Onko koirani jotain rotua vai tyyppiä?

Tänä viikonloppuna olin kuuntelemassa jälleen kerran innolla David Seliniä, joka Ruotsista tuli luennoimaan Kiva-Teamin Rotutuntemuskurssille. BTW Kiva-Teamillä on kivat uudet nettisivut :)

Davidilla oli paljon asiaa, kuten tavallista. Koko kurssi aloitettiin siitä lähtökohdasta, että mikä on rotu ja milloin koira oikeasti on rotu. Tarkoittaako se sitä, että koira on rotu kun sillä on FCI luokitus? Vai olisiko se rotu jo ennen luokitusta?

Mikä on rotu? Rotu on määritelty mm. Svensk hundlexikon:ssa 1966 seuraavasti:

"Rotu on ryhmä samaan lajiin kuuluvia yksilöitä, joilla kaikilla on samoja erityispiirteitä ja saman lajin toisista yksilöistä eriäviä tunnuspiirteitä koskien sekä sisäistä että ulkoista rakennetta nk. rodunomaisia piirteitä. Ne siirtyvät periaatteessa jälkeläisille." 

Ja kyllä, olen samaa mieltä. Tästä voikin johtaa kysymyksen sitten ihan eri raiteille... mikä on lauma ;)

Mutta takaisin rotuun. Miten rodut sitten syntyvät - vastaus on hyvin yksinkertainen - sisäsiitoksella. Rodut ovat vahvasti sisäsiittoisia, koska vain näin voidaan saada mahdollisimman paljon toisiaan muistuttavia yksilöitä. Miksi rotu on sitten hyvä asia - koiraa hankkiessaan, esim. tanskandoggia, tietää mitä on saamassa. Tanskandogilla on tietynlaisia ominaisuuksia ja piirteitä. Tietynlainen geneettinen pohja. Kun puolestaan sekarotuisista ei voida tietää mitä pentu pitää sisällään.  Toki, rodun sisällä joskus voi saada myös rodusta hieman poikkeavia yksilöitäkin. negatiivinen puoli on mm. se, että kun koirat kehittyvät tyypiksi ja lopulta roduksi tulee mukana aina myös tyypillisiä sairauksia vrt. esim. ridgen aiheuttama hyvin kivulias dermoid sinus.

Rotujakin on sitten enemmän puhdasta rotua olevia ja vähemmän rotua olevia. Nämä vähemmän rotua olevat ovat siten lähempänä tietynlaista tyyppiä. Eli ei geneettisesti ehkä ihan rotu, mutta muodostuneet jo tietyntyyppisiksi koiriksi. Yksi hyvä esimerkki on Kaanaan koira, jolla on FCI luokitus - eli on rotuluokitus, mutta kun katsotaan geenipohjaa ja tutkitaan koiraa sitä kautta, ei sisäsiittoisuuden määrä ole tarpeeksi suuri, jotta koira olisi oikeasti jo oma rotunsa. 

Mielenkiintoista on, että esim. tanskandoggi, jolla on koiratyyppinä juuret jo hyvin varhaisessa ajassa n. 600 eKr. ja koira alkoi muodostua tietyn tyyppiseksi koiraksi 1700-1800 luvulla, on meidän nykyisissä dogeissamme edelleen samaa perimää kuin noissa varhaiskoirissa. Mutta perimätiedon perusteella voidaan myös sanoa että koira ei ole susi! Mutta perimää on koirissa sudeltakin. 

Kaksi tutkijaa ovat tutkineet koiran alkuperää, joista Peter Savolainen on pystynyt perustelemaan tutkimuksensa paremmin ja näin ollen on tämän hetkisen tiedon mukaan oikeassa koiran alkperästä. Toinen tutkija on Robert (jonka sukunimen oikeinkirjoitus mulla pitää tarkistaa...pahoittelen puuttumista).

Näiden tutkijoiden tulokset eroavat väittäminään seuraavasti:

• Peter S. Koira periytyy sudesta, niin että sudesta on kehittynyt villikoira. Villikoirasta puolestaan periytyvät meidän kotikoirat. 
• Robert W. Koira jalkautuu useammasta pienemmästä suden lajista.

Kummatkin tutkijat ovat samaa mieltä ilmeisesti siitä, että koiraeläin jalkautuu aasian, lähi-idän ja skandinaavian susien tai koiraeläinten jälkeläisistä. 

Nyt siis olemme jo pisteessä jossa tiedämme, mistä suunnilta meidän koiramme ovat jalkautuneet, että koiramme voi olla jotain rotua ns. virallisesti mutta geneettisesti ei välttämättä vielä ole tai päinvastoin :) On rotuja, jotka luetaan jo geneettisestikin roduiksi, mutta ei ole hyväksytty esim. FCissä. 

Millainen eläin mulla oikeastaan kotona on, kun omistan tanskandogin? 

Koirassa on tapahtunut paljon muutosta siitä, kun tällaisesta jonkinlaisesta villikoiratyyppisestä eläimestä alkoi kehittyä kesykoiria. Tosin alkukantaisuus näkyy selkeästi vielä tänäpäivänäkin joissain roduissa (mm. thai ridgeback, kaanaan koira) 

Mutta rodun kehitykseen on vaikuttanut mm, ilmasto, ruoka ja sen määrä, ihminen. Siksi esim. suomenlapinkoira ja kaanaankoira ovat hyvin erinäköisiä ja oloisia - erilaiset olosuhteet ovat muokanneet koirasta sellaisen kuin se tänä päivänä ovat. 

Tästä rotu tai tyyppiominaisuuksista ja domestikaation vaikutuksesta käytökseen lisää seuraavassa numerossa kun saan ensin lisää pureskeltua käsiteltyä aihetta :)

Päiväkamman hampaat vähenee :)

Uudet tuulet ja uudet haasteet odottavat aivan kulman takana, nimittäin enää ei ole kuin puolitoista työpäivää vanhassa työpaikassa jäljellä.

Siinä sitten hieman lomaa viettelen muutaman päivän ja sitten alkaakin uusi, varmasti todella mielenkiintoinen luku elämänkirjassani! Lähden digitaalisen median toimistopuolelta sinne ns. pöydän toiselle puolelle. Edelleen digitaalisen kanavan intternetskun kanssa työskentelen, mutta vinkkeli on erilainen :) Aivan ihanaa on jälleen nähdä asioita uudesta vinkkelistä, oppia uusia asioita! Ympäristö tulee olemaan todellakin mielenkiintoinen useiden eri kanavien maailmassa.

Ja mikä on hienoa toimenkuva muuttuu radikaalisti, koska enää en ole myyjänä, enää ei tarvitse tehdä kolmea pestiä samassa viikkotyömäärässä, ei enää älyttömiä ylityötunteja. Asiat inhimillistyvät.

Saan oman "elämän takaisin", eli ei enää lähtökohtaisesti ja pääasiassa odoteta, että työ on kaikki kaikessa, vaan ymmärretään, että ihmisillä on perheet ja oma elämä työajan ulkopuolella. Tämä tarkoittaa siis myös sitä, että ehdin myös harrastamaan eikä tarvitse miettiä koko ajan että "vielä pitäisi illalla tehdä töitä".

I just love it!

Koulutuksen suunnittelua Inkoossa

Tämä viikonloppu omistettiin koulutussunnittelulle. Aiheesta oli puhumassa ja käytännön harjoituksia tekemässä Tommy Wirèn ja Jaana Rajamäki. Lauantain teoria oli suurelta osin tuttu juttu, mutta kertaus on AINA opintojen äiti - niin siis nytkin. Sunnuntaiksi suunniteltu käytännön harjoittelut oli ihan huippu ajatus.

Viikonlopun aikana varmasti selvisi yhdelle jos toisellekin, miksi koulutussessiot on suunniteltava etukäteen, mitä on suunniteltava ja ennen kaikkea myös se, että asioita on harjoiteltava ensin ilman koiraa, jotta koiran kanssa ei tarvii harjoitella omia taitoja. Tällä tarkoitan siis sitä, että kun käytössä on apuvälineitä - oli ne mitä tahansa, tulee kuivaharjoitella ilman koiraa ensin, että missä pidän naksutinta, missä pidän kosketuskeppiä, missä on hihna, mihin palkkaan, missä on namit, onko namit oikean kokoisia jne. Mitä enemmän liikkuvia osia, sitä enemmän on harjoiteltava ilman koiraa.

Itse asiassa, AHK:n koulutuksissa näitä taitoja harjoitellaankin aina ensimmäisellä kerralla - mutta tuli mieleen, että ehkäpä pitäisi keskittyä tähän vielä enemmän. Hmmm... laitanpa hattuun ajatuksen.

Mutta itse kurssista. Lauantai meni odotusten mukaan, asiaa oli paljon ja sitä tuli tuutin täydeltä, hyvin esimerkein höystettynä! Kun tietää asiansa kuten Tommy ja Jaana, se on niin helppoa :)

Sunnuntai alkoi tosi lupaavasti. Olin innoissani siitä, että ensin oikeasti harjoiteltiin ilman koiria useita eri harjoituksia ja paranneettiin näin kouluttajan mekaanisia taitoja. Kun koirat otettiin kehiin, oli koiran ohjaajalla jo käsitys siitä mitä hänen itsensä tulee tehdä eikä sitä tarvinnut enää niin kovin paljon koulutussession aikana miettiä.
Koirakoita otettiin sitten käytännön töihin. Ja tässä osuudessa mulla tuli itselläni hienoinen pettymys. Odotin, että koirakoita olisi hieman valikoitu sen mukaan, mikä on koirien ns. taso ja koulutettava asia.

Kouluttajista 8/10 ei ollut ilmeisesti miettinyt mitä haluaa harjoitella ko päivänä. Suurinta osaa koirista ei oltu ehdollistettu naksuttimelle laisinkaan. Primääri palkka toimi (nami) mutta sekundääri ei (naksu), joten hyvin monen koiran kanssa aloitettiin siitä, että ehdollistettiin ensin naksutin.

Kahden koiran kanssa tehtiin sitten oikeasti ns. ongelman kouluttamista: aussi, joka ei tahtonut olla paikallaolossa, vaan tarjosi koko ajan jotain liikettä sekä valkkari, jolle ihmisten, eritoten miesten kohtaaminen lenkillä oli pelottavaa. Nämä olivat mielenkiintoisia esimerkkejä omasta mielestäni, ja tällaisia erilaisia asioita olisin toivonut lisää. Näissä toisessa koulutksessa käytetiin kohdetta ja toisessa ei.

Inkoon koirakehro Canidaen järjestelyt oli mukavat, tilat kivat ja nälissään ei tarvinnut olla, kun kanttiini tarjosi kattavan annoksen erilaista purtavaa. Ehkä ens kerralla onkin sitten erilaisia koirakoita valittu, että käytäntöä saadaan hieman eri kulmista. :)

Ai niin - ei sovi unohtaa aasi Fedeä! Kun koiria oli koulutettu, otettiin kehiin Fede, tuo kaksi vuotias Aktiivitallin oma aasi. Fedelle opetettiin kohdentamista ja palkkioksi ensin käytettiin leipää ja porkkanaa. Koska Fede tykkäsi myös rapsutuksista - kokeiltiin rapsutusta palkkona ja kas kas toiminta (eli purkin koskettaminen turvalla) lisääntyi :) Mainio esimerkki siitä, että ELÄIN MÄÄRITTELEE MIKÄ TOIMII PALKKIONA :D Hyvä Fede!

(kuvia tulee kunhan saan ne kamerasta koneelle :) )

Hallintaa ja raunioita

Eilen oli jälleen kuuma päivä ja näyttää siltä että nämä lämpimät ilmat ovat Sebulle aika kova juttu.
Hallintatreenit jäi väliin - ei tosin ilman takia vaan emännän :( mutta raunioille mentiin vaikkakin snadisti myöhässä.

Sebulla oli kunnia olla ensimmäinen radalle tuleva koira, ja lämpötila oli vielä aika korkea silloin ennen seiskaa. Onneksi autossa oli viileää ja koiruli sai siellä vilvoitella ennen radalle tuloa. Ohjeistin ja annoin palkat (patukat) kolmea maalimiestä varten. Kaksi piiloista tuli olla sellaisia, että koira voi ns. "työntyä" piiloon ja yhden piti olla jokin tynnyri joka on sitten aivan eri tyyppinen. Tarkoitus on opetta Sebulle etsimään eri tyyppisiä piiloja - aikaisemmin piilot ovat olleet ns. koiran mentäviä. Lisäksi radalle tullessa meille tuli ampua ja melut olivat päällä - aika kovalla muuten olivat.

Alueemme oli talot ja alakasa. Selkeä alue ja pystyin seuraamaan suht ok suunnitelmaani. Ensimmäinen maalimies löytyi talon siimeksestä aika kivasti. Taloilta lähdin kohti alakasaa kierrettiin koko kasa lähes tulkoon ja maalimiestä ei meinaa löytyä ei sitten millään. Tulimme teletapille, josta koira sai sekeän hajun, mutei osannut paikallistaa. Jäin pyörimään ympäristöön ja sieltä renkaastahan se maalimies sitten vihdoin löytyi.
Tässä vaiheessa Sebu oli jo aika väsynyt, kieli roikkui ja katteli tosi paljon mihin minä liikun eikä liikkunut itse kovin paljoa edellä. Läheitin koiran kolmannelle maalimiehelle ja sain hieman ohjausapua kouluttajalta. Suuntasin keskikasan läpi kuten oli ohjeistettu ja päässä Sebu sai todella selvän hajun mennen suoraan maalimiehelle. Tämä oli ensimmäinen näin selkeä merkkaus tällä kaudella.

Hyvin koira jaksaa työstää - siitä löytyy vääntöä kuin diesel moottorista. Vaikka oli kuuma ja janoissaan (nenätyöskentely muuten janottaa koiria vielä enemmän) ja kolmannelle maalimehelle lähetys oli aika haastavaa - saada koira siis liikkumaan ja hakemaan, siitä huolimatta Sebu jaksoi ja vielä innoissaan leikkikin maalimiehen löydettyään.

Se mikä oli hyvä oli tuo viimeinen maalimies miten se hajun bongas, ja laukaus johon Sebu ei liiemmin reagoinut - katsahti kun pamahti, mutta lähti heti ihan normaalisti työskentelemään. Ei siis paukkuarkuutta näemmä ole.

Ens viikolla toivon että
- Haasteellisista piiloista voisi ehkä patukan heittää koiralle?
- Maalimiesten railakkaampaa leikkimistä? Mietin että nyt kun on vielä lämmin niin en haluaisi koiran motivaation ainakaan laskevan vaikka ilma onkin lämmin... voiskohan leikillä olla siihen vaikutusta...