Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Treenikausi on alkamassa

Saatiin tänään postia.

Postissa kerrottiin, että rauniokausi on taas alkamassa!
Mikä parasta, päästiin ryhmään mihin toivoinkin pääseväni. Nyt olen jo pienessä päässäni (en tosin päissäini) pyöritellyt treenisuunnitelmaa ja mitä kaikkea sitä tänä vuonna keksii ohjelmaksi. Tarkoitus on kasata hyvä koulutussuunnitelma, niin että koira kehittyisi mahdollisimman hyvin.

Toinen iloinen seikka on tietenkin se, että pääsimme tälle kaudelle myös hakuryhmään. Niinpä siis isolla pyörällä mennään tämä vuosi eteenpäin!

Tavoite on saada raunioilta vähintään sove ja mielellään myös peruskoe suoritettua. Haun tavoitteet ovat vielä matalalla, pitää saada koira motivoituneeksi etsimään maalimiehiä metsästäkin eikä vain nuuskuttelemaan omiaan :) Mutta hausta kans kyllä jossain vaiheessa peruskoesuoritus!

Vapaaehtoista mutta silti pakollista

Olen elämäni aikana kuulunut useampaan yhdistykseen, ollut niissä yleensä ihan aktiivinen ja toisinaan passiivisempi sekä ihan "rivijäsen". Mutta mun aktiivisuus/passiivisuus ei olekaan tässä nyt pointti, vaan se vapaaehtoisuus tai vapaaehtoinen pakko.

Yhdistystoiminta on hieno juttu.

Yhdistykseen ihmiset liittyvät mukaan, koska kokevat yhdistyksen ajavan sitä asiaa, mikä itselle on tärkeää. Mä kuulun tällä hetkellä nopeasti laskettuna kuuteen yhdistykseen tai siihen verrattavaan järjestöön! (Yllätyin ihan itsekin).

Yhdistys on kuitenkin vain paperilla oleva rivi kirjaimia. Yhdistyksen elämän kirjoittavat siinä mukana olevat jäsenet. Yhdistys elää ihmisistä ja ihmiset elävät yhdistyksestä. Mikään yhdistys ei toimi, jos sen takana ei ole suurta määrää vapaaehtoista, pyyteetöntä työtä meidän ihmisten taholta.

Yhdistystoiminta tarvitsee paljon vapaaehtoistoimintaa ja viime aikoina olenkin miettinyt että onko yhdistystoiminta oikeasti enää vapaaehtoista vaan tuleeko siitä vapaaehtoista pakkoa? Yhdistyksen jäsenistön paine voi olla aika kovaa ja jos henkilöllä itsellä ei ole luonteen kovuutta sanoa ettei ole aikaa, mahdollisuuksia tai kiinnostusta tehdä jotain tiettyä yhdistyksen eteen, niin siitä voi tulla pakko.

Rivijäsenen nökökulmasta pakkoa ei ole niinkään paljon - pakko on vuotuinen jäsenmaksu, mutta kaikki muu onkin hyvin pitkälle vapaa-ehtoista. Johtokunnan ja toimihenkilöiden osalta vapaaehtoinen pakko on yleisempi käsitys. On seurattava yhdistyksen sääntöjä, tehtävä ne lain edellyttämät asiat, mietittävä jäsenistölle toimintaa, informoitava, järjestettävä, kirjoitettava.... just name it. Kaikki tällainen toiminta jää usein tuollaisen 10 henkilön harteille. Eli nämä 10 henkilöä kantavat koko yhdistystä eteenpäin ja kuitenkin yhdistyksessä voi olla jäseniä esim. 100 tai 300. Näille kymmenelle henkilölle vapaaehtoistoiminta voi olla omassa yhdistyksessä tärkeää ja mielekästä, mutta se voi olla myös ikävää ja pakottavaa erityisesti silloin kun jäsenistöstä ei saa mitään vastakaikua.

Kannatan vapaaehtoisuutta, pakkoa en kannata.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

=24-7-8-1-2-2?

Rakas veli, meillä on kaikki aika!
 "Työlista" on pitkä... olis kotiaskareita (kaupassa käynnit, siivoukset, tiskaukset, pyykin pesut, silittämiset...), olis harrastukset (treenit, figuilut, kouluttautumiset...), olis kirjoitettavana juttuja sinne ja tänne, olis päivätyö, olis sivutyö, olis paljon mukavia asioita mutta kuka helkkari varastaa mun tunnit vuorokaudesta??? Erityisesti viikolla, mutta oikeesti myös viikonloppuna?!?!
The facta taitaa olla, että vuorokaudessa on 24 tuntia (ainakin oli kun viimeksi tarkistin)

Arkipäivä
8 tuntia töihin. Jep pakollinen meno.
1 tunti jotakuinkin työmatkoihin päivässä. (Mulla - monella jopa enemmän)
7 tuntia uniin (mun keskimääräinen nukkumisaika)
Aamutoimet ennen töihinlähtöä - n. 2 tuntia
Kotiin paluu ja iltasäädöt n. 2 tuntia.
Viivan alle jää 4 tuntia.

Vkonloppu
7 tuntia uniin
1,5 tuntia aamulenkkiin ja aamiaiseen (syön jotain pientä jos syön)
2 tuntia iltapäivällä lenkkiin (voi olla enemmänkin toisinaan)
0,5 tuntia vielä iltasella lenkkiin
Viivan alle jää ruhtinaalliset 13 tuntia


On aikaa levätä
Mihin tuon arki-illan 4 tuntia sitten käyttäis?
Vkonloppunakin se aktiivinen aika menee tarkkaan 'johonkin' vaikka herään yleensä viimeistään klo 8:00. Työrytmi nääs... ja toisinaan herätyskellon virkaa ajaa märän kirsun kosketus ja intensiivinen tuijotus tyypiltä joka lepuuttaa päätään sängynreunalla...

Sanon vaan että tässä mielessä olen mielelläni sinkku ja tavallaan onnellinen etten ole:
  • perheellinen
  • harrastava perheellinen äiti
  • yksinhuoltaja
  • harrastava yksinhuoltaja! 
Ei käy kyllä katteeks.
Miten perheelliset ja yksinhuoltajat oikein järjestävät aikataulunsa? Kertomuksia otetaan vastaan ;) Miten on aikaa aktiivisesti toimia jossain järjestössä / harrastusten parissa?
No joo - jos perheessä on kaksi aikuista asioita voi jakaa... mutta yksinhuoltajalla se jakaminenkaan ei onnistu. Hatun noston paikka!

Entäs sitten ne seurustelevat, avo- tai avioliitossa olevat tyypit. Mitäs siellä kotona se toinen puolisko sanoo? Ajatellaanpa että arki-illoista esim. pari-kolme menee sulla harrastuksen parissa ja sitten vielä jos siipalla menee kans pari iltaa...(ne arki-illat tais ollakin siinä) ja vkonloput menee (mulla ainakin) aika usein myös harrastuksen parissa eism. kouluttaessa, kouluttautuessa tai sitten treenatessa omaa ja kavereiden koiraa/koiria.

Kunhan tässä moista pohdin - kun tuota aikaa on ;)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kriteeri harjoittelussa

Usein törmää koirankoulutuksessa siihen, että osaamattomalta koiralta vaaditaan osaavan koiran taidot. Toisin sanoen, (lapsen kehitystä vertauksena käyttäen) vaaditaan että osataan juosta ennen kuin osataan edes nousta seisomaan.

Miksi ihmisillä on kiire ohittaa perusteet? Ohittaa se kaikkein tärkein jalusta, jonka päälle toiminnot rakennetaan. Eläintenkoulutus kysyy kärsivällisyyttä, itsepohdintaa ja uudelleen alusta aloittamista. Mutta jos heti alussa tekee asiat perusteellisen hyvin, opettaa eläimelle heti oikeat jutut niin saadaan perustasta vahva.

Kriteerien hallinta kouluttamisessa on näemmä äärimmäisen vaikeaa. Otetaan yksi esimerkki, joka on varmastikin yksi niitä ensimmäisiä asioita, joita koiralle opetetaan kun pentu tulee kotiin: Koiralle kun opetetaan istumista, sanotaan koiralle "istu, koira ei mene istumaan käskystä, mutta ainahan sen voi houkutella  sinne ;), poistutaan koiran luota miten milloinkin, käännytään ja huomataan että koira onkin lähtenyt omille teilleen tai tulee perässä ;)
Ohjaaja kimpaisee koiran perään ja mahdollisesti toruu koiraansa, ottaa ehkä kiinni pannasta ja aloittaa alusta - nyt ehkä niin että koira painetaan alas vaikka kättä käyttäen.

Esimerkkitapauksessa ei kuitenkaan missään vaiheessa koiralle opeteta mitä "istu" tarkoittaa:
a) "laske takapuoli alas mutta jätä etutassut suoraksi -> tämä kannattaa ja saat siitä palkkion"
b) "tee tuo liikerata nopeasti niin sitten se on sulle kannattavaa"
c) "kun teet ton liikkeen niin se tarkoittaa samaa kun "istu" -sana jonka sanon sen liikkeen aikana"
d) "nyt kun sanon 'istu' niin tee se liikerata mitä ollaan harjoiteltu. Sitten saat palkkion"
c) "nyt ollaan tässä pihalla ja mulla on nää palkkiot, kokeiles millä saat ne - jaa meet istumaan, no tottakai saat tosta palkanmaksun"
d) "Istu. Pysy siinä, mä vähän liikahdan tästä niin sun kannattaa vaan olla paikallas. Niin kauan ku olet siellä niin kauan satelee palkkioita"
jne.

Usein kuulee että "kyllä se kotona osaa". Eli silloin siinä toisessa paikassa, niillä häiriöillä mitä siellä sillä hetkellä on, ei ole asiaa opeteltu. Koira tarvitsee toistoja toistoja toistoja. Kriteeri, eli mitä koiralta vaaditaan sillä harjoituskerralla pitää asettaa sen mukaan mitä koira osaa ja mikä häiriö on. Onko paikka ihan uusi, onko tutussa paikassa yksi uusi häiriö? Onko paikka uusi ja häiriöitä reilusti -> kannattaa miettiä, että kannattaisiko tällaisessa paikassa omaavalla oppimishistorialla vielä edes harjoitella, vai pyrkisikö vähentämään häiriöitä.

Toinen haasteellinen asia on kriteerin nostaminen. Helposti jäädään myös jumiin eli ei nosteta eläimelle sitä kriteeriä, eli ei vaadita siltä enempää kuin mitä se automaattisesti jo ehkä tarjoaa. Näin eläinkin oppii ettei tarvii kun aina sen palkkion saa kuitenkin vähemmälläkin yrittämisellä :)
Tietenkin kolikon toinen puoli on sitten tuo mistä alussa lähdettiin liikkeelle, eli nostetaan kriteeriä liian nopeasti eikä eläimelle tule onnistumisia. Epäonnistumiset eivät vahvista toimintaa, ne eivät edistä oppimista. Siis pyrkikäämme aina asettamaan kriteerit oikein, ja luomaan eläimelle onnistumisen hetkiä.

On se mukavaa :)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kirjottaisin jos olis mistä kirjottaa!

Hupsista,
Meni helmikuu ja melkein maaliskuukin ja blogi on ollut aivan oman onnensa nojassa. Mut hei - sillä aikaa on tullut kevät ja auringonpaiste :)

Jotta asiaan saadaan taas jotain tolkkua kerrottakoon että yritän tässä aktivoitua asian tiimoilta taas. Mutta on tähän "radiohiljaisuuteen" on kyllä ollut jotenkin syynsäkin, nimittäin juttujen puute :) Musta se tuntuu jotenkin uskomattomalta, kun muuten tota juttua tuntuu tulevan tuosta leipäluukusta ihan kiitettävästi.

Juurikin viime viikolla tuli ulos jälleen yksi koirayhdistyslehti nimittäin Canidaen jäsenlehti. Siinä oli sitten meikäläisen kirjotelma laumasta, lauman rakenteesta ja symbioosista. Nyt on pakko kyllä nostaa hieman omaa häntää ja sanoa, että aika kiva kirjoitus tuli siitä kyllä.
Tällaisista kirjottamisista on näemmä tulossa mulle enemmänkin "tapa" sillä Espoon pelastuskoirien jäsenlehteen Pelastushaukku, olen nyt kirjoitellut juttuja. Itse asiassa jossain vaiheessa oli juttua että päätoimittajaa haettais ja olisinkin ollut moisesta kiinnostunut. No kyseessä taisi olla hienoinen väärinkäsitys ja hupsista kävi niin että nyt olen löytänyt itseni ko yhdistyksen toimituksen "työryhmästä". Että silleen...

Mitä Pelastushaukkuun tulee, niin mulla on piiiitkä lista juttuaiheita, joita mietin että lehteen voisi kirjoitella. Ehkäpä niitä aiheita mulla on tullut mieleen kun olen niin pihalla monesta asiasta, että halu on saada selvyyttä :)
Uskon kuitenkin, että työryhmän muilla jäsenillä on myös lista juttuaiheita takataskussaan, niinpä mielelläni kuulisin myös muiden ajatuksia lehden kehittämisestä ja jutuista. Niin ja päätoimittajalla lienee myös näkemyksensä siitä millaisia juttuja ko lehteen tulisi kirjoitella.

No summa summarum on jutun aiheet nyt vähissä kun on aivot joutunu työstämään ihan liikaa tekstiä viimeaikoina ja varmaan tulevaisuudessakin. Eikä omassa elämässäkään ole tapahtunut mitään jännää :)