Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

tiistai 30. elokuuta 2011

Testiin kouluttautumista tietäen tai tiedostamatta


Kesän aikana olen käyttänyt koirani sekä luonnetestissä että MH kuvauksessa. Luonnetestiin menin uteliaisuuttani: halusin nähdä millainen testi on ja miten koirani sekä minä testissä ns. pärjätään. MH kuvaukseen menin samoista syistä, mutta lisäksi kiinnosti testin osa-alueet (en ollut koskaan ko testissä ollut tai nähnyt) sekä tulos tai löydökset verrattuna aikaisemmin tehtyyn luonnetestiin.

Testien tulokset olivat erittäin hyvät ja varmasti sellaiset mitä monet haluavat koiralleen. Iloinen olin minäkin tuloksista, mutta tiedostin myös, että saatu tulos ei ollut koko totuutta.
Jos kuvitellaan tilanne A:
Koiran kanssa ei kauheasti mitään harrastella, mutta tehdään jotain perusjuttuja; käydään lenkillä asuinalueen lähistöllä ja toisinaan metsässä, käydään vaikka näyttelyissä (doggien yleisin harrastus uskoisin) ja muutoin oleillaan kotona.
Ja sitten tilanne B:
Koiraa käytetään normilenkeillä joista suuri osa on metsälenkkejä. Koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti lajeja, joissa koira kuulee kokoajan eriliaisia ääniä (rakennusäänet, pillit, ulinat, hälytysajoneuvot, räiskettä jne), laukauksia sekä "pelissä" on mukana aina myös maalihenkilöitä. Lisäksi koiraa saa palkaksi leikkiä ja ruokaa. Muutoin oleillaan kotona.

Kumpi koira oppii reagoimaan erilaisissa tilanteissa ja olemaan välittämättä räminöistä, laukauksista, reagoimaan hillitysti tai luottavaisesti yllättäviin tilanteisiin? Uskoisin että koira B.

Niinpä uskon vahvasti että eri osa-alueet luonnetestissä on opetettavissa koiralle toivotun mukaisiksi. Tämän voi tehdä ihan tiedostaen tekemällä tilanteita, joissa koiran kanssa treenataan tai kuten meillä, tiedostamatta. Mitä useammassa koira on mukana, mitä enemmän se on erilaisissa paikoissa, mitä enemmän sen kanssa tehdään erilaisia asioita sen paremmin se kehittyy, sen tapa olla ja reagoida/olla reagoimatta kehittyy jne.

Eli testit voivat olla mukavia, niissä voi olla ihan kiva käydä ja tyydyttää omaa uteliaisuutta, mutta tuloksia ei kannata ottaa kovin vakavasti ja absoluuttisena totuutena. Mielenkiintoista on se, että mikäli koira on kuvattu / luonnetestattu se muuttaa mm. koiran vakuutusarvoa ja siitä tulee merkintä kennelliitossa oleviin koiran tietoihin. Miksi näin? Mitä merkitystä tällä on, kun testin tulos on enemmän tai vähemmän oppimisen tulos?




sunnuntai 21. elokuuta 2011

MH kuvaus 6.8.2011

Nyt on sitten käyty MH:ssa kuvauttamassa Sebun luonne. Testi oli 6.8. Espoossa, Oittaalla. Aika moinen munkki kävi, että päästiin kuvaukseen! Olikohan syynä lomat vai hinta, mutta saatiin yllättävän helposti testipaikka! Mukana oli monta muutakin tuttua koirakkoa, joiden testejä oli kans kiva seurata!

Ennen tätä kuvausta, mietin kovasti mitenhän se tulee menemään. Yritin etukäteen arvioida tai miettiä mahdollista testitulosta, mutta tulin tulokseen, ettei kai se ihan metsään voi mennä luonnetestin perusteella ainakaan...kai :) No eihän se sitten mennytkään.

Järjestäjänä toimi Helsingin Vetokoirakerho ry, HVK ja kuvauksen suorittivat testaajat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka, testiohjaajana Anne Juppi ja vastaavana toimitsijana Erja Valkola. Hauskaa oli kuulla, kun eräs toimitsija sanoi mulle että "Me ollaan niin kovin odotettu tätä doggia", siis ihan positiivisessä mielessä siis näin sanoi. Niihän se on, että kun doggin kanssa touhuaa, harrastaa ja erilaisiin juttuihin menee niin se kyllä usein herättää ihmisissä hieman uteliaisuutta :)

Nyt kun olen käynyt koirani kanssa sekä LT:n että MH:n niin väittäisin, että MH on koiralle kyllä huomattavasti raskaampi kokemus. MH kuvauksessa koiran testiaika on huomattavasti pidempi, testit henkisesti varmasti raskaampia ja vielä kun yllätys, ääniherkkyys ja aaveet ovat aivan peräkkäin. Nämä ovat kestoltaankin (ainakin aaveet ja haalari) ehkä hieman pidempiä kuin vastaavia asioita testaavat osa-alueet LT:ssä. Etäleikkikin voi toisille koirille olla aika haasteellinen, ehkä uhkaavakin.

No onneksi Sebu ei ollut oikein "pelotteluista"moksiskaan, reagoi toki haalarilla, kun se nostettiin ylös (niiasi), räminällä se myös huomasi räminän, mutta meni heti katsomaan eikä sen koommin välittänyt ohituksissa koko vekottimesta, aaveilla oli puolustava (haukkui, nosti karvat, halusi puolustaa, ei yrittänytkään peruuttaa taaksepäin tai lähteä pois paikalta pakoon ja meni hyvin sitten aaveita katsomaan. Ja voi sitä riemua kun huomasi niiden aaveiden olevan ihmisiä :) Testaajan sanoin "Yritettiin sitä pelotella, muttei me oikein saatu siltä mitään reaktiota aikaiseksi" :)  Oli kiva tietenkin testaajalta kuulla, että koira on sosiaalinen, joka testattiin monessa kohtaa. Takaa-ajoon Sebu lähti todella innokkasti. Testaaja sanoi, että taisi olla kesän parhaat tajaa-ajoonlähdöt! Testaajan loppukommentti oli että "Peloton, hyvä hermoinen ja palautuu nopeesti, ainakin sen mukaan mitä me tässä nähtiin ja toimintakykyinen." Mikä tärkeintä tai parasta Sebulla oli äärimmäisen kivaa ja sillä oli ihan oma show :) "Sebun päivä linnanmäellä", kuten kaverini sanoi :D
Harmi, ettei ole yhtään still kuvia. Testi on videolla kyllä...joten pitää tutkia josko niistä sais vaikka otettua jotain stillejä jossain vaiheessa.

Tässä osa-alue tulokset:
1a. KONTAKTI Tervehtiminen - 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. KONTAKTI Yhteistyö - 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta" (TO=testiohjaaja)
1c. KONTAKTI Käsittely - 3 Hyväksyy käsittelyn

2a. LEIKKI 1 Leikkihalu - 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b. LEIKKI 1 Tarttuminen - 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c. LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu - 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa

3a. TAKAA-AJO - 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b. TARTTUMINEN - 5 Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia
3b. TAKAA-AJO 2. kerta - 4 Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa
3b. TARTTUMINEN 2. kerta - 5 Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan vähintään 3 sekuntia

4. AKTIVITEETTITASO - 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja
5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus - 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
5b. ETÄLEIKKI Uhka/aggressio - 1 Ei osoita uhkauseleitä"
5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus - 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d. ETÄLEIKKI Leikkihalu - 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö -  3 On kiinnostunut leikkivästä avustajasta

6a. YLLÄTYS Pelko - 3 Kyykistyy ja pysähtyy
6b. YLLÄTYS Puolustus/aggressio - 1 Ei osoita uhkauseleitä
6c. YLLÄTYS Uteliaisuus - 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä
6d. YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko - 2 Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6e. YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus - 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

7a. ÄÄNIHERKKYYS Pelko - 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b. ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus - 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko - 1 Ei minkäänlaisia liikkumis-nopeuden vaihteluita tai väistämistä
7d. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus -1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a. AAVEET Puolustus/aggressio - 3 Osoittaa useita uhkauseleitä
8b. AAVEET Tarkkaavaisuus - 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c. AAVEET Pelko - 2 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
8d. AAVEET Uteliaisuus - 4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin
8e. AAVEET Kontaktinotto aaveeseen - 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

9a. LEIKKI 2 Leikkihalu - 4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b. LEIKKI 2 Tarttuminen - 5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10. AMPUMINEN - 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön


Eli edelleen hyvä harrastekoira, oikealla polulla ollaan :)
Suurkiitokset Miralle ja Sarille videoinneista!!

perjantai 19. elokuuta 2011

Aika se vaan vierähtää

Huomasin, että oli mennyt palttiarallaa kuukauden päivät että blogi on ollut päivittämättä. Tämä taitaa vain kertoa sitä, että kiirettä on pitänyt :)

No toden totta, niin on pitänyt. Meillä on keskitytty rauniokokeen suorittamiseen ja siihen treenailuun - kokeesta kirjoitinkin aikaisemmi, joten voit lukea sen täältä blogistani halutessasi.

Toinen asia, mitä on tämän "hiljaisuuden" aikana touhuttu on se, että kävimme hakemassa arvostelun MH kuvauksesta Espoossa elokuun alussa. Tästä on tulossa juttu, kunhan saan kirjotettua sen :) Aloitettu on, muttei vielä valmistunut...

Mitäs muuta on sitten... no tulollaan on nyt elokuussa käyn jälleen kurssittamassa itseäni - ilman koiraa! Nimittäin Vapepan järjestämälle kurssille olen menossa opettelemaan Taajamaetsintää. Koskaan ei voi osata liikaa etsintätaitoja - pitäisi vain aina harjoitellakin niitä, ettei opitut ja opetellut taidot pääse unohtumaan - sama kuin ensiaputaidot!

Lisäksi on jälleen koulutustekniikan kurssi myös elokuussa, eli kanat saa taas "kyytiä" ja oppivat uusia temppuja :) Toivon, että saisin tästäkin kirjoitettua jonkin jutun kunhan olen sen kurssin taas käynyt. Olen melko varma, että tuon viiden päivän kurssin jälkeen olen hakannut päätä taas seinään kerran jos toisenkin, onnistunut ja miettinyt ja mennyt metsään ja miettinyt ja onnistunut... Joten mahdan olla melkoisen väsyny kun kotiin sieltä tulen :) Onneksi Tommyn ja Jaanan seurassa on niin älyttömän mukavaa ja rentouttavaa olla, ettei sitä väsymystä edes taida huomata kun vasta nukkumaan mennessä!

No sittenhän on tietenkin tulossa myös Espyn syksyleiri syyskuussa, tällä kertaa suuntaamme kulkumme Vahermaan, Pusulaan. Leirin pääteemana on haku ja mietinnässä onkin parin päivän treenisuunnitelma... keskittyiskö vaan moottorin kehittämiseen, kestävyyteen vaikko ilmaisuun... kas siinäpä pulma! Ei sillä, viime hakutreeneissä koira "lähti kyllä ihan lapasesta" eli oli niin innokkaana menossa pistoille että vei melkein mut perässään maata viistäen ;)

Meidän hakuryhmä tulee järjestämään hakukokeen (pimeä), johon lupauduin ratamestariksi :) No meitä on onneksi kaksi untuvikkoa opettelemassa tätä hommaa. Tehtävänämme on mm. etsiä nyt ensin ne metsät, käydä ne läpi testaajan kanssa, tehdä merkkaukset ennen koetta, tarkistaa rokotukset, seurata kokeessa koirakoita testaajan kanssa jne. mitä lie kaikkea... No tekemällä oppii ja into onkin kova oppia! Lisäksi tietenkin vielä raunioryhmän rauniokokeen järjestelyihin osallistuminen, sekä raunioryhmän hakukokeen järjestelyihin osallistuminen.

Eli näin se vaan on, että touhua riittää ja kyllä sitä lukemistakin taas pulpahtaa jossain vaiheessa!






torstai 18. elokuuta 2011

Läpi meni!!! Soveltuvuuskoe nimittäin :)

Keskiviikkona 17.8. oli vihdoinkin se päivä, jolloin Sebun kanssa suuntasimme kulkumme Espyn järjestämiin Suomen pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskokeisiin radallemme Oittaalle. Olen pidemmän aikaa jo vain lykännyt asiaa ja nyt oli ilmeisesti aika kypsä ottamaan "härkää sarvista".

Koetta varten kyllä treenattiin hyvinkin tehokkaasti erityisesti telineitä ja tarkemmin sanottuna ns. kanaparrua suorituskuntoon. Kanaparru tuotti meille aikamoisia haasteita, koska siinä on niin pirun pieniaskeliset ja kaposet portaat. Kanaparrun puomiosuus puolestaan ei ole tuottanut haasteita ja se menee miten päin vain - ellei vauhtia lasketa moiseksi :). Mutta ne portaat... Kuten sanottu portaita treenattiin ihan tavattomasti ja sainkin eräältä kouluttajaltamme Juhalta erinomaisen neuvon, jota käyttäen sain Sebun opetettua nopeasti kapuamaan portaikot innolla, muttei kuitenkaan holtittomasti. Tästä oivasta vinkistä olenkin Juhalle kovin kiitollinen!

Uskoin, että koira pystyy hakemaan ongelmitta; se ei reagoi häiriöhajuihin (ruoka, vaateet), meteliin, ampumisiin, kolistajaihmisiin tai savuun. Uskoin, että hallinta on meillä kunnossa; Sebu odottaa kauniisti tervehtimistä, antaa tutkia tassut ym., seuraa tai kulkee yhdessä sivulla, pysyy paikallaolossa ja tulee radalle hallitusti. Hallittavuuden haasteellisin osa oli mielestäni se, että se pysyy irti vielä vieressäni lähetykseen asti eikä varasta radalle...
Ketteryydessä ns. L-putken ajattelin olevan helppo nakki - sehän on menty useasti lähettämällä läpi, mutta teline, kanaparru, olisi meidän kompastuskivi. Päätin, että testaajalle ilmoitan ettei koira ilmaise, koska sen ilmaisu ei ole vielä 100% varma ja tiedän muutenkin jos se on maalimiehellä.

No miten meillä sitten menikään?
Käsiteltävyys otettiin heti alkuun ja sehän meni ihan ongelmitta. Sebu odotti kauniisti sivulla istuen muiden kanssa kaunissa rivissä ja kun käsittely alkoi antoi tutkia tassut ja kosketella, no nämä ei ole koskaan olleet ongelma. Olimme ensimmäinen radalle tuleva koirakko, seuraaminen tietä pitkin aloitettiin testaajan merkistä ja koko seuraaminen meni todella hienosti. Itse havaitsin koirassa kyllä laukausten (erityisesti jälkimmäisen) jälkeen pientä hidastamista, mutta korjasi itse tilanteen hyvin pian.
Paikallaolossa koira pysyi ongelmitta ja odotti rauhassa milloin tulen hakemaan sen hommiin. Tästä testaaja sanoikin, että se oli hyvä ja ettei sen olisi tarvinnut olla edes kiinni (Sovessa koira saa olla kiinni sekä seuraamisessa että paikallaolossa). Laitoin sen "varmuuden vuoksi" kiinni, vaikka kaikki harjoittelut paikallaolossa ja seuraamisessa on aina tehty irti ollessa.

Alueena olivat keskikasa ja kolmostalo, ilman Tean tornia. Ajattelin, että yksi maalimies on varmasti talossa kun alue oli suhteellisen pieni ja keskikasalla 3 maalimiestä olisi liian lähekkäin. Tein suunnitelman, että kierrän ensin alueen rajat eli sanoin että "käydään ensi keskikasa ja kierrän sen, sen jälkeen talon ja lopuksi vielä jos tarvetta halkaisen keskikasan". Tässä vaiheessa testaaja naurahti ja ilmoitti suunnitelmani olevan "outo" tosin hän ei käyttänyt moista sanaa, mutten muista ihan tarkkaan mitä sanaa siinä käytti :) No, en antanut sen häiritä. Lähdin tekemään suoritusta, hain koiran paikallaolosta, tulimme radalle hallitusti ja kun päästin pannan kaulasta, sain koiran pysymään hienosti vierellä ja lähetys onnistui ilman varastamista! Kiersin itse keskikasan reunoja ja koira kiersi reunoja mun kanssa = virhe nr1 -> olisi pitänyt ohjata liikkeellä koiraa keskikasalle. No kiersin rajaa ja koira hakeutui alakasan päälle ja jopa pellon puolelle kasaa -> hajut ilmeisesti menivät keskikasalta sinne kun tuulen virta oli siihen suuntaan. Kutsuin koiran takaisin ja suuntasimme taloille. Tässä vaiheessa olisi ehkä voinut muuttaa suunnitelmaa ja tutkia se keskikasa... Talot kiersimme alakautta ja koira sai hajun talon yläpuolella, kiiveten kaltevaa seinää tarkistamaan hajunlähdettä. Jatkoimme kulkua talon päähän, josta jälleen talon alapuolelle, jossa koira kävi tarkistamassa talon sisältä hajun lähdettä. Sebu kävi siellä pariin otteeseen, jolloin nostin käteni ja ilmoitin että maalimies on tässä lähellä. Pyydettiin tarkennusta ja teimme tarkennukset ja voilà maalimies löytyi aukon vieressä olevasta roskiksesta - Sebu ilmaisi maalimiehen haukkumalla :)
Sebua ei meinannu saada pois maalimieheltä, kun jäi odottamaan palkkaa - en ole kertaakaan itse palkannu koiraa treenissä, joten ihan hyvä oli nähdä ettei se sieltä ihan helpolla näemmä poiskaan tule! Jatkoimme matkaamme keskikasan talojen puolelta, josta Sebu saikin heti hajun maalimiehestä ja sukelsi bunkkeriin. Jälleen heti antoi pari haukkua, jolloin nostin käteni ja ilmoitin koiran olevan maalimiehellä :) En tiedä kuinka monta minuuttia käytimme, mutta koeaika oli 10 min. max. ja sitä aikaa emme kuitenkaan kokonaan käyttäneet. Sovessa ei tarvitse nostaa kaikkia kolmea maalimestä, vaan kaksi riittää.

Ketteryys: L-putkeen lähetin koiran ja se lähtikin hyvin. Menin odottamaan toiseen päähän ja ihmettelin kun koiraa ei kuulunut. Se oli sitten jossain vaiheessa päättäny että käännynpä takaisin :( No ei muuta kuin uudelleen lähetys ja sovessa sen saa avustaa läpi, joten hihkasin sitten sitä toisesta päästä jolloin tämä onnistui. Eli se minkä luulin olevan vahvan tekikin tepposen kokeessa. Seuraavana oli sitten se murheenkryyni, eli kanaparru. Ohjasin Sebun portaille, tuin sitä olemalla portaiden lähettyvillä ja kuinka ollakaan poikahan kiipesi näppärästi ja rauhallisesti portaikon ylös, puomit alas ja teki näin nappisuorituksen :) noin parin viikon mietintätauko (emme siis treenanneet telinettä ollenkaan) ennen koetta teki varmaankin terää!

Itseäni jännitti kyllä jonkin verran ennen koetta,  hieman myös kokeen aikana mikä näkyi selkeästi mun liikkumisessa, koiran ohjaamisessa tai ohjaamattomuudessa. Yritin innostaa koiraa ehkäpä turhaankin hokemalla sille muutamaan otteeseen "missä on / missä ukko" - tästä tuskin oli hyötyä... samoin erehdyin hieman huitomaan käsiäni ja näin ohjaamaan koiraa - olisi pitänyt tehdä vain keholla, jolloin tulos olisi ollut tehokkaampi.

Koiran työstäessa hajuja pysähdyin ja annoin koiralle rauhan tehdä työtään. Tästä sainkin palautteessa hieman kommenttia, että olisi pitänyt liikkua paremmin myös koiran työstäessä hajua. Tämä on ehkä se kohta jossa olin eniten testaajan kanssa eri mieltä, sillä Sebu koirana on sellainen että jos mä liikun se liikkuu mukana ja näin se voi jopa keskeyttää saamansa hajun työstön koska "ilmeisesti ko haju ei ole työstön arvoinen kun kerran matka jatkuu". Niinpä kyllä jatkossakin, kun koira työstää hajua annan sille rauhan tehdä sen ja jos ko kohdasta ei ilmaisua tule, niin lähdemme tarkentamaan kiertämällä kohdetta samalla metodilla. Muutoin olen kyllä testaajan kanssa samaa mieltä, että oma liikkeeni olisi pitänyt olla parempaa eikä niin jämähtänyttä mitä se oli. Jännityksellä oli varmasti osuutta asiaan, mutta olen tiedostanut tämän ongelmani jo aikaisemminkin. Peruskoetta varten on pystyttävä oppimaan parempi liikkuvuus!!!
Alueen läpikäyntisuunnitelma vaikutti tosiaan enemmän hakusuunnitelmalta kuin rauniosuunnitelmalta. En tosin itse pitänyt sitä hulluna ja huonona, jos vain olisin oikeasti ohjannu koiran keskikasalle enkä olisi antanu sen juoksennella siellä missä minä kuljin. Mutta kyllä nuo testaajat ja kokeneemmat immeiset varmasti oikeassa olivat siinä, että olisi ensin kannattanu käydä keskialue kokonaan kunnolla ja sitten vasta siirtyä taloihin. :) Point taken :D

Koira sai ihan hyvät arvostelut jopa liikkumisesta, vaikka mun mielestä se ei edes liikkunu niin kuin yleensä :) sekä maininnan siitä että "sehän jopa ilmaisi" mistä olin itsekin tyytyväinen.

Kokeiden tarkoitushan on myös kertoa, mitkä asiat ovat vielä kesken tai vaativat kehitystä ja tässä tapauksessa kyllä kaikki kehittäminen suuntautuu ohjaajaan! Paljon tuli mietittävää ja hyvä näin! Joka tapauksessa olen ylpeä tästä saavutuksesta ja erityisesti koirastani!!!

Kiitokset testaajalle Miisalle hyvästä ja suorasta palautteesta sekä hyvin tehdystä kokeesta!
Marikalle kiitokset valokuvista :)

Viimeisenä, muttei vähäisempänä suuret kiitokset Virpille, joka on meitä pian pari kautta ohjannut pelastuskoirakkourallamme rautausella ammattitaidolla ja osaamisellaan eteenpäin. Ensimmäinen virstanpylväs on nyt saavutettu :) Luonnollisesti hyvää pohjaa tehtiin ekalla kaudella, joten kiitokset myös Jennille ja Seijalle!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Koira pelastaa, maalla ja vedessä

Pilke veneestä kaukana jossain
Kuten moni tietääkin niin Vapepan ja erityisesti pelastuskoiratoiminta on lähellä sydäntäni.
Eilen oli mielenkiintoinen ilta, sillä pääsin tutustumaan meripelastusharjoitteluun, kun sain tilaisuuden osallistua harjoituksiin maalimiehenä. On hienoa nähdä, miten koirat työskentelivät ja miten samat koirat, jotka työskentelevät tietyllä tavalla metsässä tai/ja raunioilla työskentelevätkin eritavalla, kun kyse on eri tyyppisestä etsinnästä. Koulutuskysymys tietenkin :) mutta kohde on aina sama - ihminen, metodi vain vaihtelee.
Kyselin kovasti erityispiirteitä meripelastuksessa ja erityisesti miten koiran tulisi toimia tässä tehtävässään. Meripelastuksessa koiran tehtävä on ilmaista jos se saa hajun ihmisestä veneellä kierrettävistä saarista, uida saareen sekä etsiä ja ilmaista löytö saaressa. Saari löydössä koira voi käyttää ilmaisuna esim. hakku-, rulla- tai kertovailmaisumuotoa.


Hajua etsien
Koira ensin etsii saarelta tulevan ihmisen hajun veneestä käsin, jonka koira ilmaisee reagoimalla hajuun esim. nostamalla kuonoaan, pyrkimällä hajua kohti veneessä, liikkumalla veneessä hajuvanaa seuraten, 'liimautumalla' veneen reunoihin jne. mutta koiran ei tule ilmaista tätä saamaansa hajua haukkumalla. Koira ei saa tai ei saisi nousta veneen reunaa vasten vaan saa hypätä veneestä luvan saatuaan. Usein koirat näyttivät ilmaisevan esim. vikinällä sen, jos vene on ohjautunut hajuvanan ulkopuolelle tai kuten eräs koira alkoi seilata 'levottomana' veneessä kun haju vana loppui.

Seurasin erään kuusi vuotiaan kk holskunartun työskentelyä veneessä ja oli
Kulkevatko hajut merenpintaa?
äärimmäisen hienoa nähdä miten koira kirsun liikkein ohjasi veneen ohjaajaa menemään oikeaan suuntaan saarelle. Tämä samainen koira oli myös se, joka alkoi liikkumaan veneessä jos hajuvana hävisi.

Mietin siinä sitten illalla jälleen että on se hienoa, että meillä on vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita näkemään kaiken sen vaivan mitä esim. tällaisen harjoittelu vaatii! Ja mahtavaa, että meillä ihmisillä on apuna koirat, jotka voidaan kouluttaa näihin erilaisiin hyödyllisiin tehtäviin sen kouluttautumisen ja kouluttamisen ollessa samaan aikaan hauskaa!

Rantautuminen ja koiran lähetys
Pelastuskoira toimii hyvin erilaisissa ympäristöissä: koirat etsivät metsissä, taajamissa, rakennuksissa, sortumissa/raunioilla, vedessä ja veneessä. Etsintään kuuluu ihmisen etsintä, mutta esim. metsässä koiran tulee ilmaista myös erilaiset ja kokoiset esineet (esim. tupakan tumpista haarukkaan ja vaatteisiin)

Jokaista pelastuskoiratoimintaan lähtenyttä ihmistä ohjaa halu auttaa ja kouluttautua auttajaksi. Tämä on vaativaakin vapaaehtoistyötä. "Työtunteja" menee paljon koiran kouluttamiseen sekä itsensä kouluttamiseen, kunnon ylläpitämiseen ja toimintaan liittyviin oheistoimintoihin tai erikoistumisiin (kuten kouluttajatoiminta, testaajat, koejärjestelyt, yhdistystoiminta jne). Koulutusta tapahtuu kaikissa sääolosuhteissa sekä niin valoisalla kuin pimeälläkin. Eli ei ole väliä vuoden- tai vuorokaudenajalla, sillä me treenaamme aina. Hyvä pelastuskoira toimii kelistä ja kellosta riippumatta.
Koulutettu pelastuskoira voi pelastaa ihmishenkiä!

Kuvissa: Jari Miettinen & Poju vpk sekä "ruorissa" Kati Juvonen
(c) Mellu

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Fillarit, rullarit, juoksijat ja koirat

On kesä.

Maantietä kiitävät rullaluistelijat sekä skeittaajat ovat saapuneet kikkailemaan kaduille ja aukeille, pyöräilijät suhahtelevat ohi milloin millä vauhdilla. Kävelen tien vartta pitkin koirani kanssa ja mietin viime aikaisia keskusteluja tai kuulemisiani.

Mua alkoi tässä taannoin kismittämään ihan helkutisti, kun olin jo muutaman keskustelun kuunnellut siitä, miten esim. fillaroitsijat ei osaa ottaa huomioon koiran ulkoiluttajia lenkillä. Jostain syystä toiset koiranulkoiluttajat tuntuvat pitävän itseään ilmeisesti maailman omistajana, kun kyse on tiellä liikkumisesta ja kanssa liikkujista. Aivan, nyt ei ole kyse toisista koiranulkoiluttajista vaan niistä muista ;)

X:"Ne fillaristit ei varo yhtään mitään, kun mä kävelen tuolla koirieni kanssa! Ne voi soittaa sitä hiton kelloa vasta kun ne on ihan iholla, mitä siinä sit ehtii enää tekee???"
Z: "Niinpä! Siis mieti, mä kävelin mun koirien kanssa ihan rauhassa kun takaa tuli yks kundi rullaluistimilla ja sauvoilla ihan järkkyy vauhtia. Vähän tuli kiire saada koirat revittyä pois alta! Se kundi huus mulle jotain et väistä, mut mulla oli toi Elli ja Musti kumpiki! Mikä urpo!!!"
Y: "Mites olis, jos vaikka pitäisitte ne koirat lyhyemmässä hihnassa? Tai opettaisitte koirat vaikka kulkemaan yhtä puolta, niin ei tulis vaaratilanteita"
X: "Miks? Helppohan sun on sanoa kun sulla on vaan yks koira - meeppä hei kahden tai kolmen kanssa tuolla"....
... ja näitä esimerkkejä olisi vaikka ja kuinka...

Mikä oikeus meillä koiran ulkoiluttajilla on valittaa muista kulkijoista? Eikö meidän pitäisi pystyä kulkemaan yhtä reunaa, jolloin muut voivat ohittaa meidät toista reunaa pitkin? Mulla on hieman hankalaa ymmärtää ehkä näitä ongelmia, koska en ole itse niihin törmännyt; meikäläistä ei ole yrittänyt yliajaa yksikään fillaristi, skeittaaja tai rullaluistelija. (Auto tosin meinas teilata meikäläisen, kun olin rullilla liikenteessä). Mun koira ei ole myöskään joutunut mihinkään vaaratilanteeseen kevyenliikenteenväylillä.

Sain taannoin melkoisen kiukun pyrähdyksen aikaiseksi, kun kehtasin mennä sanomaan, että ihan samanlainen oikeus niillä fillaroitsijoilla yms. on siellä kulkea kuin meilläkin. Ajatella, että ne voi tulla aika kovaakin takaa ja samaan aikaan se hihnassa kiinni oleva koira voi hypätä suoraan fillarin ajolinjalle. Ennakointi? Fillaroitsija voi päästää siinä tilanteessa pari mojovaa sanaa, mutta hei - kenen vika? Ei se fillaroitsija voi tietää, että koira hyppää eteen vaan oletusarvona on, että se pysyy reunassa pois tieltä. Tarviiko vaan "niiden muiden" varautua odottamattomaan? Mikä on meidän vastuu?
Entä sitten, jos kävelee koiran tai koirien kanssa kävelytiellä, jossa fillaritkin ym. pyörillä kulkevat saavat ajella, ja tämä koirakko kävelee niin leveästi, että kävelytietä ei ole jäljellä kuin puolet tai vähemmän. Eikö tällöinkin ole ohittavalla sanoa, että voitko hieman väistää?

Olen välillä myös se pyöräilevä kanssakulkija tai rullaluisteleva moinen. Mua toisinaan kyllä ihan pelottaa (erityisesti rullilla) ohittaa koirakoita. On taivahan tosi, että aika usein ne koirat kulkee siinä hiton flexissä vielä ihan valtoimenaan, kun yrität ohittaa. Tai ne hyökkää kohti ohitustilanteessa. Ts. koira(t) ei ole millään tavalla hallinnassa. Soitan kelloa tai huutelen kyllä, jos näyttää siltä ettei siitä meinaa päästä mitenkään ohi. 

On tietenkin eri asia vielä se, että miten asiat ilmaistaan. Harvapa meistä kuitenkaan pystyy pidättelemään harmitustaan ja helposti tulee sanottua aika kärkkäästikin. Osa taas ottaa helposti itseensä kohteliaankin "huomautuksen" toiselta ohikulkijalta. Pitäiskö meidän myös vilkaista sinne peiliin, ettei oltais niin tiukkapiposia ja omahyväisiä tuolla liikenteessä?

Mun mielestä aika monella olisi hyvä aloittaa muutos ihan omasta asenteestaan. Ei me koirien ulkoiluttajat voida viedä koko tien leveyttä, meidän on välillä ihan hyvä vilkuilla myös selän taakse, mitä siellä on näkyvissä (vaikka kuinka jotku väittää "ettei voi eikä tarvii katsoa"), pitää koira lyhyellä hihnalla vähintään silloin, kun nähdään että vastaan tulee joku / takaa tulee joku, opettaa ne koirat kulkemaan esim. tietyllä puolella tai käskystä siirtymään puolelta toiselle, pyytämään anteeksi muilta kun itse on töpeksinyt. Ihan peruskäytöstapoja.

Oli meillä sitten vain yksi iso koira tai kolme piskuista tai mikä määrä vaan eri kokoisia koiria hihnan jatkeena on meidänkin huomioitava, että siellä kulkee muitakin kuin me. Näin se vaan on.



video

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Minä olen pehmo.

Mitä on olla pehmo koiran omistaja? Olen tässä viime aikoina tullut tulokseen että olen sellainen. Ja isolla P:llä.


Mites sitten tähän tulokseen päädyin?
No kun,
- minusta koira ei opi selättämisestä
- minusta koira ei opi mistään väkivaltaisesta kohtelusta
- minusta väkivalta koiraa kohtaan ei ole reilua

Minä en
- vedä koiraa korvasta
- roikota tai revi koiraa niskasta
- selätä koiraa
- heitä koiraa hihnalla, purkilla, vedellä jne - en millään koiraa päin, jalkoihin enkä muuallekaan kehoon.
- roikota koiraa poskista l. ns puhuttelu
- käytä kuristuspantaa niin, että se ei löysty, tai että koira jopa oksentaa tai kakoo. Ylipäätään en mielelläni käytä kurkkaria. jne.

Olen siis mielelläni pehmo koiran ohjaaja ja omistaja. Koulutan koiraani mieluusti niin että koira joutuu itse miettimään ja keksimään ratkaisuja. Siitä huolimatta vaadin koiralta asioita, toimintaa ja käytöstä. Mutta näiden toteuttamiseen ei minun tarvitse käyttää väkivaltaa; potkia, kuristaa tai muutoin kaltoin kohdella.
Koirani saa oleilla sohvalla vierelläni, se saa tulla syliin, se saa rapsutuksia, hyvää ruokaa, hoitoa ja hoivaa ihan miten se ikinä tarvitseekin. Siitä huolehditaan. Tästäkään huolimatta koirani ei osoita "olevansa meidän lauman johtaja" se ei käyttäydy minua kohtaan väkivaltaisesti (mikä lienee koiran tapauksessa tarkoittaisi sitä, että se purisi, murisisi, tms.) eikä dominoi. Se, että yhteistyö sujuu, ei ole meillä vaatinut väkivaltaa vaan rakkautta ja rajoja, yhdessä tekemistä ja sääntöjen rakentamista. Ihan kuten lapsen kanssa tehdään myös.

Niin kuin kaikessa maailman menossa nähdään, väkivaltaan turvaudutaan kun mitään muuta ei keksitä: ei pystytä keskustelemaan, ei tiedetä miten asian voi ratkaista toisin, tai ei haluta edes miettiä parempia ratkaisutapoja, sillä on helpompaa vaikka vain lyödä... :( Väkivalta ei ole tuonut tähän maailmaan mitään hyvää, se ei auta ihmisiä ymmärtämään toisiaan vaan on saanut aikaan myös ikuista katkeruutta ja vihaa ihmisten välille.

Mitäs jos joskus mietimme, että mitäs se koira siitä meidän väkivaltaisesta käytöksestä oikeasti oppi??? Mitä sinä oppisit, jos joku aina vain antais lintsarin kasvoille?

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Vanha koira ei opi uusia temppuja

Mennyt viikonloppu puhisutti meikäläistä kun taas sain tutaa siitä, mitä koiran koulutus on tänäpäivänä. Ainakin tässä tapauksessa, mitä vkonloppuna koin ja näin. Kuuntelin lauantaina kahden pk-tottelevaisuusvalmentajan oppeja koko päivän verran. Miettikääs kerran muuten minkälainen näky me oltiin siellä dobbereiden, riesenien, belkkareiden. sakujen ja rotkuloiden seassa :) Voin kertoa että taidettiin olla outo ja ihmetystä herättävä näky. No onneksi siellä oli edustettuna myös lappalaisia ja hyvin edustivatkin!

Miten mä aina voinkin yllättyä, vaikka lähtökohtaisesti jo voin arvella miten koulutusta viedään eteenpäin? No näin kävi taas, yllätyin, mutten kovin positiivisesti. Päivän sessio alkoi tunnin teorialla. Teoriasessio alkoi sisällöltään suht mielenkiintoisesti, mutta ei aikaakaan kun esimerkkeihin tuli mukaan pakotteet - tai tällä nimellä niistä ei puhuttu vaan "pieni huomautus, pieni nykäsy koiralle" ja tämän huomautuksen suuruus tulee osata säännöstellä oikean tasoiseksi koiran luoneeseen nähden. Kovaa koiraa joutuu ikävä kyllä kuulemma huomauttamaan ronskimmin kuin pehmeää koiraa.

On näköjään edelleenkin niin, että mikään ei ole muuttunut :( On ne samat tavat kouluttaa pakotteiden avulla koiria kuin on ollut viimeiset... monet kymmenet vuodet. Edelleenkään ei mietitä että mitä ihmettä sillä saavutetaan että koiralle ei kerrota oikeaa, mutta "huomautetaan" väärästä. Tai no kerrotaanhan sille tavallaan se oikea, kun ensin on "huomautettu" ja jos koira sen jälkeen tekee sattumalta oikein se palkitaaan, jos tekee edelleen väärin "huomautetaan". Mitenköhän opettais pakoitteita käyttäen koiran vaikka sammuttamaan valot? Sehän on samanlainen tekninen suoritus kuin esim. seuraaminen tai kontakti.

Hyviä asioita päivän aikana oli mm. palkkion merkityksen esille tuleminen (esim. vrt. ruoka vs. leikki), sekundäärisen (naksutin tai äänisignaali) ja primäärin palkan käyttäminen, senkundäärisen signaalin antaminen ennen kuin eväkään liikahtaa primäärin palkan antamiseksi sekä palkkion suunta koulutuksessa.  Mutta tässäkin tuli hieman hassuja juttuja esim. palkkion suunnassa - jos koira seuraa ns. avoimena eli poikittaa niin ohjeistettiin palkkion suunnalla korjaamaan. Joo juurikin näin, mutta tässä tapauksessa palkkion suunta oli ylhäältä alas eikä vastakkaiseen suuntaan poikittain kulkemiseen nähden. Houkuttelua käytettiin todella paljon, mutta koskaan ei puhuttu siitä, että houkuttelu tulisi poistaa mahdollisimman pian koulutuksesta. Mm. itse sain ohjeita, joita mietin että miten ihmeessä siitä houkuttelusta pääsee annetuilla ohjeilla eroon, kun koira ei käytännössä opi treenin aikana mitään. Ja aina tällaisissa yhtyeksissä sanotaan että "kyllä laumassakin käytetään sitä ja tätä" no käytetäänkö siellä sitten houkuttelua pennuille oppimisen metodina?

Päivän paras anti oli nähdä tuttavia ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Nauttia ihanasta aurinkoisesta ilmasta. Koulutuksellisesti en saanut mitään sellaista, mihin tarttuisin tai mitä jatkaisin kotona. Jatkan siis edelleen valitsemallani tiellä, jonka koen nopeammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi tavaksi opettaa eläimelle haluttuja asioita. Ja kyllä se Sebu on oppinut hyvinkin ne osaamansa asiat ilman pakotteitakin!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Onko luonnetta?

Luonnetesti
Nimensä mukaisesti luonnetesti testaa koiran luonnetta; sitä mitä koirassa on synnynnäisesti tullut ns. pakettiin. Kävin koirani kanssa luonnetestissä juurikin viime torstaina. Testi pidettiin Tuusulassa ja etusijalla oli dogit, muuten ei varmaan olis edes päästy testiin :) Testaajina toimivat kokeneet ja mukavat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Testaajat tiesivät kyllä todellakin asiansa ja osasivat hommansa. Ihanasti ottivat vastaan asiakkaansa eli meidät koirien omistajat. Mieltä lämmitti se, että huomioivat myös ohjaajan tekemiset, sillä sain heiltä kiitosta siitä, että annoin koiralle tilaa näyttää reaktionsa testissä ja toimin erittäin hyvin ohjaajana.

Mutta sitten itse testiin. Sebu läpäisi testin tuloksella 205 laukausvarma. Ilman miinuspisteitä. Pistemäärä on dogille aika hurja ja kun vertailin sitä muihin ko päivän suorituksiin niiltä osin mitä kuulin niin muut pisteet oli 80-130 välissä. Nämä pistemäärät ilmeisesti on dogeille tyypillisempiä ja ovat toivotumpiakin. Käsitykseni mukaan myös doggien kohdalla usein testi joudutaan keskeyttämään, esim. mikäli koira ei palaudu osasuoritusten välissä lainkaan. Keskusteltuani asiasta muutamien tuttujen kanssa, ovat useat sitä mieltä, että dogille moiset pisteet ovat aivan liian korkeat. Ison koiran kanssa ei pärjää jos on tuollaiset pistemäärät, he sanoivat. Totta varmasti toinen puoli, sillä doggejahan jalostetaan nykyään puhtaasti seurakoiriksi ja kuulemani mukaan menevät "kokemattomille koiranomistajille, jotka eivät sitten pärjää koirien kanssa jos on tuollaisia pistemääriä. Kun ei ne oikein pärjää helpompienkaan koirien kanssa." Mielenkiintoista sinänsä, kun miettii mikä tanskandogin alkuperäinen tarkoitus on ollut - miksi se on jalostettu. Tässä katkelmia jotka on otettu STD ry:n sivuilta historia osuudesta, joka ikäväkseni muuttuu kasvattajalistaksi kun tullaan siihen osaan miten rotu tuli Suomeen:
"Tanskandogin esi-isiä voidaan jäljittää todella pitkälle....koirat tunnettiin erityisesti siitä, että ne kävivät rohkeasti ja raivokkaasti villisikojen sekä muun suurriistan kimppuun... 1400-luvulla alettiin tuoda Englannista mantereelle metsästyskoiria; raskaita doggeja sekä suuria vinttikoiria. Näitä risteytettiin raskaisiin mannermaisiin mastiffeihin, jotta saataisiin enemmän nopeutta ja ketteryyttä villisian ja karhun jahtiin."
"...varsinkin nykyisen Saksan alueen ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehittää "omaa" rotutyyppiään päämääränä suuri, voimakas, peloton ja kesyttämätön metsästyskoira..."
"...Suurimmat ja parhaimmat näistä ruhtinaskuntien koirista tunnettiin "kamarikoirina" eli eräänlaisina seurakoirina...Nämä koirat elivät palatsien asuinhuoneissa ja samalla suojelivat isäntiään..."
"...Toiseksi parhaimpaan koirakastiin kuuluivat hopeapantaiset linnaa ja omaisuutta vartioivat typistettykorvaiset koirat. Kolmas koirakasti oli varsinaiset typistettykorvaiset metsästyskoirat, jotka asuivat omissa kenneleissään oman henkilökunnan huolehtiessa niistä. Näillä koirilla ei tietenkään ollut minkäänlaista pantaa, mutta sen sijaan niillä oli jokaisella oma nahkainen suojapanssarinsa villisian torahampaita vastaan..." 
Nopeasti luettuna voisi kuvitella, että tällaisen koiran ominaisuudet tulee olla nykyisen mittapuun mukaan jotain ihan muuta kuin siinä 100 pisteen luokkaa, eikö?
Äkkiseltään arvoisin, että koiralla pitää olla: pelottomuutta, terävyyttä, hyvä toimintakyky, puolustushalua... Ja minne unohtuu se seikka, että koirassa on ne ominaisuudet jotka siihen on jalostuksessa tullut, tahallisesti tai tahattomasti - niitä ei saa pois, mutta ne voidaan ehkä väliaikaisesti saada jotenkin piiloon tai esiintymään vain harvoin. Mun mielestä siis Sebulle kertynyt pistemäärä on lähempänä sitä koiraa mikä alunperin tanskandogin oli tarkoitus olla - mutta painotus sanoilla mun mielestä.

Joka tapauksessa mulle puolestaan toisaalta kävi aika hyvin, että Sebu sai tuon pistemäärän. Tämä siitä syystä, että harrastuksissa koiralta vaaditaan eväitä tehtävien suorittamiseen: pitää olla kestävyyttä, pitkäjänteisyyttä, yhteistyökykyä, kykyä toimia itsenäisesti, hallita hermonsa, jne. Niinpä harrastekoiralle tuo pistemäärä on oiva. Lähtökohta oli, että en edes odottanut moisia pisteitä vaan jotain ihan muuta.

Jäin jälkeenpäin miettimään, että mitä luonnetesti oikeasti kertoo siitä millainen koira on arjessa. Tai mitä se luonnetesti kertoo oikeasti koiran luonteesta vai onko se kuvaus siitä mitä asioita koira on elämänsä aikana jo oppinut?
On monia asioita, joita koiralle voidaan opettaa. Sille voidaan kertoa tapoja toimia erilaisissa tilanteissa, opettaa erilaisia ympäristöjä, sietämään erilaisia ääniä lähellä ja kaukana, opettaa hyökkäämään tai olemaan hyökkäämättä jne. Koiralle alkaa kehittyä oppmisihistoriaa heti sen syntymän jälkeen. Kuten pienillä vauvoilla on ensimmäiset 2 vuotta erittäin tärkeitä vaiheita kehittymisen kannalta, on koirillakin ensimmäiset kuukaudet syntymästä hyvin tärkeitä eikä tärkeä aika loppu siihen vaan jatkuu ja jatkuu. Tämä aika luo pohjan sille, miten koira ehkä vanhempana kokee asioita. Samoin koiran koko ikä on yhtä oppimista. Sebu on uskoakseni oppinut tähän ikään mennessä (3v) miten voittaa oman pelkonsa (ainakin tietyissä tilanteissa), se on oppinut sietämään erilaisia ääniä ja asioita, se on oppinut miten reagoida outoihin tai yllättäviin asioihin/tilanteisiin, se on oppinut selviämään ja ratkomaan pähkinöitä jne. Uskon, että koirani ei olis saanut moisia pisteitä, jos sillä taustalla ei olisi niin vahvaa oppimishistoriaa tai jos se ei olis ollut monessa mukana ja joutunut erilaisiin tilanteisiin yksin ja yhdessä mun kanssa.

Valitettavan usein kyse on juurikin siitä, että koiraa ei "valmenneta tulevaisuuteen". Tällä tarkoitan sitä, että sitä ei kouluteta. Koiralle ei näytetä maailmaa eri näkövinkkeleistä, ei viedä erilaisiin tilanteisiin perus arjen ulkopuolella - nyt siis en tarkoita perus tottelevaisuuskoulutusta vaan ympäristökoulutusta. Koiria pidetään usein yllättävän virikkeettömässä ja monotonisessa ympäristössä, jossa se ei kehity niin kuin se voisi kehittyä. Toki koirien roduissa ja luonteissa niin rodutujen kuin yksilöidenkin välillä on eroja ja pitää ollakin, mutta mielestäni ei sovi unohtaa miten ympäristö muokkaa yksilöä - myös meitä ihmisiä.

Miten testitulos näkyy sitten arjessa?
Uskon, että testissä on jotain perää ja kyllä siitä jotain juttuja saadaan esille koirasta. Mutta olen myös sitä mieltä, että se ei todellakaan ole 'absoluuttinen' käsitys siitä millainen ko testattu koira on. Itse keksin aika monta asiaa, jotka mun mielestä meidän arjessa ovat erilailla tai täysin poikkeavia testitulokseen nähden. Samoin löydän paljon asioita, jotka saivat ns. vahvistusta testituloksen kuultuani. Esim. eilen treeneissä huomasin yhden asian, jota pystyin peilaamaan saatuun testitulokseen.  Kyllä se, että mulla on kohtalaisen kova koira näkyy siinä miten sen kanssa tulee arjessa toimia, miten treenataan, miten koira sisäistää asioita ja miten se on käsiteltävissä erilaisissa tilanteissa. Itse tahdon kuitenkin uskoa, että testitulos on siinä oikeassa, että koiralla on eväät pelastuskoiratoimintaan, kuten B. Söderholm kokeneena tuomarina sanoi. Noudatan myös annettua neuvoa "Jatka sitä mitä olet tekemässä" :)

Time will tell.

p.s. sori kuvien laatu. Videot on vieläkin kamerassa kun en saanut niitä jostain kumman syystä siirrettyä...

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kuuluuko mitään :)

No kuuluuhan sitä, nimittäin on tässä ehtinyt tapahtua yhtä ja toista sitten viime kirjoittelun.

Ainakin sen verran, että olen löytänyt auton, koiralle siis. :) Pienenä muistutuksena mainittakoon että kriteerithän olivat mm seuraavanlaisia:
  • Metsätiekelpoinen
  • Tulee pystyä kulkemaan metsätietä myös talvella (eli mielellään neliveto)
  • Suht korkea maavara
  • Hyvä tila koiralle takaboxissa (vaikkakin makoilee, pitää voida istua ja vaihtaa sujuvasti asentoa).
  • Koiran helppo hypätä kyytiin (ei siis korokkeita tai älyttömän korkeaa hyppytarvetta)
  • Ilmastoitu (no kaikki uudemmat taitaa kyllä ollakin) ja perus mukavuudet omaava
  • Takaboxissa mielellään tummennukset
  • Automaatti olis kiva, muttei välttämätön
  • Kätevä myös kaupunkiajossa
  • Hiljainen sisämeteli
  • Pieniruokainen - niin pieni kuin mahdollista
  • Vähän ajettu ja uudempi kuin mun tämän hetkinen kärry
Näistä toteutui nuo, mitkä on boldilla merkittyjä. Eli aika hyvin sain katettua nuo omat tarpeet. Takaboxi vois tietenkin olla suurempikin, muttei nyt sitten vaan ole moisia ellei sitten ihan pakettiautoa halua ja mä en halunnut. Tummennukset saa jälkiasenteisenakin jos niille tarvetta ilmenee ja automaatti olis ollu kiva, muttei kuulunu tähän malliin ;)

Pysyin samassa merkissä kuin ennenkin, auton kokoluokka vaan muuttui city maasturiksi. Nyt pitäisi olla autoa sitten pitkän matkaa kun on tosiaan suht nuori yksilökin kyseessä. Mikä parasta, se ei ollut ajettu paljon mitään!!! Niinpä on paaaaljon kilometrejä tiedossa meikäläiselle.

Haaste on nyt sitten se, että Sebu pelkää takaluukkua. Se ei mielellään hyppää auton kyytiin kun ilmeisesti koko takatila ahdistaa ja vielä kun se luukkukin on siinä päänpäällä sisään mennessä. Yllättävää että koira voi reagoida moisiin asioihin, mutta näin vaan on. Aluksi luulin, että se on vaan tottumiskysymys, mutta kun seurasin että mitä se koira katselee ja mikä sitä arvelluttaa niin huomasin tuon luukkuasian. Nyt sitten on kova harjoittelu takaboksiin menemiselle.
Sen verran on tässäkin asiassa edetty, että Sebu suostuu jo syömään takaboxissa - ei nimittäin edes syöny mitään herkkuja aluksi! Nyt sitten vaan sisään boxiin ja ulos boxista harjoittelua ilman luukun sulkemisia. Naapureilla on siinä ihmettelemistä kerrakseen - taas :D

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Autot: tila-auto, maasturi, city maasturi, farkku

Kuten kirjotuksista päätellä saattaa, auto asia on jälleen akuuttina ja olen ravannu erinäisissä autoliikkeissä saaden pään pyörälle.
Voin vaan todeta, että on ilo omistaa iso koira, jolle haluaisi vielä suht mukavat oltavat autoon! On nimittäin nykyautot tehty joko helkkarin pieniksi takatiloiltaan tai sitten autot muuten muuttuvat niin helkkarin isoiksi ettei mitään järkeä!!! Mietin vaan että miten ne ihmiset kuljettaa koko perheensä ja kaiken kamansa mukanaan, kun mä en saa autoihin järkevästi mahtumaan edes mun pienikokoista tanskandoggia ja itseäni?! (Jep tuo poika on oikeasti rotunsa huomioiden pienikokoinen uros).

Niinpä siis olen skannaillut netissä (viettäen illat pitkät surffaillen) ja juosten autokaupassa erilaisia vaihtoehtoja. Koska merkkejä on ihan tolkuttoman paljon + erityyppisiä autoja on niin pirusti, oli pakko alkaa keskittymään autoryhmiin:
  • maasturit
  • city maasturit
  • tila-autot
  • farmarit
Tämä tarkoittaa sitä, että juoksen mittanauhojen kanssa autokaupoissa useampia kierroksia, koska yhdellä kierroksella haluan selvittää "kattavan" otteen tietyn tyyppisistä autoista.

Nyt siis  mulla on läpikäynnissä maasturit ja citymaasturit. Aika naftille näyttää nuo tilat noissa city mallin maastureissa.... vai onko mun kriteerit liian korkealla?
Kerrottakoon, että kriteerinä ovat seuraavat asiat:
  • Metsätiekelpoinen
  • Tulee pystyä kulkemaan metsätietä myös talvella (eli mielellään neliveto)
  • Suht korkea maavara
  • Hyvä tila koiralle takaboxissa (vaikkakin makoilee, pitää voida istua ja vaihtaa sujuvasti asentoa).
  • Koiran helppo hypätä kyytiin (ei siis korokkeita tai älyttömän korkeaa hyppytarvetta)
  • Ilmastoitu (no kaikki uudemmat taitaa kyllä ollakin) ja perus mukavuudet omaava
  • Takaboxissa mielellään tummennukset
  • Automaatti olis kiva, muttei välttämätön
  • Kätevä myös kaupunkiajossa
  • Hiljainen sisämeteli
  • Pieniruokainen - niin pieni kuin mahdollista
  • Vähän ajettu ja uudempi kuin mun tämän hetkinen kärry
Ja jos joku ihmettelee ekologisuuden puuttumista niin voin olla lähes 100% varma, että vähäruokaista ekologista ja mun käyttöön sopivaa autoa ei ole vielä tehty. Joten tyydyn siihen tarjontaan mitä kaupoista löytyy. Niin ja värillä ei väliä - ei tarvii olla edes punanen ;)

Hieman kysellessä on jo selvinnyt, että jonkin aikaa kärkikahinoissa vaihdokkeina pitämäni jenkkimallien tila-autot (esim. Grand Voyager / Voyager) ovat pois laskuista ja syy tähän on yksinkertainen: polttoainehinnat. Hinnat on niin ylhäällä, ettei kyllä meikäläisen lompakko moista kestä... Haastattelin paria moisen auton omistajaa ja vaikka tilat olis kuinka ihanteelliset - se keskikulutus kun on ilmoitettu jossain olevan 10-11 l/100km niin oikeesti ei vaan pysty ei kykene. Matkakulutus olis ehkä jotain 9 luokkaa ja kaupunki 15 (jopa 17 joissain keskusteluista lukemani) eli työmatkoista tulis himpskatin kallista lystiä. Diesel se olla kai pitäis - mutta ei paljon laske kulutus saati sitten dieseliin tuleva käyttövoimavero.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Autokaupassa palveltiin naista...kahdesti!!!

Kyllä nyt täytyy ihan kirjoittaa julkisesti tietoon, että SAIN PALVELUA AUTOKAUPASSA!!! Mikä uskomattominta, tämä ihme tapahtui kahtena päivänä, eri liikkeissä saman viikon aikana!


Inhoan autokauppoja. Mennä nyt sinne katselemaan sopivia yksilöitä, yrittää saada myyjä kertomaan erilaisista vaihtoehdoista mun tarpeeseen, yrittää saada edes jonkinmoista palvelua. Yleensä tosiaan se on suoranaista yrittämistä, sillä usein automyyjät ovat keskenään, juttelevat keskenään tai jopa häviävät kuin taikapöly ne jonnekin kadottaisi paikanpäältä. Saan olla ihan rauhassa siellä katselemassa, kenenkään häiritsemättä. Kukaan ei kysy "voinko auttaa?", kukaan ei vapaaehtoisesti esittele autoja. Yksi missä ihan hiljattain EI palveltu oli Espoon Veho - siellä myyjät tosiaan vaan olivat keskenään ja vaikka pyörin siellä katsellen autoja pitkän tovin - ei ketään kiinnostanut. Sanoin palautteena aulaemännälle, että en sitten tähän liikkeeseen enää jalallani astu, kun kukaan ei halua täällä mulle autoa esitellä tai myydä. Enkä astu.


Mutta sitten niihin iloisiin ja paikkoihin joissa SAIN PALVELUA.
Ensimmäinen kerta tapahtui tiistaina, jolloin ajoin YR-autoon Herttoniemeen. Siellä sain pyöriä tovin ja katsella autoja kaikessa rauhassa. Koska mulla ei ollut mittaa mukana (olin unohtanut kotiin) halusin myyjän esittelemään ja menin häntä etsimään. Sain tosin myyjää pyytää itse - ei tullut ilman pyytämistä ;), mutta kun myyjä tuli esittelemään autoja hän omistautui tehtävälleen. Sain palvelua, erilaisia vaihtoehtoja esiteltiin, ja hän sai minut koeajamaankin yhden auton - tosin vielä erilaisen kuin olin lähtenyt katsomaan :) Kun eilen vein auton takaisin, oli tänä aamuna jo tarjous odottelemassa postissani. Iloinen yllätys, erittäin mukava myyjä. Annoin eilen kyllä positiivista palautetta hänelle ihan suoraankin.

Se toinen kerta tapahtui eilen:
Ajoin autoni Espoon Suomenojalla sijaitsevaan VV-Auto -liikkeen pihaan. Kävelin uusien autojen ohi, suunnaten kulkuni vaihtoauto-osastolle. Katsoin ohi mennessäni, kuinka myyjät keskustelivat keskenään eikä heitä näyttänyt liikuttavan se, että sinne tuli asiakas - tai potentiaalinen sellainen.

Yllätys oli suuri, sillä ehdin vain hetken pyörähtää siinä ympäri, kun kuulin myyjän sanovan "Terve, voinko auttaa?" Melkein lensin persiilleni - tämä oli ENSIMMÄINEN kerta ikinä autokaupassa, kun myyjä tulee omahetoisesti palvelemaan mua. Aikaisemminkin on näin käynyt kyllä - mutta silloin mukana on ollu joku kaksilahkeinen.

Kerroin myyjälle, mitkä ovat tarpeeni ja mitkä toiveeni auton suhteen. Myyjä hankki myös mitan, että pystyimme mittailemaan vaihtoehtojen takatiloja. Myyjä yllätti minut myös parilla muullakin tavalla: Hän oikeasti mietti ja esitteli kaikki sopivaksi katsomansa mallit ja jopa vielä pari esittämääni ehdotusta, jotta pystyin toteamaan ettei ne olleet käyttööni sopivia. Hän otti tietoni ylös, lupasi pitää silmät auki sopivien yksilöiden vastaan tullessa. Ja kas kummaa - tänään olikin sitten jo tullut s-postia myyjältä.
Toinen tapa millä myyjä minut yllätti, oli tapa esitellä autoja. Hän piti mua oikeasti asiakkaana, selitti asiat selkeästi ja ns. myi erilaisia vaihtoehtoisia autoja mulle. Olin hyvällä tuulella kun lähdin autoliikkeestä!
Kävi ilmi, että myyjä oli ollut vasta pari kuukautta automyyjänä, joten en tiedä muuttuuko asennoituminen asiakkaisiin ajan saatossa - toivon että ei sillä tämän kaltaisia myyjiä tarvitaan! Toivon että tämä myyjä saa mahtavat bonukset siitä, että hän palvelee asiakkaita. Kello tuli 18. kun lähdin kaupasta ja hän jäi vielä palvelemaan liikkeessä ollutta toista asiakasta sanoen "Eihän tässä niin hoppu ole etteikö ehditä vastauksia hakemaan" kun tällä toisella asiakkaalla oli pari kysymystä. Hienoa duunia! Menen tuohon liikkeeseen toistekin ja varmasti etsin tämän myyjän käsiini :)

Auton etsintä sai hieman uutta buustia ;) Kiitos näiden hyvien myyjien - toivottavasti muut myyjät ottaisivat näistä oppia. 

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ketjuttamista etuperin, takaperin vai miten?

Kävin viime vkonlopun aikana kuuntelemassa jälleen hieman asiaa koiren käytösten ketjuttamisesta. Siinä kuunnellessani ja toisia seuratessa ehtii yllättävän paljon miettimään myös omaa toimintaa koiran kanssa... Aluksi harmittelin hieman, etten ottanut omaa koiraa mukaan, mutta totesin, että voinhan mä treenailla kotona - nyt voin keskittyä kaikessa rauhassa erilaisten koirien ja ohjaajien seuraamiseen - niin ja tietenkin kuuntelemiseen.

Niinpä ajattelin myös kirjotella muutaman rivin luettavaksi tänne blogiin jakammisen ilosta...
Mutta pääpiirteissään, asiat mitkä kulminoitui vkonlopun pääpointeiksi ovat jälleen niitä perusasioita. Mistähän kumman syystä ne perusasiat aina tuppaa jäämään kaiken tekemisen varjoon?

Huomoitavaa ketjujen suorittamisessa on sekin seikka, että tässä vaaditaan koiralta itsenäistä työskentelyä. Itsenäinen työskentely ei ole lainkaan itsestään selvyys, sillä ohjaamme koiran toimintoja lähes koko ajan. Esim. tokossa kaikki toiminnat ovat hyvin vahvasti ohjattuja - koirat voivat itse tosin ketjuttaa niitä, tai joissain tapauksissa ohjaaja voi toivoa käytösten ketjuuntumista. Silloin haasteeksi usein tuleekin ärsykekontrollin hallitseminen. 
  1. Suunnittele!!! 
    1. mikä on kriteeri -> kerro se myös koiralle!
    2. ole johdonmukainen
    3. palkkaa vain halutusta toiminnasta
    4. tee harjoitus tarpeeksi yksinkertaiseksi
  2. kouluta yksittäiset toiminnot vahvoiksi (toiminnat jotka haluat ketjuttaa)
  3. tarkista, että toiminnat ovat yhtävahvoja. Jos eivät ole, mieti tulisiko jokin toiminta ensin vahvistaa vahvemmaksi.
  4. kun lähdet yhdistämään ketjuja voi esim. aikaisemmin vahvana ollut yksittäinen toiminta muuttua heikommaksi, jos seuraava toiminta onkin mielekkääpi tai signaali vahva
  5. ei ole väärin tai mitään sääntöä vastaan käyttää "työnimiä/-vihjeitä" ketjun kasaamisvaiheessa
  6. rakenna ketju palasista - älä yhdistä kaikkia osa-alueita yhtäaikaisesti. Esim. käytös1 + käytös2 maksu, käytös1+käytös2+käytös3 maksu jne. Niin ja samaa käytöstä voi harjoitella useamman sessionkin!
  7. Tee lyhyitä sessioita (30 sekuntia), tarkista, mitä on kasassa, mikä meni hyvin ja mitä korjaat seuraavan session aikana.
  8. Jos parin-kolmen samaa harjoitusta sisältäneen session aikana ei tapahdu etenemistä, jossain on korjaamisen varaa. Tee uusi suunnitelma - muuta omaa toimintaa!
Helppoa kuin heinänteko - teoriassa :)

Mietin sitten ketjujen soveltamista omaan harjoitteluun ja mitä olen tässä tekemässä oman koiran kanssa. Päätin, että lähden nyt kouluttamaan jotain ei niin merkityksellistä ketjua - annan koiran opetella ja erityisesti saan itse opetella lisää lisää lisää lisää... :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vekotin ja vaaputin - kosketuskeppiharjoitus

Olen ostanut itselleni vekottimen ja sen mukana tuli myös vaaputin :) Jännää. Hauskaa sinänsä, että näyttää siltä, että sekä minä että koira ollaan yhtä innokkaita moisesta vekottimesta. No, tosiasiassa tälle hankinnalle on ihan selkeä syykin - eli ei sitä ihan ns. huvikseen hankittu.

Kyse on siis kaukopalkkausvälineestä, jota voidaan ohjata kauko-ohjauksella. Tämä väline on vallan mainio kapistus, kun halutaan opettaa koiralle itsenäistä työskentelyä ja vähentää vaikka ohjaajan vaikutusta koiran työskentelyyn.
Tein ensimmäisen harjoituksen kosketuskeppiä käyttäen ja tässä on seurausta tuosta harjoittelusta.


Seuraavaksi sitten lähdetään työstämään kosketusharjoitusta eteenpäin ja ajattelin käyttää tätä pihatreenauksessa ja erittelyharjoittelussa - ottaisko ensin vaikka esine-erottelua...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Joka puolella vaan paskaa

Mennyt talvi oli ihana! <3
Paljon lunta, valkoista ja puhdasta lunta. Ei ollut liukasta eikä loskaa vaan sai kävellä kaikkialla puhtaan lumen päällä. Kunnes....
....tuli kevät. Lumet alkoivat sulaa ja karu totuus koiria ulkoiluttavien ihmisten laiskuudesta, välinpitämättömyydestä ja ympäristöstä piittamattomuudesta paljastui!

Joka paikka on täys koiran paskaa. :( Talven aikana siis marraskuusta maaliskuuhun niitä ei ehtinyt kauhiasti havannoimaan - noita ruskeita läjiä siis. No ei varmaan kun joka päivä tuli lunta, niin että jätkökset jäivät lumen alle saman tien. Nyt kun lumet ovat lähteneet, niin samaa tahtia ei sula pois ne lumen alle jemmatut ja jätetyt jätekasat!
Toinen löytö on tietenkin että ne harvat roskikset ovat myös ilmestyneet tuttuihin kadun kulmiin ja kävelyteiden varsille! Ainakaan Espoon kaupunki ei turhaan pitänyt roskiksia auki, että niitä olisi talvella voinut käyttää (joo joitain oli ja jotku oli lumen alla). Ja ne harvat mitkä löyty oli yleensä tupaten täynnä ettei sinne lisää tavaraa mahtunut.

Joka päivä kun käyn koiran kanssa kävelyllä saan katsoa mihin astun ja samoin on katottava ettei koirakaan astuis jätöksiin! Ei ole kivaa viedä kotiin koiraa, jonka tassut on toisen koiran ulosteessa tai että omat kengät on samassa sonnassa. Peseminenkin on niin etovaa että meinaa oksennus tulla! Kyllä sapettaa!!!


Koirankakkaroskis.fi
Onneksi on taho, joka haluaa auttaa meitä kaikkia tämän asian tiimoilta, nimittäin Koirankakkakroskis saitin perusteet tyypit. Tee näin:
-  Lataa tiedosto ja printtaa tarra roskikseesi
tai
- Tilaa valmis tarra roskikseesi
tai
- Kerro asuinpaikkakuntasi hallintotaholle, että näitä voisi printata ja jakaa kaupunki/kuntalaisille.
Lisää tietoa ohjeita ja kartta luvan antaneista paikoista löytyy tuolta saitilta! Niin tuo sijaintitieto on laitettu, jos tarran tilaaja on antanut luvan. Mä näin ilokseni mm. Leppävaarassa roskiksia joissa tämä tarra oli liimattu roskikseen ja hei - se tuli just tarpeeseen! Espoo ei muuten ole tuon asiaa edistävien tai tarraa jakavien listalla...

Tässä on tuolta koirankakka.fi -sivustolta kopioitu lista paikka kunnista jotka tänään oli ilmoittaneet kartavansa kortensa kekoon: Jyväskylä, Kaarina, Karkkila, Lahti, Länsi-Turunmaa, Nokia, Pirkkala, Pori, Rauma, Riihimäki, Rusko, Salo, Tampere, Vantaa, Ylivieska! Hatunnosto näille paikkakunnille! 

Jospa ens talven jäkeen meillä ei olis saman laista kevät ongelmaa kuin nyt on!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Mistä on hyvä yhdistys tehty?

Yhdistyksen määritelmä Wikipediasta:
"Yhdistys on luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin. Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys."

Yhdistys sanakin jo kertoo sen eli yhdessä tekemistä. Mun mielestä hyvä yhdistys:
  • ajaa aktiivisesti omaa asiaansa
  • ymmärtää, että jokainen jäsen on tärkeä
  • on tasapuolinen eikä suosi ketään tai mitään
  • toimii aktiivisesti
  • tarjoaa jäsenilleen palveluita yhdistyksen aihealueelta
  • omaa jäseniä, jotka puhaltavat yhteen hiileen
  • ei tavoittele voittoa (ei edes kyllä saa), vaan käyttää varat toiminnan ja yhteisen päämäärän kehittämiseen
Mä olen tässä vuosien varrella nähnyt ja kuullut kaikenmoista juttua yhdistystoiminnasta. Niin positiivisia asioita kuin negatiivisiakin asioita. Sen myötä olen miettinyt, että millainen oikein on hyvä yhdistys.
Olen ollut erityisen tyytyväinen yhteen yhdistykseen, jossa olen ollut mukana nyt reilu pari vuotta. Sen toiminta on jollain tavalla ystävällistä, inhimillistä ja ihmiset ovat olleet positiivisia. Toki se mitä yhdistys tekee on myös mulle tärkeä. Siitä huolimatta vaikka ko yhdistys onkin mun mielestä aika hyvä yhdistys niin on siinäkin omat haasteensa.

Yleisimmät ongelmat, mitä yhdistyksissä tuntuu olevan ovat raha, rahankäyttö ja ihmisten väliset suhteet. Ongelmat nimen omaan sen vuoksi, että ne eivät poistu, niitä ei voida tai osata ratkaista eikä kukaan oikein niistä vastaakaan. Haaste -sanana olisi ollut väärä eikä tarpeeksi informatiivinen.

Esimerkkejä usein kuulemistani ongelmista;
  • Kieroilu ja selkään puukottaminen voi saada uskomattoman suuret mittasuhteet, ihmisten väliset suhteet tulehtuvat
  • Ei voida enää tehdä asioita yhdessä vaan yhdistyksen jäsenistö jakautuu erilaisiin leireihin. 
  • Rahanjakaminen yhdistyksen "jaostojen" kesken. Yhdistyksellä voi olla erilaisia "jaostoja" tai osa-alueita. Näillä eri osa-alueilla voi olla erilaisia tarpeita rahan käytölle. Välineet voivat olla arvokkaita, erilaiset toiminnat voivat vaatia investointeja jne. Olen kuullut käyvän niin, että nämä eri jaostoja edustavat jäsenet alkavat laskemaan minkä verran mihinkin on käytetty rahaa ja spekuloimaan onko se aiheellista, vaatimaan että "jaosto1" tekee enemmän (vapaaehtois)töitä "tienatakseen" käyttämänsä investoinnit takaisin.
  • Jäsenistö alkaa keskenään "leiriytymään" ja agitoimaan muita jäseniä tietoisesti tai tiedostamatta 'omaan leiriin' henkilökemioihin perustuen/ johonkin ominaisuuteen perustuen / omistamaan autoon, mopoon, koiraan, kissaan jne.  perustuen.
  • Kiistellään erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvista: kuka saa mennä, kenen osallistumisen yhdistys on valmis maksamaan ja miksi joku toinen joutuu maksamaan osallistumisensa itse
  • Uudet ajatukset, kehitykset aiheuttavat kitkaa. Huomioni mukaan erityisesti vanhemmat jäsenet kokevat tämän uhkana.
  • Kielisyyt jakavat ihmisiä yhdistyksen sisällä, aiheuttavat turhia ristiriitoja. Eihän kielellä ole merkitystä - yhdistyksen asia on yhtä tärkeä oli kieli mikä tahansa.
Usein rajanveto erilaisissa tilanteissa on vaikeaa. Ristiriitatilanteissa Yhdistyksen olemisen tarkoitus unohtuu ja se että yhdessä tehdään yhteisen hyvän päämäärän vuoksi.

Kuten meidän yhteiskunnassa konsanaan uudistukset ovat pelottavia asioita koska niistä ei tiedetä mitään etukäteen. Usein kauan olleet ihmiset vastustavat uudistuksia ja noita uudistuksia tuovat ne penteleen uudet jäsenet. Pelkoa, epävarmuutta, muutosvastarintaa vaikka muutokset olisivatkin hyviä ja tervetulleita asioita yhdistyksen toiminnan kehittämisen kannalta.
Entä sitten se että "ei ehkä olekaan enää niin tarpeellinen kuin ennen" -tunne. Ihmisillä on tarve tuntea itsensä tarpeellisiksi ja erityisesti tämä tuntuu korostuvan yhdistystoiminnassa. Uudet jäsenet voivat olla vanhoille uhka. Uudet jäsenet voivat kokea olonsa mitättömäksi jäseneksi ilman jonkinlaista "omaa tehtävää" tai huomiota.
Tässä jos missä pitäisi muistaa että niillä "vanhoilla" konkareilla on paljon näkemystä, kokemusta ja vankkaa tietoa ja näillä "nuorilla" tulokkailla on taas valtavasti uutta virtaa, uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Yhdistämällä nämä asiat päästään eteenpäin - ei se ole huonoasia, että yhdistystoimintaa voidaan kehittää. Jatkuva kehityshän on yksi elinehto!
Itse joskus taannoin yhdistyksen johtokunnassa olleena voisin sanoa, että yhdistyksen johtaminen vaatii melkoisia ihmisjohtamistaitoja! Haasteita ei tuo niinkään "rivijäsenet" vaan ne johtokunnan jäsenet ja toimihenkilöt :)

Miksi sitten kirjoitin tämä pitkän tarinan, jolla ei liene päätä eikä häntää? Jos luit tänne asti, olen onnistunut - sain pidettyä mielenkiintosi. Kiitos siitä!
Lopuksi haluan sanoa sen tärkeimmän mistä aloitinkin: Yhdistys tarvitsee hyvin yhdessä toimivia ihmisiä. Ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan, tekemään yhtenäisiä päätöksiä, joskus kiivaamminkin asioista keskustelemaan mutta silti sopimaan. Yhdistys on sen jäsenten näköinen, sen johtokunnan näköinen. Sinä ja minä yhdistyksen jäsen näytetään esimerkkiä ja rakenna yhdistystä siihen suuntaan mitä toivomme hyvän yhdistyksen olevan.
Yhdistys = Yhdessä!!!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Koirakouluista asiaa

Ilokseni luin tänään juttua Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n sivuilta.
Siellä oli ajankohtaista -osiossa nostettu esille tärkeää asiaa koirakouluista. Kirjoitettu artikkeli oli otsikoitu varoitukseksi epäeettisistä koirakouluista.

Iloinen olin siksi, että tästä ehkä vihdoinkin aletaan puhumaan. On totta, että kuka tahansa voi perustaa oman koirakoulun, toimia omalla toiminimellä ja kutsua itseään miksi tahansa kouluttajaksi. Harmillista on, että tälle koirankouluttaja-ammatille ei ole vastaavanlaista koulutusvaatimusta kuin esim. lääkärille, sairaanhoitajalle tai automekaanikolle. Harmillista myös, ettei tätä tosiaan valvota millään tavalla!

Puhutaan paljon myös siitä, että lemmikki business on ison rahan business. Niin varmasti onkin. Esimerkkinä jos ottaa pelkästään koirat (jotka voivat maksaa jopa useita tuhansia euroja per kirsu - tai sitten muutamasta sadasta eurosta lähtien) niin tarjolla on yhden jos toisenlaista koirakoulua, yhdistystä, välinettä, vimpainta, treenikamaa, näyttelykamaa, petiä, pesuainetta, ruokaa, hoitopaikkaa.... just name it. Puhumattakaan sitten eläinlääkärikuluista, vakuutuksista jne. Yhden koiran todellinen investointi voi olla huikeita summia vuodessa saatikka koko koiran elin aikana!

Koiran omistajan kontolle jää todella paljon. Koiran omistajan pitää pystyä arvottamaan koirakoulu ja vielä kouluttaja joka koulutusta vetää. Koiran omistajan tulee osata kysyä ja vielä keksiä oikeanlaisia kysymyksiä, osata tulkita vastaajan vastaukset ja miettiä miten annetut vastaukset vastaavat omaan arvo- ja ajatusmaailmaan koiran käsittelysta tai hyvästä koulutuspaikasta.
Entä sitten kun sinne koulutukseen on ilmoittautunut ja ehkä jopa osannut kysellä koulutustavoista, mutta todellisuus ei vastaakaan sitä, millaisen kuvan oli koulutuksesta saanut? Mikä on kuluttajasuoja näissä tilanteissa? Voiko saada palautusta koulutusmaksuista jos kurssin lopettaa kesken perusteena, että koulutus on epäeettistä eläintä kohtaan? Tai jos perusteena on se, että kouluttaja on ammattitaidoton? Miten nämä asiat todennetaan?

Useissa koirakouluissa ennen kurssia ei jutellan kenenkään ihmisen kanssa. Tai jos jollekin soitetaan, puhutaan usein koirakoulun vetäjän kanssa, mutta ei sen henkilön, joka koulutuksen vetää. Verkkosivut voi antaa aivan toisenlaisen kuvan koirakoulusta kuin mitä käytäntö on. On varmasti koirakouluja, jossa kouluttajiin ei panosteta, ei tiedetä miten palkatut kouluttajat kouluttavat tai mikä on heidän osaamistasonsa, etiikasta puhumattakaan. Toiset koirakoulut kouluttavat itse kouluttajia, mutta otetaanko näissä huomioon että kouluttajan tulee olla sopiva asiakaspalveluun, osattava asiat ei vain teoreettisesti vaan osattava viedä asioita käytäntöön, osattava opastaa ihmisiä ja paljon paljon muita vuorovaikutustaitoja. Ikävää on, että usein koirakouluissa keskitytään keräämään isoja asiakasmääriä laadun kustannuksella.
Sitten on vielä ne koirakoulut, joissa vetäjä ja kouluttaja on yksi ja sama ihminen. Tällöin todellakin suurella intensiteetikkä mun mielestä omaan ammattiylpeyteen tulee kuulua itsensä jatkuva kouluttaminen/kehittäminen, verkostoituminen muiden kouluttajien ja sidosryhmien kanssa ja ehdottomasti mahdollisimman laadukkaiden palveluiden tarjoaminen asiakkaille. No sitten tullaan taas siihen, että on jokaisen omassa harkinnassa ja näkemyksessä, mikä on laadukasta...


Tällaiset eettiset asiat nousevat esille nimen omaan enemmänkin yksityisissä koirakouluissa. Näissä maksetaan suhteellisen suuria summia koulutuksesta, jolloin entistä suuremmalla syyllä voisin kuvitella että asiakasta kiinnostaa mihin rahat laittaa. Yhdistysten osalta ei ole vielä nostettu moista kysymystä esille - miten koiria koulutetaan, onko koulutus miten eettistä. Yhdistyksille usein "annetaan anteeksi" jos koulutus nyt ei ole ihan mitä olisi toivonut - eihän se maksakaan paljoa eikä kouluttajilta vaadita välttämättä osaamista... Mutta yhtä hyvin yhdistyksen tulisi noudattaa eettisiä arvoja niin eläimiä kohtaan kuin kunnioitusta yhdistyksen jäsentä kohtaan. Tähän aiheeseen pureudun blogissani kyllä vielä myöhemmin :)


Ja jos nyt tätä kirjoitusta lukee joku ja ajattelee että "taas jotain ihmeen lässyttelyä ja kukkahattu touhua" niin mietippä vielä heti. Laita itsesi tilanteeseen, jossa kana ei sinua tottele kun kutsut sitä luoksesi, vaan juoksee kohti toisia kanoja. Siinä ei auta selättää sitä kanaa, tai nyppästä hihnalla tai mikään muukaan "hapettaminen". Tuskin se kana lopettaa esim. tällaisen ns. hapettamisen jälkeen sitä juoksemista sinne toisten kanojen luokse, ellei siltä henki lähde. Tai vaihda kana elefanttiin, jänikseen tai vaikka lehmään.

Olen mielelläni kukkahattu kouluttaja ja koirakoulun omistaja, kun se tarkoittaa etten kohtele eläintä epäeettisesti! Olen sitä mieltä, että siinä missä taidot loppuu alkaa väkivalta. Väkivallalla tai vahingollisella tavalla ei opeteta eläimiä. 

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Treenikausi on alkamassa

Saatiin tänään postia.

Postissa kerrottiin, että rauniokausi on taas alkamassa!
Mikä parasta, päästiin ryhmään mihin toivoinkin pääseväni. Nyt olen jo pienessä päässäni (en tosin päissäini) pyöritellyt treenisuunnitelmaa ja mitä kaikkea sitä tänä vuonna keksii ohjelmaksi. Tarkoitus on kasata hyvä koulutussuunnitelma, niin että koira kehittyisi mahdollisimman hyvin.

Toinen iloinen seikka on tietenkin se, että pääsimme tälle kaudelle myös hakuryhmään. Niinpä siis isolla pyörällä mennään tämä vuosi eteenpäin!

Tavoite on saada raunioilta vähintään sove ja mielellään myös peruskoe suoritettua. Haun tavoitteet ovat vielä matalalla, pitää saada koira motivoituneeksi etsimään maalimiehiä metsästäkin eikä vain nuuskuttelemaan omiaan :) Mutta hausta kans kyllä jossain vaiheessa peruskoesuoritus!

Vapaaehtoista mutta silti pakollista

Olen elämäni aikana kuulunut useampaan yhdistykseen, ollut niissä yleensä ihan aktiivinen ja toisinaan passiivisempi sekä ihan "rivijäsen". Mutta mun aktiivisuus/passiivisuus ei olekaan tässä nyt pointti, vaan se vapaaehtoisuus tai vapaaehtoinen pakko.

Yhdistystoiminta on hieno juttu.

Yhdistykseen ihmiset liittyvät mukaan, koska kokevat yhdistyksen ajavan sitä asiaa, mikä itselle on tärkeää. Mä kuulun tällä hetkellä nopeasti laskettuna kuuteen yhdistykseen tai siihen verrattavaan järjestöön! (Yllätyin ihan itsekin).

Yhdistys on kuitenkin vain paperilla oleva rivi kirjaimia. Yhdistyksen elämän kirjoittavat siinä mukana olevat jäsenet. Yhdistys elää ihmisistä ja ihmiset elävät yhdistyksestä. Mikään yhdistys ei toimi, jos sen takana ei ole suurta määrää vapaaehtoista, pyyteetöntä työtä meidän ihmisten taholta.

Yhdistystoiminta tarvitsee paljon vapaaehtoistoimintaa ja viime aikoina olenkin miettinyt että onko yhdistystoiminta oikeasti enää vapaaehtoista vaan tuleeko siitä vapaaehtoista pakkoa? Yhdistyksen jäsenistön paine voi olla aika kovaa ja jos henkilöllä itsellä ei ole luonteen kovuutta sanoa ettei ole aikaa, mahdollisuuksia tai kiinnostusta tehdä jotain tiettyä yhdistyksen eteen, niin siitä voi tulla pakko.

Rivijäsenen nökökulmasta pakkoa ei ole niinkään paljon - pakko on vuotuinen jäsenmaksu, mutta kaikki muu onkin hyvin pitkälle vapaa-ehtoista. Johtokunnan ja toimihenkilöiden osalta vapaaehtoinen pakko on yleisempi käsitys. On seurattava yhdistyksen sääntöjä, tehtävä ne lain edellyttämät asiat, mietittävä jäsenistölle toimintaa, informoitava, järjestettävä, kirjoitettava.... just name it. Kaikki tällainen toiminta jää usein tuollaisen 10 henkilön harteille. Eli nämä 10 henkilöä kantavat koko yhdistystä eteenpäin ja kuitenkin yhdistyksessä voi olla jäseniä esim. 100 tai 300. Näille kymmenelle henkilölle vapaaehtoistoiminta voi olla omassa yhdistyksessä tärkeää ja mielekästä, mutta se voi olla myös ikävää ja pakottavaa erityisesti silloin kun jäsenistöstä ei saa mitään vastakaikua.

Kannatan vapaaehtoisuutta, pakkoa en kannata.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

=24-7-8-1-2-2?

Rakas veli, meillä on kaikki aika!
 "Työlista" on pitkä... olis kotiaskareita (kaupassa käynnit, siivoukset, tiskaukset, pyykin pesut, silittämiset...), olis harrastukset (treenit, figuilut, kouluttautumiset...), olis kirjoitettavana juttuja sinne ja tänne, olis päivätyö, olis sivutyö, olis paljon mukavia asioita mutta kuka helkkari varastaa mun tunnit vuorokaudesta??? Erityisesti viikolla, mutta oikeesti myös viikonloppuna?!?!
The facta taitaa olla, että vuorokaudessa on 24 tuntia (ainakin oli kun viimeksi tarkistin)

Arkipäivä
8 tuntia töihin. Jep pakollinen meno.
1 tunti jotakuinkin työmatkoihin päivässä. (Mulla - monella jopa enemmän)
7 tuntia uniin (mun keskimääräinen nukkumisaika)
Aamutoimet ennen töihinlähtöä - n. 2 tuntia
Kotiin paluu ja iltasäädöt n. 2 tuntia.
Viivan alle jää 4 tuntia.

Vkonloppu
7 tuntia uniin
1,5 tuntia aamulenkkiin ja aamiaiseen (syön jotain pientä jos syön)
2 tuntia iltapäivällä lenkkiin (voi olla enemmänkin toisinaan)
0,5 tuntia vielä iltasella lenkkiin
Viivan alle jää ruhtinaalliset 13 tuntia


On aikaa levätä
Mihin tuon arki-illan 4 tuntia sitten käyttäis?
Vkonloppunakin se aktiivinen aika menee tarkkaan 'johonkin' vaikka herään yleensä viimeistään klo 8:00. Työrytmi nääs... ja toisinaan herätyskellon virkaa ajaa märän kirsun kosketus ja intensiivinen tuijotus tyypiltä joka lepuuttaa päätään sängynreunalla...

Sanon vaan että tässä mielessä olen mielelläni sinkku ja tavallaan onnellinen etten ole:
  • perheellinen
  • harrastava perheellinen äiti
  • yksinhuoltaja
  • harrastava yksinhuoltaja! 
Ei käy kyllä katteeks.
Miten perheelliset ja yksinhuoltajat oikein järjestävät aikataulunsa? Kertomuksia otetaan vastaan ;) Miten on aikaa aktiivisesti toimia jossain järjestössä / harrastusten parissa?
No joo - jos perheessä on kaksi aikuista asioita voi jakaa... mutta yksinhuoltajalla se jakaminenkaan ei onnistu. Hatun noston paikka!

Entäs sitten ne seurustelevat, avo- tai avioliitossa olevat tyypit. Mitäs siellä kotona se toinen puolisko sanoo? Ajatellaanpa että arki-illoista esim. pari-kolme menee sulla harrastuksen parissa ja sitten vielä jos siipalla menee kans pari iltaa...(ne arki-illat tais ollakin siinä) ja vkonloput menee (mulla ainakin) aika usein myös harrastuksen parissa eism. kouluttaessa, kouluttautuessa tai sitten treenatessa omaa ja kavereiden koiraa/koiria.

Kunhan tässä moista pohdin - kun tuota aikaa on ;)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kriteeri harjoittelussa

Usein törmää koirankoulutuksessa siihen, että osaamattomalta koiralta vaaditaan osaavan koiran taidot. Toisin sanoen, (lapsen kehitystä vertauksena käyttäen) vaaditaan että osataan juosta ennen kuin osataan edes nousta seisomaan.

Miksi ihmisillä on kiire ohittaa perusteet? Ohittaa se kaikkein tärkein jalusta, jonka päälle toiminnot rakennetaan. Eläintenkoulutus kysyy kärsivällisyyttä, itsepohdintaa ja uudelleen alusta aloittamista. Mutta jos heti alussa tekee asiat perusteellisen hyvin, opettaa eläimelle heti oikeat jutut niin saadaan perustasta vahva.

Kriteerien hallinta kouluttamisessa on näemmä äärimmäisen vaikeaa. Otetaan yksi esimerkki, joka on varmastikin yksi niitä ensimmäisiä asioita, joita koiralle opetetaan kun pentu tulee kotiin: Koiralle kun opetetaan istumista, sanotaan koiralle "istu, koira ei mene istumaan käskystä, mutta ainahan sen voi houkutella  sinne ;), poistutaan koiran luota miten milloinkin, käännytään ja huomataan että koira onkin lähtenyt omille teilleen tai tulee perässä ;)
Ohjaaja kimpaisee koiran perään ja mahdollisesti toruu koiraansa, ottaa ehkä kiinni pannasta ja aloittaa alusta - nyt ehkä niin että koira painetaan alas vaikka kättä käyttäen.

Esimerkkitapauksessa ei kuitenkaan missään vaiheessa koiralle opeteta mitä "istu" tarkoittaa:
a) "laske takapuoli alas mutta jätä etutassut suoraksi -> tämä kannattaa ja saat siitä palkkion"
b) "tee tuo liikerata nopeasti niin sitten se on sulle kannattavaa"
c) "kun teet ton liikkeen niin se tarkoittaa samaa kun "istu" -sana jonka sanon sen liikkeen aikana"
d) "nyt kun sanon 'istu' niin tee se liikerata mitä ollaan harjoiteltu. Sitten saat palkkion"
c) "nyt ollaan tässä pihalla ja mulla on nää palkkiot, kokeiles millä saat ne - jaa meet istumaan, no tottakai saat tosta palkanmaksun"
d) "Istu. Pysy siinä, mä vähän liikahdan tästä niin sun kannattaa vaan olla paikallas. Niin kauan ku olet siellä niin kauan satelee palkkioita"
jne.

Usein kuulee että "kyllä se kotona osaa". Eli silloin siinä toisessa paikassa, niillä häiriöillä mitä siellä sillä hetkellä on, ei ole asiaa opeteltu. Koira tarvitsee toistoja toistoja toistoja. Kriteeri, eli mitä koiralta vaaditaan sillä harjoituskerralla pitää asettaa sen mukaan mitä koira osaa ja mikä häiriö on. Onko paikka ihan uusi, onko tutussa paikassa yksi uusi häiriö? Onko paikka uusi ja häiriöitä reilusti -> kannattaa miettiä, että kannattaisiko tällaisessa paikassa omaavalla oppimishistorialla vielä edes harjoitella, vai pyrkisikö vähentämään häiriöitä.

Toinen haasteellinen asia on kriteerin nostaminen. Helposti jäädään myös jumiin eli ei nosteta eläimelle sitä kriteeriä, eli ei vaadita siltä enempää kuin mitä se automaattisesti jo ehkä tarjoaa. Näin eläinkin oppii ettei tarvii kun aina sen palkkion saa kuitenkin vähemmälläkin yrittämisellä :)
Tietenkin kolikon toinen puoli on sitten tuo mistä alussa lähdettiin liikkeelle, eli nostetaan kriteeriä liian nopeasti eikä eläimelle tule onnistumisia. Epäonnistumiset eivät vahvista toimintaa, ne eivät edistä oppimista. Siis pyrkikäämme aina asettamaan kriteerit oikein, ja luomaan eläimelle onnistumisen hetkiä.

On se mukavaa :)