Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Koira pelastaa, maalla ja vedessä

Pilke veneestä kaukana jossain
Kuten moni tietääkin niin Vapepan ja erityisesti pelastuskoiratoiminta on lähellä sydäntäni.
Eilen oli mielenkiintoinen ilta, sillä pääsin tutustumaan meripelastusharjoitteluun, kun sain tilaisuuden osallistua harjoituksiin maalimiehenä. On hienoa nähdä, miten koirat työskentelivät ja miten samat koirat, jotka työskentelevät tietyllä tavalla metsässä tai/ja raunioilla työskentelevätkin eritavalla, kun kyse on eri tyyppisestä etsinnästä. Koulutuskysymys tietenkin :) mutta kohde on aina sama - ihminen, metodi vain vaihtelee.
Kyselin kovasti erityispiirteitä meripelastuksessa ja erityisesti miten koiran tulisi toimia tässä tehtävässään. Meripelastuksessa koiran tehtävä on ilmaista jos se saa hajun ihmisestä veneellä kierrettävistä saarista, uida saareen sekä etsiä ja ilmaista löytö saaressa. Saari löydössä koira voi käyttää ilmaisuna esim. hakku-, rulla- tai kertovailmaisumuotoa.


Hajua etsien
Koira ensin etsii saarelta tulevan ihmisen hajun veneestä käsin, jonka koira ilmaisee reagoimalla hajuun esim. nostamalla kuonoaan, pyrkimällä hajua kohti veneessä, liikkumalla veneessä hajuvanaa seuraten, 'liimautumalla' veneen reunoihin jne. mutta koiran ei tule ilmaista tätä saamaansa hajua haukkumalla. Koira ei saa tai ei saisi nousta veneen reunaa vasten vaan saa hypätä veneestä luvan saatuaan. Usein koirat näyttivät ilmaisevan esim. vikinällä sen, jos vene on ohjautunut hajuvanan ulkopuolelle tai kuten eräs koira alkoi seilata 'levottomana' veneessä kun haju vana loppui.

Seurasin erään kuusi vuotiaan kk holskunartun työskentelyä veneessä ja oli
Kulkevatko hajut merenpintaa?
äärimmäisen hienoa nähdä miten koira kirsun liikkein ohjasi veneen ohjaajaa menemään oikeaan suuntaan saarelle. Tämä samainen koira oli myös se, joka alkoi liikkumaan veneessä jos hajuvana hävisi.

Mietin siinä sitten illalla jälleen että on se hienoa, että meillä on vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita näkemään kaiken sen vaivan mitä esim. tällaisen harjoittelu vaatii! Ja mahtavaa, että meillä ihmisillä on apuna koirat, jotka voidaan kouluttaa näihin erilaisiin hyödyllisiin tehtäviin sen kouluttautumisen ja kouluttamisen ollessa samaan aikaan hauskaa!

Rantautuminen ja koiran lähetys
Pelastuskoira toimii hyvin erilaisissa ympäristöissä: koirat etsivät metsissä, taajamissa, rakennuksissa, sortumissa/raunioilla, vedessä ja veneessä. Etsintään kuuluu ihmisen etsintä, mutta esim. metsässä koiran tulee ilmaista myös erilaiset ja kokoiset esineet (esim. tupakan tumpista haarukkaan ja vaatteisiin)

Jokaista pelastuskoiratoimintaan lähtenyttä ihmistä ohjaa halu auttaa ja kouluttautua auttajaksi. Tämä on vaativaakin vapaaehtoistyötä. "Työtunteja" menee paljon koiran kouluttamiseen sekä itsensä kouluttamiseen, kunnon ylläpitämiseen ja toimintaan liittyviin oheistoimintoihin tai erikoistumisiin (kuten kouluttajatoiminta, testaajat, koejärjestelyt, yhdistystoiminta jne). Koulutusta tapahtuu kaikissa sääolosuhteissa sekä niin valoisalla kuin pimeälläkin. Eli ei ole väliä vuoden- tai vuorokaudenajalla, sillä me treenaamme aina. Hyvä pelastuskoira toimii kelistä ja kellosta riippumatta.
Koulutettu pelastuskoira voi pelastaa ihmishenkiä!

Kuvissa: Jari Miettinen & Poju vpk sekä "ruorissa" Kati Juvonen
(c) Mellu

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Fillarit, rullarit, juoksijat ja koirat

On kesä.

Maantietä kiitävät rullaluistelijat sekä skeittaajat ovat saapuneet kikkailemaan kaduille ja aukeille, pyöräilijät suhahtelevat ohi milloin millä vauhdilla. Kävelen tien vartta pitkin koirani kanssa ja mietin viime aikaisia keskusteluja tai kuulemisiani.

Mua alkoi tässä taannoin kismittämään ihan helkutisti, kun olin jo muutaman keskustelun kuunnellut siitä, miten esim. fillaroitsijat ei osaa ottaa huomioon koiran ulkoiluttajia lenkillä. Jostain syystä toiset koiranulkoiluttajat tuntuvat pitävän itseään ilmeisesti maailman omistajana, kun kyse on tiellä liikkumisesta ja kanssa liikkujista. Aivan, nyt ei ole kyse toisista koiranulkoiluttajista vaan niistä muista ;)

X:"Ne fillaristit ei varo yhtään mitään, kun mä kävelen tuolla koirieni kanssa! Ne voi soittaa sitä hiton kelloa vasta kun ne on ihan iholla, mitä siinä sit ehtii enää tekee???"
Z: "Niinpä! Siis mieti, mä kävelin mun koirien kanssa ihan rauhassa kun takaa tuli yks kundi rullaluistimilla ja sauvoilla ihan järkkyy vauhtia. Vähän tuli kiire saada koirat revittyä pois alta! Se kundi huus mulle jotain et väistä, mut mulla oli toi Elli ja Musti kumpiki! Mikä urpo!!!"
Y: "Mites olis, jos vaikka pitäisitte ne koirat lyhyemmässä hihnassa? Tai opettaisitte koirat vaikka kulkemaan yhtä puolta, niin ei tulis vaaratilanteita"
X: "Miks? Helppohan sun on sanoa kun sulla on vaan yks koira - meeppä hei kahden tai kolmen kanssa tuolla"....
... ja näitä esimerkkejä olisi vaikka ja kuinka...

Mikä oikeus meillä koiran ulkoiluttajilla on valittaa muista kulkijoista? Eikö meidän pitäisi pystyä kulkemaan yhtä reunaa, jolloin muut voivat ohittaa meidät toista reunaa pitkin? Mulla on hieman hankalaa ymmärtää ehkä näitä ongelmia, koska en ole itse niihin törmännyt; meikäläistä ei ole yrittänyt yliajaa yksikään fillaristi, skeittaaja tai rullaluistelija. (Auto tosin meinas teilata meikäläisen, kun olin rullilla liikenteessä). Mun koira ei ole myöskään joutunut mihinkään vaaratilanteeseen kevyenliikenteenväylillä.

Sain taannoin melkoisen kiukun pyrähdyksen aikaiseksi, kun kehtasin mennä sanomaan, että ihan samanlainen oikeus niillä fillaroitsijoilla yms. on siellä kulkea kuin meilläkin. Ajatella, että ne voi tulla aika kovaakin takaa ja samaan aikaan se hihnassa kiinni oleva koira voi hypätä suoraan fillarin ajolinjalle. Ennakointi? Fillaroitsija voi päästää siinä tilanteessa pari mojovaa sanaa, mutta hei - kenen vika? Ei se fillaroitsija voi tietää, että koira hyppää eteen vaan oletusarvona on, että se pysyy reunassa pois tieltä. Tarviiko vaan "niiden muiden" varautua odottamattomaan? Mikä on meidän vastuu?
Entä sitten, jos kävelee koiran tai koirien kanssa kävelytiellä, jossa fillaritkin ym. pyörillä kulkevat saavat ajella, ja tämä koirakko kävelee niin leveästi, että kävelytietä ei ole jäljellä kuin puolet tai vähemmän. Eikö tällöinkin ole ohittavalla sanoa, että voitko hieman väistää?

Olen välillä myös se pyöräilevä kanssakulkija tai rullaluisteleva moinen. Mua toisinaan kyllä ihan pelottaa (erityisesti rullilla) ohittaa koirakoita. On taivahan tosi, että aika usein ne koirat kulkee siinä hiton flexissä vielä ihan valtoimenaan, kun yrität ohittaa. Tai ne hyökkää kohti ohitustilanteessa. Ts. koira(t) ei ole millään tavalla hallinnassa. Soitan kelloa tai huutelen kyllä, jos näyttää siltä ettei siitä meinaa päästä mitenkään ohi. 

On tietenkin eri asia vielä se, että miten asiat ilmaistaan. Harvapa meistä kuitenkaan pystyy pidättelemään harmitustaan ja helposti tulee sanottua aika kärkkäästikin. Osa taas ottaa helposti itseensä kohteliaankin "huomautuksen" toiselta ohikulkijalta. Pitäiskö meidän myös vilkaista sinne peiliin, ettei oltais niin tiukkapiposia ja omahyväisiä tuolla liikenteessä?

Mun mielestä aika monella olisi hyvä aloittaa muutos ihan omasta asenteestaan. Ei me koirien ulkoiluttajat voida viedä koko tien leveyttä, meidän on välillä ihan hyvä vilkuilla myös selän taakse, mitä siellä on näkyvissä (vaikka kuinka jotku väittää "ettei voi eikä tarvii katsoa"), pitää koira lyhyellä hihnalla vähintään silloin, kun nähdään että vastaan tulee joku / takaa tulee joku, opettaa ne koirat kulkemaan esim. tietyllä puolella tai käskystä siirtymään puolelta toiselle, pyytämään anteeksi muilta kun itse on töpeksinyt. Ihan peruskäytöstapoja.

Oli meillä sitten vain yksi iso koira tai kolme piskuista tai mikä määrä vaan eri kokoisia koiria hihnan jatkeena on meidänkin huomioitava, että siellä kulkee muitakin kuin me. Näin se vaan on.