellä on ihan kivaa :) Tänään tosin ilma teki kepposia kun oli niin tavattoman kuumaa, että monet koirat olivat aika näännyksissä ilman vuoksi.

Mua riemastutti kovasti nähdä myös nuo tanskandogit työn touhussa. Niillä on iso nenä, jota ne mielellään käyttävät ja jälleen tuli todistetuksi, että ne jopa tykkäävät nenätyöskentelystä :D
Kolmen viikon päästä tällä ryhmällä tutustumme toiseen jäljestysmuotoon, ihmisjälkeen. Mielenkiinnolla odottelen jälleen treenisunnuntaita. Toivotaan että sitten irlanninsusikoiratkin pääsevät mukaan (ja ilma olisi hieman viileämpi) !

lauantai 15. toukokuuta 2010

Liikettä siellä radalla ollessa!!!

Ny se sitte kävi. Treenit, joissa huomasin tehneeni ainakin tuhat virhettä. Mutta näistä siis nimen omaan oppii!!!

Raunioilla siis oltiin ja olin ohjeistanut seuraavaa:
Koska ilma oli lämmin, aika tyyni ja iltapuolella oltiin, ajattelin että hajut nousevat suoraan ylöspäin. Omassa fiksuudessani sitten päätin, että otan koiralle max kolme maalimiestä, jotka jemmataan pystypiiloihin, eli tynnyreihin tms. avopiiloihin. Tämä koska tosiaan ajattelin ilman olevan otollinen moiseen sekä Sebu on viimeaikoina etsinyt hyvin piiloista jonne voi itse ns. tunkeutua. Eli uutta mutta helpohkoa treeniä.

Tein etsintäsuunnitelman, jossa lähdin tuulen alapuolelta kulkemaan tuulta poikittain ja sitten vastaan, hieman aluetta siksakaten. Alueena oli alakasa ja talojen edustat. Suunniteltu hyvin, koiran sain lähetysalueelle hyvin ilman hihnaa - imuttaen tosin :) ja lähetys onnistui.

Siinäpä ne onnistumiset sitten olikin - ja aivan toisin kävi. En sitten ajatellut, että piilosta lähtevä hajupilvi on oikeasti aika kapea "tolppa", eli koira ei ilmeisesti saa hajua kovin kaukaa, vaan pitää osua aika kohdalle piiloa. Toinen virhe oli se, että itsellä meni alueen rajat sekaisin ja niinpä en liikkunut kuten olisi pitänyt. Jäin välillä seisoskelemaan, jollion koirakin pysähtyi, välillä kiersin väärään suuntaan, kun en tajunnu että jokin tietty kasa kuului myös alueeseen. Eli se siitä suunnitelmasta.

Mutta kun lähdin alakasan tutkittuamme ohjakusen myötä kohti käärmekasaa, sai Sebu hyvin hajun maalimiehestä ja löysi tämän aika hienosti. Toiselle maalimiehelle lähetyskin onnistui ihan hyvin, mutta sen löytyminen olikin sitten haaste. Sebu ei tiennyt mihin mennä ja mistä hakea, kun emäntä ei taas osannu kulkea lainkaan. Kun koira sai hajun, oli paikka koiralle haaste, niinpä kierrettiin vielä hajun ympärillä rinkiä. .Viimein löytyi kohta, josta Sebu pysty maalimiehen löytämään ja tarkistamaan piilon.

Koska hieman plörinäksi meni, otettiin vielä kolmaskin helppo piilo. Sebu oli ilmeisen kuumissaan jo eikä oikein enää motivoitunut lähtemään etsimään kolmatta maalimiestä. Sain kuin sainkin Sebun innostumaan ja viimeinen maalimies löytyi hyvin ja leikki palkkiona oli antoisa.

Mitä opimme? LIIKUTAAN LIIKUTAAN LIIKUTAAN siellä radalla. EI  mennä koiran eteen. SEURATAAN koiraa ja sen eleitä. OLLAAN PUHUMATTA ja yritetään suoriutua suunnitelmallisesti. Ohjaajalle siis paljon kotitehtäviä!!!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Pakoitteiden käytön hienous???

Koiran koulutuksessa käytetään neljää eri tapaa ohjata koiran toimintaa toivottuun suuntaan:
- positiivinen vahviste - koiran ympäristöön lisätään jotain, mikä koira kokee hyväksi
- negatiivinen vahviste - koiran ympäristöstä poistetaan jotain, jonka koira kokee epämiellyttäväksi
- positiivinen rankaisu - koiran ympäristöön lisätään jotain koiran kannalta epämiellyttävää
- negatiivinen rankaisu - koiran ympäristöstä poistetaan jotan koiran kannalta miellyttävää

Näiden metodien ymmärtäminen on usein koirankouluttajalle mysteeri eikä niitä edes usein tiedetä olevankaan. Usein törmään tilanteeseen, jossa koiraa koulutetaan hyvin paljon positiivisen rankaisun kautta. Tähän törmäsin juurikin jälleen tällä viikolla ja vielä vakaassa uskossa, että se on hyvä tapa kouluttaa koiralle haluttu toiminta.

Jos ongelma on esim. se, ettei koira seuraa omistajaansa, kuulin ohjeen ns. kontaktiruudusta. Tässä tarkoituksena on nykäistä koiraa hihnalla kun koira ei välittömästi seuraa ohjaajan tekemää neliön mallista kulkua (askel eteen, askel oikealle, askel taakse, askel vasemmalle). Koiralle ei missään vaiheessa kerrota mitä siltä odotetaan, mutta kaikesta muusta kuin vieressä seuraamisesta tuloksena on rankaisu = hihnasta nykäisy. Ok, no koira oppii väistämään kipua ja nykäisyä, mutta mitä muuta se oppii samalla?
Mitäpä kun tätä toistetaan aina uudestaan ja uudestaan eri paikoissa eri ympäristöissä ja eri häiriötekijöiden läsnäollessa. Saammeko koiran joka alkaa reagoimaan negatiiviseti ja jopa agressiivisesti kaikkeen näkemäänsä?

Oli koira sitten ns. pehmeä tai kova, en usko että pelkän pakotteen / rankaisun kautta koiraa saadaan opetettua oikeasti olemaan muuta kuin ns. pommi, joka voi räjähtää hetkenä minä hyvänsä, kun hermot eivät enää kestäkään asetettua kuormaa. Ohjaaja oppii olemaan varuillaan ja nykimään koiraa useammin ja useammin aina joka tilanteessa. Ja näin meillä onkin sitten suuri ongelma käsissä.

Usein ihminen käyttää rankaisua ja väkivaltaa koiraansa kun ei tiedä mitä muuta voi tehdä - tai kun joku 'guru' sanoo että tee näin. Koiran koulutuksessa omien arvojen noudattaminen on ok, kouluttajan metodien kyseenalaistaminen on ok. Johdonmukaisuus on a ja o, mutta se ei tarkoita koiran väkivaltaista käsittelyä tai jatkuvien pakotteiden antamista.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että koiralle pitää kertoa ensin, että mitä siltä odotetaan, jotta sillä on mahdollisuus onnistua. Jos mahdollisuutta ei anneta on se ihan verrattavissa siihen, että ihminen menee työpaikalleen, jossa kukaan ei kerro että mitä työtehtäviä pitäisi suorittaa. Jokaisesta asiasta, mikä kuuluu siihen ei suoritettavien työtehtävien joukkoon, sinua lävästään korville. Mutta missään vaiheessa ei sanota että mitä pitäisi tehdä. Kauanko motivaatio pysyy korkealla ja jaksat yrittää löytää sen oikean työtehtävän josta korville ei löydä?

tiistai 4. toukokuuta 2010

Toukokuu, se ensimmäinen kesäkuukausi

On jo neljättä päivää menty ensimmäistä ns. kesäkuukautta. Nythän on ensimmäinen kuukausi, joka lasketaan ns. kesälomakuukausiksi. Eipä ole ilmoilla kehumista niiden osalta, jotka nyt ovat jo kesälomansa aloittaneet. Takatalven oloista keliä pukkaa ja räntääkin on sadellut - etten sanoisi että oikein isoja lumirättejäkin tuli päivällä.

Meillä treenit jatkuvat, niin jälki kuin rauniotkin. Siinä kaiken kukkuraksi hallintreenit ja ohitusharjoittelut. Joten ohjelmaa tuntuu riittävän myös täksi kuukaudeksi.

Ryhdistäydyn myös hieman kirjoittelemiseen, koska nyt oli mennyt jo monta päivää etten ole ehtinyt ajatuksia tai kuulumisia kirjoittelemaan.

Hyvää kesäkuukautta ja kesän odotusta!