Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Uusi aluevaltaus - rallitoko

Kaikea on vissiin kokeiltava ja nyt on vuorossa rallitoko.

Tanskandoggi tuo ihana koirarotu, jota niin harvoin käytetään harrastuksissa yhtikäs missään, on ainakin saanut näkyvyyttä siellä missä me olemme kulkeneet :) Ja nyt viimeisempänä tosiaan aloitimme rallitokoilun eilen.

Ystäväni Liisan kurssille osallistutaan nyt tällaiselle tutustumisjaksolle. Viiden kerran kurssin aikana käydään läpi hieman erilaisia liikkeitä, joita rallitokossa tehdään. Kyseinen laji on hieman vähemmän tunnettu, mutta kyllä pohjoismaissa harrastajia löytyy ja Suomessakin on kisattu!

Lähtöisin Ralli-toko taitaa olla jenkeistä, jos en ihan väärin muista. Alunperin laji kehiteltiin ihan meille tavallisille koiranomistaille, jotka halusivat tehdä jotain mukavaa koiran kanssa ja ennen kaikkea selvitä niistä arjen tilanteista. Säännötkin tässä lajissa ovat sen mukaiset! Koiraa saa kehua, kiittää ja kannustaa. Vihjeitä saa antaa tehtävään useampia + käsimerkkejäkin saa käyttää. Summa summarum - tämähän on kuin tehty tällaiselle meikäläisen kaltaiselle tyypille, joka ei osaa suutaan pitää kiinni :)
Eikä siinä vielä kaikki - tuntuu paljon rennommalle meiningille kuin perus toko tai pk (jonne me ei kyllä edes päästä) tottelevaisuus.

Kaikesta innostuneena kävinkin jo katsastamassa ne kaikki kyltit tuolta SuoRaT:n sivuilta, ja nyt vaan temppuja treenailemaan.
Muuten, näissä hommissa tuo kosketuskepin käyttäminen koulutuksessa tuntuis olevan ehdotonta! Monessa tehtävässä nääs sen käytöstä on varmasti opetusvaiheessa suuri hyöty. Joten ennen kuin menet kurssille - opeta koirallesi vahvaksi kohdentaminen :)

No mitäs me sitten ekana kertana harjoiteltiin tai agendalle kuului (alokasluokan liikkeitä):
- sivulle tulo takaa kiertäen (oikealta)
- sivulle tulo vasemmalta
- jätä (ruoka ja leluhäiriöt)
- ohituksia kanssatreenaajien kanssa
- täyskäännökset (saksalainen ja "vasemmalta" versiot)
- 360 vasemmalle
- 90 asteen käännös vasen ja oikea yhdessä koiran kanssa
- koiran kiertäminen (kun koira istuu, makaa ja seisoo)
- liikkeestä istu, seiso, maahan + kiertäminen

Kivaa oli ja innolla odotan ens viikkoa!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Rauniomietintöjä viime viikon treeneistä

Viime viikolla treenit meni tosi hyvin putkeen niin sanotusti. Käytiin kyllä koiran jaksamisen siellä toisessa ääripäässä melkeinpä.

Ensimmäistä kertaa meidän rauniotreenailu-uran aikana otettiin Sebulle neljä maalimiestä. Mietin, että keskenkin voin jättää - eli ei neljää tarvis hakea jos koira ei jaksa. Oli lämmin iltapäivä, joten jo se söi koiran virtaa tehdä mitään. Ilma seisoi, ei tuulut mistään, eli hajut nousivat suoraan pylväänä ylöspäin mitä toden näköisimmin.

Ei "huolta huomisesta", kun päästin koiran radalle. Se nimittäin niin ahkerasti lähti etsimään maalimiestä kasoilta. Tarkoituksena oli myös vahvistaa kiipeilyä ja rakentaa lisää rohkeutta kiperissä paikoissa kulkemiseen. Ja yllätys yllätys - ainakin kaksi piiloista oli puoli umpparia (en muista nyt että oliko jopa kolme...) - ekaa kertaa :)

1. maalimies oli alakasalla ison putken toisessa päässä. Käveltiin kasaa pitkin ja ei aikaakaan kun Sebu meni putken pellon päähän haistelemaan - no mitä ohjaaja tekee - kutsuu koiraa tietenkin takasin kasalle :D Niinpä koira kuuliaisesti tulee, mutta hetken jälkeen taas menee putkelle, putkeen sisälle ja hupsista sieltä löytyi maalimies! Leikkiminen ei ihan onnistunut, kun oli niin ahtaat oltavat.

No koska, kirjoitan tätä viikkoa myöhemmin... en tietenkään enää muista että missä hitsissä se toinen maalimies oli - sen kyllä Sebu löysi muistaakseni ihan hyvin myös... Matka jatkui keskikasan reunamaa pitkin yläkasalle ja jälleen lähdimme tutkimaan kerrostumaa päältäkäsin. Yläkasa oli Sebulle vähän helpompi kuin alakasa, mutta silti se pomppas reunamalle taas juoksemaan. Bongasin itsekin maalimiehen ja kävelin siitä ohi - hieman myöhemmin Sebu työnsi kuononsa roskiksen rikkinäisestä aukosta ja jälleen leikki maalimiehen kanssa alkoi. Yllättävää kyllä, nyt Sebu jo toi patukan suoraan mulle eikä kovin edes leikkinyt... rullakoiraksiko?
Neljäs maalimies oli keskikasalla - yläkasalta suuntasin kulkuni suoraan keskikasalle (näin suunnan minne maalimies sújahti). Kiersin ja Sebu bongas maalimiehen tosi hienosti ja itsenäisesti. Tämä siitä huolimatta että oli jo silmin nähden aika väsynyttä poikaa, kun lähetin sen viimeistä maalimiestä etsimään.

Keskustelin myös pihalla haukkumisen siirtämistä raunioille... tämä treeni on vielä kesken :) Pitää pystyä nyt hyödyntämään pihalla haukkumiset. Ja naapurit - pahoittelut näin etukäteen jos häiriötä ilmenee tässä lähiaikoina ja lähitulevaisuudessa... mutta kyllä se ohi menee!

Turvallisuusvastuu on minulla... ainakin tästä eteenpäin!

Meillä se on Sebun mielestä ilmeisesti koiralla, koska minä en ilmeisesti ole pystynyt koiraani suojelemaan hyökkäyksiltä kuin yhden ainoan kerran... huono ihminen olen minä!

Niinpä nyt on lähdetty treenaamaan turvallisuusvastuun palauttamista. Takana on kaksi harjoituskertaa, joista ensimmäinen meni ihan yllättävän hyvin. Johtui ehkäpä siitä, että aluksi Sebu taas tiesi olevansa treenaamassa. Vastapartnerina olikin hienosti tolleri uros, joka reippaasti häntää heilutti ja oli elekielen mestari! Molemmista treeneistä on videoleikkeitä - vastuu on katsojalla koska laatu on mitä kännykällä irtoaa :)

Menimme 'alkulämmittelyn' jälkeen heti haasteellisimmille vesille, kun lähettyvillä oli koirapuisto - no juu hieman liiankin haasteellinen ympäristö. Lähdimme hengailemaan sen edustalle, Tolleri oli vierellämme, mutta Sebu ei kiinnostunut siitä lainkaan! Vaan koirapuistossa olleet isot villakoirat, noutajat, snautserit ym. kiinnosti paljon enemmän. Koska siinä aikamme hengailtiin saatiinkin tosi hyvin tehtyä harjoituksia - tässä koiran eleistä ja tavasta esimerkkivideo.

Tuossa videossa on sellainen hommeli, että meitsi tekee siinä hieman virheitä - ohjaa koiraa kädellä... mutta johtuu siitä että piti saada itselle 'merkki' enemmänkin kuin koiralle... kai... Harjoituksen tarkoituksena oli, että mun ei tarvinnut miettiä hihnaa lainkaan ja siksi oli apuohjaaja joka piti koiraa paikoillaan jos nyt olis jotain sattunut. Minä pystyin keskittymään pelkästään siihen 'vaaran pois ajamiseen'.

Tositilanne sitten sattui kun tuossa kävelytiellä vastaan tuli - no mikäpä muukaan kun lapukka. Vanha rouva tosin, mutta sehän ei meidän Sebua haittaa. Mentiin siinä sitten hieman kauemmaksi tehtiin samaa haroitusta, Sebu reagoi ja saatiin rouva koirineen jäämään paikoilleen (video). Ihan loistavaa, että ohikulkija oli niin avulias. Onneksi meitä oli useampia, niin Mervi kuvas ja pyysi rouvaa jäämään :) Erkku piteli Sebua ja minä 'estin vaaraa tulemasta lähemmäs'.

Hyvä harjoitussessio kerrassaan tuo maanantai.

Torstaina samanlaista harjoittelua tehtiin, tällöin tosin sitten kotiympäristössä. Tässä pari video klippiä ko treenistä - nämä eivät menneet ihan kovin hyvin kun omistaja oli sekaisin hihnan kanssa... mutta ei nyt huonostikaan,
Video1
Video2

Näissä on niin tärkeää, että saa kavereita mukaan jotta harjoittelu olisi mahdollisimman suunniteltua siinä mielessä, että ihmiset koirineen tietävät mitä tekevät. Siksipä kiitän kauniisti seuraavia koirakoita: Jonna & Arttu, Ida & Jojo, ja Merja & Eikka, jotka olivat meitä auttamassa!!!

Seuraava treenisessiota odotellessa :)

torstai 24. kesäkuuta 2010

Ohitettava uutinen

Onpa jotain uuttakin kerrottavaa :)

Olemme aloittaneet nyt tuttavani kanssa nämä ohitusharjoittelut. Ensimmäinen sessio meillä oli tämän viikon maanantaina.

Ajattelimme lähteä hieman toisesta suunnasta nyt yrittämään ongelman purkamista - turvallisuusvastuun palauttamisella. Tarkoituksena tietenkin se, että vastuun ohitustilanteesta otan minä, eikä koirani tarvitsisi mitenkään asiaan puuttua. HOmma toimii jos toivottu tulos alkaa näkyä - ei toimi jos ongelma lisääntyy tai ei muutosta...

Helppohan tämä ei ollut eikä ole, mutta jo ensimmäisellä kerralla sain ihan hyviä tuloksia aikaiseksi. Huomattavaa on, että oltiin pois omalta alueelta.

Tänään on sitten toinen harjoitussessio, jonne olen saanut mukaan ihanan joukon treenikavereita tuolta espyn porukoista sekä doggituttavista! Katsotaan nyt miten hommat sujuvat kun ympäristönä on oma reviiri...

Lisää uutisa tältä saralta varmaankin.... juhannuksen jälkeen :)

Keskikesän juhla

Vuodessa on muutamia juhlia, jotka voivat olla ihan kivoja koirankin näkövinkkelistä. Onhan se kiva koirasta päästä vaikka mökille juoksentelemaan - ja Juhannus on yksi tällaisista juhlista.

Yleensä ollaan juhannuksena ympäristössä, jossa on luontoa, hyviä ystäviä, hyvää ruokaa ja juomaa ja koko perhe koirineen ja muine lemmikkeineen mukana. Ihanaa :)

Ei ole ilotulitteita, ei ole rikkinäisiä pulloja, lasinsiruja, örveltäviä ulkopuolisia tuntemattomia ihmisiä joka puolella... Tai näin olettaisin :)

Niinpä voisin kuvitella, että koiralla on juhannuksen seutuvilla ns. kissan päivät kun saa kirmailla vapaana, tuttu ympäristö tutut ihmiset, oma jengi, ja makkaran grillaamisesta tulevat tuoksut...ja jopa omat paistetut makkarat ;)

Ihanaa juhannusta jokaiselle lukijalle!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Rähinöitä vielä seuraavat 10v?

Onpa hassun hauskaa.
Kuten olen varmaan maininnut on mulla remmissä rähisevä koira - ei silloin kun on töissä, vaan kun on ns. vapaalla - ja totta tosiaan johtuu pitkälle siitä että sille on käynyt kuten niin monelle kanssakaverillekin - päälle on hyökänny ihan syyttä suotta joku vieras koira. Olen kironnut nuo tilanteet alimpaan helvettiin jo useamman kerran koska -n i i s t ä  k ä r s i n  v a i n  m i n ä  j a   k o i r a  lopun yhteisen elämämme- Paitsi jos käytöstä ei saada muokattua muuksi.

Meillä kun oli (no on vieläkin) tavoitteet aika korkealla... etenkin mulla :) Että vihdoinkin voisin tehdä koiran kanssa jotain a) mielenkiintoista ja b) etenkin hyödyllistä!!!
No perskeles, kun ei sitten minkään mene niin kuin haluais.

Koska mulla on nyt koira, joka pelkää, että tuleeko joku päälle vai ei - olen yrittänyt sitä itsekseni koulutella. Mutta haastehan on se, että käytöksellään se "uhka"  menee a i n a kauemmaksi = palkitsee käytöstä. Niinpä olen etsinyt nyt kouluttajaa, jolla olisi kokemusta, näkemystä ja samoja ajatuksia koulutustavoista kuin mulla. Ja arvatkaapa mikä on ollut lopputulema - ketään ei ilmeisesti kiinnosta!

Joko harjoitukset loppuvat vaan 'kesken', ei oteta edes työtä vastaan tai sitten ehdotetaan jotain muuta, joka ei koskaan ota yhteyttä tms. Mietin vain, että onko niin että näillä yrittäjillä on jo tarpeeksi koira-asiakkaita ettei enempää haluta ottaa, eikö uskolleta ottaa oikeita käytösongelmaisia vastaan, vai eikö raha kiinnosta?
Yhden kaverin kanssa piti harjoitella, kun meillä on samoja ajatuksia... mutta hää on varmasti kovin kiireinen kun ei ole palannut asiaan vaikka näin oli puhe. Kiire on tietenkin ymmärrettävää - meillä kaikillahan on kiirusta. Mutta harmittaa silti.

Huoh, tänään viimeksi ajattelin että voi h.....tti. ja piti kyllä laskea ainakin sataan... tuhanteen, kun koira hyppi tasajalkaa ja haukkui niin että koko kaupungin osa varmasti kuuli...(sillä kun tuota kaikupohjaa tossa kropassa on...) ja itse kun ei voi hermostua tai 'yhtyä' koiran käytökseen.

Ei pitäisi ajatella, että hävettää... mutta niinhän se oli - mua hävetti ihan sikana - vaikka mikään tästä ei ole mun vika, eikä koiran vika. :(

Mitähän seuraavaksi keksis kun järjestettyjä treenejä ei saa vaan aikaiseksi... Olisko kavereita, jotka haluaisi hyvästä sydämmestä osallistua talkoisiin "Sebusta luottavainen koira".

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Rauniolla hajuerittelyä

Meillä olikin ollut pieni tauko raunioilta, kun emännän piti viime viikolla olla hieman juhlimassa :) Joten entistä enemmän intoa puhkuen mentiin tänään sitten treeneihin. Ennakkotietojen mukaan aiheena oli monivalintatyyppiset hajuerittelyt sekä tarkentaminen. Treeneihin mennessä mulla ei ollut hajuakaan millaisen treenin koiralle tekisin, joka olisi siis tuon aiheen mukainen. Paikalle saapuessani ongelma olikin ratkaistu puolestani ja tehtiin mielenkiintoinen treenisessio!

Koirakot tekivät tällä kertaa kaksi kierrosta - ja hei kotiinkin pääsi ihan ennätysaikaisin - jos siis tajusi lähteä eikä jäädä suustaan kiinni, kuten me sitten teimme.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin harjoitus, jossa yksi henkilö oli piilossa ja muut mukana olijat olivat asettautuneet tämän piilon ympärille vaan hengailemaan. Koiran tuli erottaa hajut toisistaan ja merkata maalimies, joka oli piilossa. Koiraa ei käskytetty mitenkään - päästettiin vain irti ja katsottiin mitä tapahtuu. Ennakko asentteeni oli, että Sebun herne ei kyllä ihan nopeasti asiaa selvittäisi vaan olisimme siinä tovin jos toisenkin. Hain koiran, toin sen - joo-o aika hallitusti - radalle, vein alakasan päähän ja päästin irti. Sebu lähti heti kohti ihmisrykelmää. Se nousi alakasalle, haistoi maalimiehen piilon, tarkisti kolme paikalla ollutta ihmistä ja meni takaisin ja merkkasi piilossa olleen maalimiehen! LOISTAVAA DUUNIA KOIRALTA :)
Eli, Sebu haistoi heti, että joku oli piilossa tai että sieltä tuli haju, sitten se tarkisti ettei haju ollut kenenkään näkyvillä olleen ja kun ei ollut merkkasi piilon uudelleen. Olinpa tyytyväinen!

Toinen treeni oli sitten sellainen, jossa yhden piilon ympäristöön levitettiin paljon häiriöhajuja - eli vaatteita ja ruokaa. Näiden keskellä oli pystypiilo, jota käytettiin koirille piilona. Koiran oli tarkoitus tarkentaa suoraan piilolle ja olla välittämättä häiriöistä sen ympärillä.
Sebun lähetin jälleen keskikasan päädystä (nyt sai käyttää jo vihjesanaa), Koira irtosi hyvin ja lähti kohti "mustekalaa". Se sai heti hajun maalimiehestä tässä pystypiilossa, mutta mietti ratkaisua miten sinne pääsisi helpoiten - hieman haastetta toi ahdas kulkuväylä, mutta pienellä ohjausavustuksella (vain oma liikkumiseni) koira ratkaisi ongelman ja hyppäsi esteiden ylitse. Sebu noteerasi vaatehäiriöt, muttei sen koommin ollut niistä kiinnostunut vaan meni suoraan maalimiehelle ;D Hienoa työtä jälleen.
Yritimme hieman saada Sebulta haukkua maalimiehen leikittämällä koiraa, muttemme vielä sitä ihan saaneet - ehkä joku päivä :)

Huomasin, että kun ensimmäisellä treenillä primääri palkka oli ruoka - se ei oikein sytyttänyt tuota meikäläisen poikaa. Patukka sen olla pitää ja that's it. Erilainen, mielenkiintoinen ja opettavainen treenikerta! Ens viikolla mennäänkin Vantaan radalle vierailulle - saas nähdä miten siellä menee. En olekaan aikaisemmin ko radalla vieraillut.