Kuten joka ilta töiden jälkeen oli aika lenkkeillä koiran kanssa.
Jälleen sai ihmetellä meidän koiraihmisten käytöstä. Tällä(kään) kertaa ei ollut aihetta iloon.
Kävellessä ei voi välttyä huomaamasta, että niitä sontakasoja on siellä ja täällä. On isompaa ja pienempää.
Tänäänkin edessäni käveli miesihminen shelttinsä kanssa, koira kyykisty tekemään hätänsä, sen suuremman hätänsä, ja mitä tekee mies hihnan toisessa päässä? No tietenkin hän, katsoo meitä, katsoo koiraansa ja jatkaa matkaansa. Ei elettäkään että olisi siivonnu jätökset. Se, että kyseessä oli mies oli sattumaa, mutta usein miehet ei vaan ole sellaisia jotka siivoisivat mitään - vähiten koiran tekemiä kasoja. Sanottakoon tähän perään, että olen nähnyt myös saman tekevän naisten, eli ihan varmaan samalla tavalla jättävät molemmat.
Mä olen joskus sanonut, että jos joku kunta tai kaupunki ei vaivaudu asentamaan roskiksia kävelyteiden varsille, en kerää minäkään... Siitä huolimatta joko keräilen tai ulkoilutan koiran paikassa jossa nämä eivät ole muiden haittona ja näkysällä tai jossa tiedän olevan roskiksia. Mutta täällä Espoon seudulla ei kyllä ole puute roskiksista. Jokaisen kuntalaisen / kaupunkilaisen velvollisuus on mielestäni pitää ympäristö siistinä. Ei heitellä mitään muitakaan roskia, niin ei jätetä niitä koirien jätöksiäkään. Se ei oikeasti paljon vaadi, että noukkii koiransa tekeleet pussiin ja vie roskiin.
Kohta on taas lehdet pullollaan niitä paskajuttuja - eiköhän vähennetä purnauksen aihetta ja siivota ne jäljet!
Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.
Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!
maanantai 31. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Nenälle töitä pitkästä aikaa
Sebu sai tehdä töitä oikein kunnolla tänään, kun käytiin Salon lähettyvillä etsimässä kadonneita figuja tyhjennetyssä sairaalarakennuksessa. Onkin kulunut jo aikaa siitä, kun poijan koltiainen on viimeksi etsintää tehnyt. Meillä kun noi hakuhommatkin on menny vähän pipariksi sairaslomien vuoksi. Mutta nyt siis Espyn hälyryhmä järkkäsi meille hälytystreeneissä figuina olleille oman rakennusetsintä treenin.
Treenin alussa käytiin tietenkin tutustumassa hieman mestoihin ja hajustamassa rakennusta. Sebu kävi aikamoisilla kierroksilla kun pääsi rakennukseen sisälle. Koko ympäristö oli jännä - itse asiassa taisi jotenkin kummasti tietää, että jotain kivaa tiedossa oli, kun jo auton parkkerattuani koira alkoi tärisemään - ja kylmä sillä ei ollu!
Ensimmäistä kertaa sitten kahteen vuoteen autossa matkusti toinenkin koira, nimittäin Tilda ja tietenkin iloinen omistaja Marika. Matka menikin oikein mallikkaasti, Sebu omalla paikallaan takana ja Tilda Marikan jaloissa edessä.
Treenissä päästiin tekemään kaksi kierrosta. Olimme jakautuneet kahteen ryhmään; meidän ryhmässä oli ohjaajana Päivi ja isäntäväkeä Hannu Kerttu koiransa kanssa + me kolme muuta tyyppiä. Ensimmäisen kierroksen olimme rakennuksen pienemmässä siivessä. Itse asiassa jälkeenpäin ajateltuna ihan huippu aloitus, kun näin sain Sebullekin hyvän startin tauon jälkeen! Lähdimme treeniin ruokapalkalla ja pyysin upottamaan kaksi figua helppoihin avopiiloihin. Olinkin ilointen siitä, että Hannu oli toinen näistä upotetuista niin saatiin mieskokemuksia lisää :)
Alku kyllä meni ihan plörinäksi; Sebu otti heti alussa vainun, mutta maasta ja sen meitä edeltäneen nartun hajun - juoksusen nartun hajun. Sitä sitten siinä ensin kieltämään. No kun näistä juoksuhajuista oli päästy yli, niin alkoihan se koira etsimäänkin. Ensin löytyi ekasta kerroksesta Marika kaapista ja toisesta kerroksesta Hannu toisesta kaapista. Hieno homma - koira oli jyvällä mitä tehdään :) Mutta mitä tein sitten minä - juoksin, olin hajujen tiellä, en antanut koiralle tilaa... Päivillä oli täysi työ roikkua mun helmassa ja jarruttaa menoa - onneksi Päivi sanoi asiasta!
Toisella kierroksella olikin sitten huomattavasti isompi alue. Toiveena oli pari helppoa piiloa ja pari pähkinää purtavaksi. Mietin vasta jäkeenpäin että olipa ohjeistus, mutta hyvin se Päivi oli neljä figua upottanut. Ensimmäinen figu oli saunatilassa oven takana. Sebulla oli ilm. haju, mutta sitten kun mentiin saunatilassa pidemmälle aloi ihan omiaan touhuamaan. Voi olla, että jotenkin itse peitin sen figun hajun näin jälkeenpäin mietittynä, kun en sitten jäänyt tarpeeksi kauas antaakseni koiralle jällen sitä tilaa työstää!
Lopulta tehtiin niin, että vietiin koria kauemmaksi, figu nostettiin piilosta ja otettin näkölähtö - aloitettiin siis uudelleen. Nyt sitten ne nartun hajut unohtu ja poika lähti oikeasti töihin! Marika löytyikin saunasta oven takaa ja oli Sebukin yllättynyt kun ensin näytti sille ettei itsekään uskonu figun löytyneen ;)
Toinen figu Hannu, oli ison huoneen ikkunalaudalla verhon takana. Minä näin Sebulla olevan hajun ja tyhmänä jäin keskelle huonetta, kunnes sain huomautuksen asiasta ja tajusin olevani ihan väärässä paikassa. Eipä siinä sitten mennyt kauaakaan kun Sebu löysi toisen figun.
Kolmas olikin sitten hiemaan haasteellinen, kun figu oli tälläytyny yhden huoneen perukoille isojen pahvilaatikoiden taakse. Jälleen koira sai hajun hyvin, jakso työstää sitä huonetta pitkään, mutta meni sitten itse sulkemaan kulkureittinsä pahvilaatikon viilekkeellä ;) Sebu kävi välillä kyselemässä apujakin, mutta minäpä en niitä antanu hähääähää! Viilekkeet hieman korjattiin niin, että Sebu pääsi tunkeutumaan maalimiehelle ja siellähän se oli - ahkera työ palkittiin!
Neljäs figu olikin sitten yhden sängyn alla jemmassa ja tämä piilo löyty hyvin helposti ja pian edellisen jälkeen. Niin ja minä - annoin huomattavasti paremmin koiralle tilaa kuin ekalla kierroksella, kävelin hitaasti, annoin koiran mennä edellä. Eli oma työskentelykin parani, vaikka korjattavaa vieläkin oli. Mutta siksi tätä tehdään - opettellaan niin minä kuin Sebukin.
Mutta mun mielestä päivän tärkeimmät opit rakennusetsinnän osalta tänään olivat
- tarkkaile koiraa
- opeta korialle selkeä rituaali, joka kertoo että ollaan menossa etsintään
- anna koiran tehdä töitä
- vaadi, mutta älä ahnehdi
- anna koiralle tilaa työskennellä
- älä mene hajujen tielle
- kulje hitaasti ja rauhallisesti
Seuraavia treenejä odotellessa ;)
Treenin alussa käytiin tietenkin tutustumassa hieman mestoihin ja hajustamassa rakennusta. Sebu kävi aikamoisilla kierroksilla kun pääsi rakennukseen sisälle. Koko ympäristö oli jännä - itse asiassa taisi jotenkin kummasti tietää, että jotain kivaa tiedossa oli, kun jo auton parkkerattuani koira alkoi tärisemään - ja kylmä sillä ei ollu!
Ensimmäistä kertaa sitten kahteen vuoteen autossa matkusti toinenkin koira, nimittäin Tilda ja tietenkin iloinen omistaja Marika. Matka menikin oikein mallikkaasti, Sebu omalla paikallaan takana ja Tilda Marikan jaloissa edessä.
Treenissä päästiin tekemään kaksi kierrosta. Olimme jakautuneet kahteen ryhmään; meidän ryhmässä oli ohjaajana Päivi ja isäntäväkeä Hannu Kerttu koiransa kanssa + me kolme muuta tyyppiä. Ensimmäisen kierroksen olimme rakennuksen pienemmässä siivessä. Itse asiassa jälkeenpäin ajateltuna ihan huippu aloitus, kun näin sain Sebullekin hyvän startin tauon jälkeen! Lähdimme treeniin ruokapalkalla ja pyysin upottamaan kaksi figua helppoihin avopiiloihin. Olinkin ilointen siitä, että Hannu oli toinen näistä upotetuista niin saatiin mieskokemuksia lisää :)
Alku kyllä meni ihan plörinäksi; Sebu otti heti alussa vainun, mutta maasta ja sen meitä edeltäneen nartun hajun - juoksusen nartun hajun. Sitä sitten siinä ensin kieltämään. No kun näistä juoksuhajuista oli päästy yli, niin alkoihan se koira etsimäänkin. Ensin löytyi ekasta kerroksesta Marika kaapista ja toisesta kerroksesta Hannu toisesta kaapista. Hieno homma - koira oli jyvällä mitä tehdään :) Mutta mitä tein sitten minä - juoksin, olin hajujen tiellä, en antanut koiralle tilaa... Päivillä oli täysi työ roikkua mun helmassa ja jarruttaa menoa - onneksi Päivi sanoi asiasta!
Toisella kierroksella olikin sitten huomattavasti isompi alue. Toiveena oli pari helppoa piiloa ja pari pähkinää purtavaksi. Mietin vasta jäkeenpäin että olipa ohjeistus, mutta hyvin se Päivi oli neljä figua upottanut. Ensimmäinen figu oli saunatilassa oven takana. Sebulla oli ilm. haju, mutta sitten kun mentiin saunatilassa pidemmälle aloi ihan omiaan touhuamaan. Voi olla, että jotenkin itse peitin sen figun hajun näin jälkeenpäin mietittynä, kun en sitten jäänyt tarpeeksi kauas antaakseni koiralle jällen sitä tilaa työstää!
Lopulta tehtiin niin, että vietiin koria kauemmaksi, figu nostettiin piilosta ja otettin näkölähtö - aloitettiin siis uudelleen. Nyt sitten ne nartun hajut unohtu ja poika lähti oikeasti töihin! Marika löytyikin saunasta oven takaa ja oli Sebukin yllättynyt kun ensin näytti sille ettei itsekään uskonu figun löytyneen ;)
Toinen figu Hannu, oli ison huoneen ikkunalaudalla verhon takana. Minä näin Sebulla olevan hajun ja tyhmänä jäin keskelle huonetta, kunnes sain huomautuksen asiasta ja tajusin olevani ihan väärässä paikassa. Eipä siinä sitten mennyt kauaakaan kun Sebu löysi toisen figun.
Kolmas olikin sitten hiemaan haasteellinen, kun figu oli tälläytyny yhden huoneen perukoille isojen pahvilaatikoiden taakse. Jälleen koira sai hajun hyvin, jakso työstää sitä huonetta pitkään, mutta meni sitten itse sulkemaan kulkureittinsä pahvilaatikon viilekkeellä ;) Sebu kävi välillä kyselemässä apujakin, mutta minäpä en niitä antanu hähääähää! Viilekkeet hieman korjattiin niin, että Sebu pääsi tunkeutumaan maalimiehelle ja siellähän se oli - ahkera työ palkittiin!
Neljäs figu olikin sitten yhden sängyn alla jemmassa ja tämä piilo löyty hyvin helposti ja pian edellisen jälkeen. Niin ja minä - annoin huomattavasti paremmin koiralle tilaa kuin ekalla kierroksella, kävelin hitaasti, annoin koiran mennä edellä. Eli oma työskentelykin parani, vaikka korjattavaa vieläkin oli. Mutta siksi tätä tehdään - opettellaan niin minä kuin Sebukin.
Mutta mun mielestä päivän tärkeimmät opit rakennusetsinnän osalta tänään olivat
- tarkkaile koiraa
- opeta korialle selkeä rituaali, joka kertoo että ollaan menossa etsintään
- anna koiran tehdä töitä
- vaadi, mutta älä ahnehdi
- anna koiralle tilaa työskennellä
- älä mene hajujen tielle
- kulje hitaasti ja rauhallisesti
Seuraavia treenejä odotellessa ;)
tiistai 11. tammikuuta 2011
Melkoinen tarutäti
Voi olla että kirjoituksia ei pitäisi aloittaa negatiivispainoitteisesti, mutta teenpä sen kuitenkin.
En ole koskaan ollut mikään sanaseppo ja taitava kirjoittaja, mutta ihan kivalta tuntui kun pyydettiin kirjottelemaan Canidae koirakerhon jäsenlehteen juttuja :)
No miksipä en kirjoittaisi - olenhan joskus aikanaan ollut tiiviistikin mukana ko koirakerhon toiminnassa kouluttamassa sekä hallituksen jäsenenä - no myönnettäköön että siitä on aikaa, mutta edelleen maksan jäsenmaksua. Sitä paitsi kyllä on ajat muuttuneet niistä kun itse olin mukana - tämä on yksi niitä harvoja koirakerhoja joissa on todella monipuolista koiraharrastusta täysin vapaaehtois- ja talkoovoimin!
Kerholehti ilmestyy peräti kolme kertaa vuodessa, mikä tietenkin on ymmärrettävää koska noihin kerholehtiin on sitten niin mahdottoman vaikea aina saada sisältöä. Yleensä sisältö koostuukin lähinnä kaiken maailman toko, pk ja näyttelytuloksista. Nämä tiedot ei varmastikaan oikein anna mitään tavalliselle koiran omistajalle, ja ainakin Canidaen osalta suunta onkin muuttumassa. Nyt ko koirakerho on päättänyt rikastuttaa lehteään ja ilokseni voin sanoa että kuulemani kuulosti oikein hyvälle!
Ensimmäinen kirjoitukseni tulee maaliskuussa ilmestyvään lehteen ja nyt sitten toivon, että lukijakunta pitää lukemastaan :) Mistähän saisi sen palautteen kerättyä... no ehkä perästä kuuluu jos lukema ei miellytä. Mikä parasta niin olis kiva nähdä että kirjoitukset herättäisivät jopa keskustelua eri näkökannoista! Nyt sitten on kissan aika nostaa oma häntä ja voinen kehaista että ihan kiva juttu tuli kyllä kirjoitettua. Aiheena kirjoituksessa on lauma, symbioosi ja yksikkö ;)
Tämä on kiva jatko niihin mm. Koirat lehteen kirjoitettujen artikkeleiden jatkoksi. Nyt vaan itse kirjoitan kun noissa muissa lehdissä on ollut kirjoitukset muiden tekemiä haastattelujen pohjalta :)
En ole koskaan ollut mikään sanaseppo ja taitava kirjoittaja, mutta ihan kivalta tuntui kun pyydettiin kirjottelemaan Canidae koirakerhon jäsenlehteen juttuja :)
No miksipä en kirjoittaisi - olenhan joskus aikanaan ollut tiiviistikin mukana ko koirakerhon toiminnassa kouluttamassa sekä hallituksen jäsenenä - no myönnettäköön että siitä on aikaa, mutta edelleen maksan jäsenmaksua. Sitä paitsi kyllä on ajat muuttuneet niistä kun itse olin mukana - tämä on yksi niitä harvoja koirakerhoja joissa on todella monipuolista koiraharrastusta täysin vapaaehtois- ja talkoovoimin!
Kerholehti ilmestyy peräti kolme kertaa vuodessa, mikä tietenkin on ymmärrettävää koska noihin kerholehtiin on sitten niin mahdottoman vaikea aina saada sisältöä. Yleensä sisältö koostuukin lähinnä kaiken maailman toko, pk ja näyttelytuloksista. Nämä tiedot ei varmastikaan oikein anna mitään tavalliselle koiran omistajalle, ja ainakin Canidaen osalta suunta onkin muuttumassa. Nyt ko koirakerho on päättänyt rikastuttaa lehteään ja ilokseni voin sanoa että kuulemani kuulosti oikein hyvälle!
Ensimmäinen kirjoitukseni tulee maaliskuussa ilmestyvään lehteen ja nyt sitten toivon, että lukijakunta pitää lukemastaan :) Mistähän saisi sen palautteen kerättyä... no ehkä perästä kuuluu jos lukema ei miellytä. Mikä parasta niin olis kiva nähdä että kirjoitukset herättäisivät jopa keskustelua eri näkökannoista! Nyt sitten on kissan aika nostaa oma häntä ja voinen kehaista että ihan kiva juttu tuli kyllä kirjoitettua. Aiheena kirjoituksessa on lauma, symbioosi ja yksikkö ;)
Tämä on kiva jatko niihin mm. Koirat lehteen kirjoitettujen artikkeleiden jatkoksi. Nyt vaan itse kirjoitan kun noissa muissa lehdissä on ollut kirjoitukset muiden tekemiä haastattelujen pohjalta :)
maanantai 3. tammikuuta 2011
Uusi vuosi ja tosi vanhat kujeet
Näin se on taas vuosi vaihtunut - onnellista siis tätä vuotta sinulle!
Joulu meni, lahjat avattiin ja välipäivät menikin sitten sairastellessa. On ollut flunssaa liikenteessä kuulemma yhdellä jos toisellakin. Ulkolut jäi aika vähille, kun ei vaan voinut eikä jaksanut kuumeisena juoksennella koiran kanssa pitkin katuja. Ja välipäivinä sitten kotinurkilla taas tapahtui ikäviä.
Me jouduimme jälleen yhden irti olleen (tai no olihan se kiinni - mutta lumikolassa! ja aikuiset n. 45 vuotiaat miehet kolan kyydissä kuulemma!!!) am akita uroksen kohteeksi sillä seurauksella että nyt on Sebussa jotain ihan fyysistä ongelmaa (mm. ontumista ja outoa kosketusherkkyyttä). Henkisestä puolesta ei voi sitten puhuakaan!!! Nimittäin niin on nyt taas herkällä kun pelottaa että kaikki käy kimppuun. Eikä kyllä omistajakaan ole päässyt vähemmillä traumoilla, kun huomaan pälyileväni tuolla lenkillä vaikka mitä ja minne. Oletusarvona tietenkin, että kohta jostain nurkasta taas joku koira hyökkii päälle...
Meidän tämä vuosi alkaa siis TAAS kertaalleen harjoituksilla, että voitais ohittaa muita koiria ärisemättä. Johan se monilta osin menikin hyvin eikä mitään ikäviä tapahtumia ollutkaan ollut pitkään toviin. En tiedä mikä siinä on, että mun tanskandogit joutuu aina näiden ikävien hyökkäysten kohteiksi. Niin oli edellisen dogin elämä kans yhtä hyökkäysten aaltoa (milloin tuli pellolta kimppuun, million talon sisältä tai pihalla olleen koiran ketju katkesi ja ties mietä). Nyt sitten puhtaasti nämä koirat ovat olleet (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) hihnassa, mutta ovat siitä päässeet sitten hyökkäämään. PRKL. ei voi muuta sanoa.
No mutta ei auta valitus markkinoilla. Toivotaan kuitenkin, että voin vielä Sebua käyttää työkoirana - nimittäin jos tämäkin on nyt mennyt pilalle niin sitten ei kunnian kukko laula!!!
Näistä tunnelmista kuulemiin.
p.s. eilen illalla kun tultiin kotiin niin johan siellä oli joku mies koira irti tulossa meitä vastaan. Se oli nopea 180 astetta ja pois alta reaktio meiltä. Tosin mies otti ilmeisesti koiransa myös kiinni. Onneksi.
Joulu meni, lahjat avattiin ja välipäivät menikin sitten sairastellessa. On ollut flunssaa liikenteessä kuulemma yhdellä jos toisellakin. Ulkolut jäi aika vähille, kun ei vaan voinut eikä jaksanut kuumeisena juoksennella koiran kanssa pitkin katuja. Ja välipäivinä sitten kotinurkilla taas tapahtui ikäviä.
Me jouduimme jälleen yhden irti olleen (tai no olihan se kiinni - mutta lumikolassa! ja aikuiset n. 45 vuotiaat miehet kolan kyydissä kuulemma!!!) am akita uroksen kohteeksi sillä seurauksella että nyt on Sebussa jotain ihan fyysistä ongelmaa (mm. ontumista ja outoa kosketusherkkyyttä). Henkisestä puolesta ei voi sitten puhuakaan!!! Nimittäin niin on nyt taas herkällä kun pelottaa että kaikki käy kimppuun. Eikä kyllä omistajakaan ole päässyt vähemmillä traumoilla, kun huomaan pälyileväni tuolla lenkillä vaikka mitä ja minne. Oletusarvona tietenkin, että kohta jostain nurkasta taas joku koira hyökkii päälle...
Meidän tämä vuosi alkaa siis TAAS kertaalleen harjoituksilla, että voitais ohittaa muita koiria ärisemättä. Johan se monilta osin menikin hyvin eikä mitään ikäviä tapahtumia ollutkaan ollut pitkään toviin. En tiedä mikä siinä on, että mun tanskandogit joutuu aina näiden ikävien hyökkäysten kohteiksi. Niin oli edellisen dogin elämä kans yhtä hyökkäysten aaltoa (milloin tuli pellolta kimppuun, million talon sisältä tai pihalla olleen koiran ketju katkesi ja ties mietä). Nyt sitten puhtaasti nämä koirat ovat olleet (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) hihnassa, mutta ovat siitä päässeet sitten hyökkäämään. PRKL. ei voi muuta sanoa.
No mutta ei auta valitus markkinoilla. Toivotaan kuitenkin, että voin vielä Sebua käyttää työkoirana - nimittäin jos tämäkin on nyt mennyt pilalle niin sitten ei kunnian kukko laula!!!
Näistä tunnelmista kuulemiin.
p.s. eilen illalla kun tultiin kotiin niin johan siellä oli joku mies koira irti tulossa meitä vastaan. Se oli nopea 180 astetta ja pois alta reaktio meiltä. Tosin mies otti ilmeisesti koiransa myös kiinni. Onneksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)