Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Autot: tila-auto, maasturi, city maasturi, farkku

Kuten kirjotuksista päätellä saattaa, auto asia on jälleen akuuttina ja olen ravannu erinäisissä autoliikkeissä saaden pään pyörälle.
Voin vaan todeta, että on ilo omistaa iso koira, jolle haluaisi vielä suht mukavat oltavat autoon! On nimittäin nykyautot tehty joko helkkarin pieniksi takatiloiltaan tai sitten autot muuten muuttuvat niin helkkarin isoiksi ettei mitään järkeä!!! Mietin vaan että miten ne ihmiset kuljettaa koko perheensä ja kaiken kamansa mukanaan, kun mä en saa autoihin järkevästi mahtumaan edes mun pienikokoista tanskandoggia ja itseäni?! (Jep tuo poika on oikeasti rotunsa huomioiden pienikokoinen uros).

Niinpä siis olen skannaillut netissä (viettäen illat pitkät surffaillen) ja juosten autokaupassa erilaisia vaihtoehtoja. Koska merkkejä on ihan tolkuttoman paljon + erityyppisiä autoja on niin pirusti, oli pakko alkaa keskittymään autoryhmiin:
  • maasturit
  • city maasturit
  • tila-autot
  • farmarit
Tämä tarkoittaa sitä, että juoksen mittanauhojen kanssa autokaupoissa useampia kierroksia, koska yhdellä kierroksella haluan selvittää "kattavan" otteen tietyn tyyppisistä autoista.

Nyt siis  mulla on läpikäynnissä maasturit ja citymaasturit. Aika naftille näyttää nuo tilat noissa city mallin maastureissa.... vai onko mun kriteerit liian korkealla?
Kerrottakoon, että kriteerinä ovat seuraavat asiat:
  • Metsätiekelpoinen
  • Tulee pystyä kulkemaan metsätietä myös talvella (eli mielellään neliveto)
  • Suht korkea maavara
  • Hyvä tila koiralle takaboxissa (vaikkakin makoilee, pitää voida istua ja vaihtaa sujuvasti asentoa).
  • Koiran helppo hypätä kyytiin (ei siis korokkeita tai älyttömän korkeaa hyppytarvetta)
  • Ilmastoitu (no kaikki uudemmat taitaa kyllä ollakin) ja perus mukavuudet omaava
  • Takaboxissa mielellään tummennukset
  • Automaatti olis kiva, muttei välttämätön
  • Kätevä myös kaupunkiajossa
  • Hiljainen sisämeteli
  • Pieniruokainen - niin pieni kuin mahdollista
  • Vähän ajettu ja uudempi kuin mun tämän hetkinen kärry
Ja jos joku ihmettelee ekologisuuden puuttumista niin voin olla lähes 100% varma, että vähäruokaista ekologista ja mun käyttöön sopivaa autoa ei ole vielä tehty. Joten tyydyn siihen tarjontaan mitä kaupoista löytyy. Niin ja värillä ei väliä - ei tarvii olla edes punanen ;)

Hieman kysellessä on jo selvinnyt, että jonkin aikaa kärkikahinoissa vaihdokkeina pitämäni jenkkimallien tila-autot (esim. Grand Voyager / Voyager) ovat pois laskuista ja syy tähän on yksinkertainen: polttoainehinnat. Hinnat on niin ylhäällä, ettei kyllä meikäläisen lompakko moista kestä... Haastattelin paria moisen auton omistajaa ja vaikka tilat olis kuinka ihanteelliset - se keskikulutus kun on ilmoitettu jossain olevan 10-11 l/100km niin oikeesti ei vaan pysty ei kykene. Matkakulutus olis ehkä jotain 9 luokkaa ja kaupunki 15 (jopa 17 joissain keskusteluista lukemani) eli työmatkoista tulis himpskatin kallista lystiä. Diesel se olla kai pitäis - mutta ei paljon laske kulutus saati sitten dieseliin tuleva käyttövoimavero.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Autokaupassa palveltiin naista...kahdesti!!!

Kyllä nyt täytyy ihan kirjoittaa julkisesti tietoon, että SAIN PALVELUA AUTOKAUPASSA!!! Mikä uskomattominta, tämä ihme tapahtui kahtena päivänä, eri liikkeissä saman viikon aikana!


Inhoan autokauppoja. Mennä nyt sinne katselemaan sopivia yksilöitä, yrittää saada myyjä kertomaan erilaisista vaihtoehdoista mun tarpeeseen, yrittää saada edes jonkinmoista palvelua. Yleensä tosiaan se on suoranaista yrittämistä, sillä usein automyyjät ovat keskenään, juttelevat keskenään tai jopa häviävät kuin taikapöly ne jonnekin kadottaisi paikanpäältä. Saan olla ihan rauhassa siellä katselemassa, kenenkään häiritsemättä. Kukaan ei kysy "voinko auttaa?", kukaan ei vapaaehtoisesti esittele autoja. Yksi missä ihan hiljattain EI palveltu oli Espoon Veho - siellä myyjät tosiaan vaan olivat keskenään ja vaikka pyörin siellä katsellen autoja pitkän tovin - ei ketään kiinnostanut. Sanoin palautteena aulaemännälle, että en sitten tähän liikkeeseen enää jalallani astu, kun kukaan ei halua täällä mulle autoa esitellä tai myydä. Enkä astu.


Mutta sitten niihin iloisiin ja paikkoihin joissa SAIN PALVELUA.
Ensimmäinen kerta tapahtui tiistaina, jolloin ajoin YR-autoon Herttoniemeen. Siellä sain pyöriä tovin ja katsella autoja kaikessa rauhassa. Koska mulla ei ollut mittaa mukana (olin unohtanut kotiin) halusin myyjän esittelemään ja menin häntä etsimään. Sain tosin myyjää pyytää itse - ei tullut ilman pyytämistä ;), mutta kun myyjä tuli esittelemään autoja hän omistautui tehtävälleen. Sain palvelua, erilaisia vaihtoehtoja esiteltiin, ja hän sai minut koeajamaankin yhden auton - tosin vielä erilaisen kuin olin lähtenyt katsomaan :) Kun eilen vein auton takaisin, oli tänä aamuna jo tarjous odottelemassa postissani. Iloinen yllätys, erittäin mukava myyjä. Annoin eilen kyllä positiivista palautetta hänelle ihan suoraankin.

Se toinen kerta tapahtui eilen:
Ajoin autoni Espoon Suomenojalla sijaitsevaan VV-Auto -liikkeen pihaan. Kävelin uusien autojen ohi, suunnaten kulkuni vaihtoauto-osastolle. Katsoin ohi mennessäni, kuinka myyjät keskustelivat keskenään eikä heitä näyttänyt liikuttavan se, että sinne tuli asiakas - tai potentiaalinen sellainen.

Yllätys oli suuri, sillä ehdin vain hetken pyörähtää siinä ympäri, kun kuulin myyjän sanovan "Terve, voinko auttaa?" Melkein lensin persiilleni - tämä oli ENSIMMÄINEN kerta ikinä autokaupassa, kun myyjä tulee omahetoisesti palvelemaan mua. Aikaisemminkin on näin käynyt kyllä - mutta silloin mukana on ollu joku kaksilahkeinen.

Kerroin myyjälle, mitkä ovat tarpeeni ja mitkä toiveeni auton suhteen. Myyjä hankki myös mitan, että pystyimme mittailemaan vaihtoehtojen takatiloja. Myyjä yllätti minut myös parilla muullakin tavalla: Hän oikeasti mietti ja esitteli kaikki sopivaksi katsomansa mallit ja jopa vielä pari esittämääni ehdotusta, jotta pystyin toteamaan ettei ne olleet käyttööni sopivia. Hän otti tietoni ylös, lupasi pitää silmät auki sopivien yksilöiden vastaan tullessa. Ja kas kummaa - tänään olikin sitten jo tullut s-postia myyjältä.
Toinen tapa millä myyjä minut yllätti, oli tapa esitellä autoja. Hän piti mua oikeasti asiakkaana, selitti asiat selkeästi ja ns. myi erilaisia vaihtoehtoisia autoja mulle. Olin hyvällä tuulella kun lähdin autoliikkeestä!
Kävi ilmi, että myyjä oli ollut vasta pari kuukautta automyyjänä, joten en tiedä muuttuuko asennoituminen asiakkaisiin ajan saatossa - toivon että ei sillä tämän kaltaisia myyjiä tarvitaan! Toivon että tämä myyjä saa mahtavat bonukset siitä, että hän palvelee asiakkaita. Kello tuli 18. kun lähdin kaupasta ja hän jäi vielä palvelemaan liikkeessä ollutta toista asiakasta sanoen "Eihän tässä niin hoppu ole etteikö ehditä vastauksia hakemaan" kun tällä toisella asiakkaalla oli pari kysymystä. Hienoa duunia! Menen tuohon liikkeeseen toistekin ja varmasti etsin tämän myyjän käsiini :)

Auton etsintä sai hieman uutta buustia ;) Kiitos näiden hyvien myyjien - toivottavasti muut myyjät ottaisivat näistä oppia. 

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ketjuttamista etuperin, takaperin vai miten?

Kävin viime vkonlopun aikana kuuntelemassa jälleen hieman asiaa koiren käytösten ketjuttamisesta. Siinä kuunnellessani ja toisia seuratessa ehtii yllättävän paljon miettimään myös omaa toimintaa koiran kanssa... Aluksi harmittelin hieman, etten ottanut omaa koiraa mukaan, mutta totesin, että voinhan mä treenailla kotona - nyt voin keskittyä kaikessa rauhassa erilaisten koirien ja ohjaajien seuraamiseen - niin ja tietenkin kuuntelemiseen.

Niinpä ajattelin myös kirjotella muutaman rivin luettavaksi tänne blogiin jakammisen ilosta...
Mutta pääpiirteissään, asiat mitkä kulminoitui vkonlopun pääpointeiksi ovat jälleen niitä perusasioita. Mistähän kumman syystä ne perusasiat aina tuppaa jäämään kaiken tekemisen varjoon?

Huomoitavaa ketjujen suorittamisessa on sekin seikka, että tässä vaaditaan koiralta itsenäistä työskentelyä. Itsenäinen työskentely ei ole lainkaan itsestään selvyys, sillä ohjaamme koiran toimintoja lähes koko ajan. Esim. tokossa kaikki toiminnat ovat hyvin vahvasti ohjattuja - koirat voivat itse tosin ketjuttaa niitä, tai joissain tapauksissa ohjaaja voi toivoa käytösten ketjuuntumista. Silloin haasteeksi usein tuleekin ärsykekontrollin hallitseminen. 
  1. Suunnittele!!! 
    1. mikä on kriteeri -> kerro se myös koiralle!
    2. ole johdonmukainen
    3. palkkaa vain halutusta toiminnasta
    4. tee harjoitus tarpeeksi yksinkertaiseksi
  2. kouluta yksittäiset toiminnot vahvoiksi (toiminnat jotka haluat ketjuttaa)
  3. tarkista, että toiminnat ovat yhtävahvoja. Jos eivät ole, mieti tulisiko jokin toiminta ensin vahvistaa vahvemmaksi.
  4. kun lähdet yhdistämään ketjuja voi esim. aikaisemmin vahvana ollut yksittäinen toiminta muuttua heikommaksi, jos seuraava toiminta onkin mielekkääpi tai signaali vahva
  5. ei ole väärin tai mitään sääntöä vastaan käyttää "työnimiä/-vihjeitä" ketjun kasaamisvaiheessa
  6. rakenna ketju palasista - älä yhdistä kaikkia osa-alueita yhtäaikaisesti. Esim. käytös1 + käytös2 maksu, käytös1+käytös2+käytös3 maksu jne. Niin ja samaa käytöstä voi harjoitella useamman sessionkin!
  7. Tee lyhyitä sessioita (30 sekuntia), tarkista, mitä on kasassa, mikä meni hyvin ja mitä korjaat seuraavan session aikana.
  8. Jos parin-kolmen samaa harjoitusta sisältäneen session aikana ei tapahdu etenemistä, jossain on korjaamisen varaa. Tee uusi suunnitelma - muuta omaa toimintaa!
Helppoa kuin heinänteko - teoriassa :)

Mietin sitten ketjujen soveltamista omaan harjoitteluun ja mitä olen tässä tekemässä oman koiran kanssa. Päätin, että lähden nyt kouluttamaan jotain ei niin merkityksellistä ketjua - annan koiran opetella ja erityisesti saan itse opetella lisää lisää lisää lisää... :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vekotin ja vaaputin - kosketuskeppiharjoitus

Olen ostanut itselleni vekottimen ja sen mukana tuli myös vaaputin :) Jännää. Hauskaa sinänsä, että näyttää siltä, että sekä minä että koira ollaan yhtä innokkaita moisesta vekottimesta. No, tosiasiassa tälle hankinnalle on ihan selkeä syykin - eli ei sitä ihan ns. huvikseen hankittu.

Kyse on siis kaukopalkkausvälineestä, jota voidaan ohjata kauko-ohjauksella. Tämä väline on vallan mainio kapistus, kun halutaan opettaa koiralle itsenäistä työskentelyä ja vähentää vaikka ohjaajan vaikutusta koiran työskentelyyn.
Tein ensimmäisen harjoituksen kosketuskeppiä käyttäen ja tässä on seurausta tuosta harjoittelusta.


Seuraavaksi sitten lähdetään työstämään kosketusharjoitusta eteenpäin ja ajattelin käyttää tätä pihatreenauksessa ja erittelyharjoittelussa - ottaisko ensin vaikka esine-erottelua...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Joka puolella vaan paskaa

Mennyt talvi oli ihana! <3
Paljon lunta, valkoista ja puhdasta lunta. Ei ollut liukasta eikä loskaa vaan sai kävellä kaikkialla puhtaan lumen päällä. Kunnes....
....tuli kevät. Lumet alkoivat sulaa ja karu totuus koiria ulkoiluttavien ihmisten laiskuudesta, välinpitämättömyydestä ja ympäristöstä piittamattomuudesta paljastui!

Joka paikka on täys koiran paskaa. :( Talven aikana siis marraskuusta maaliskuuhun niitä ei ehtinyt kauhiasti havannoimaan - noita ruskeita läjiä siis. No ei varmaan kun joka päivä tuli lunta, niin että jätkökset jäivät lumen alle saman tien. Nyt kun lumet ovat lähteneet, niin samaa tahtia ei sula pois ne lumen alle jemmatut ja jätetyt jätekasat!
Toinen löytö on tietenkin että ne harvat roskikset ovat myös ilmestyneet tuttuihin kadun kulmiin ja kävelyteiden varsille! Ainakaan Espoon kaupunki ei turhaan pitänyt roskiksia auki, että niitä olisi talvella voinut käyttää (joo joitain oli ja jotku oli lumen alla). Ja ne harvat mitkä löyty oli yleensä tupaten täynnä ettei sinne lisää tavaraa mahtunut.

Joka päivä kun käyn koiran kanssa kävelyllä saan katsoa mihin astun ja samoin on katottava ettei koirakaan astuis jätöksiin! Ei ole kivaa viedä kotiin koiraa, jonka tassut on toisen koiran ulosteessa tai että omat kengät on samassa sonnassa. Peseminenkin on niin etovaa että meinaa oksennus tulla! Kyllä sapettaa!!!


Koirankakkaroskis.fi
Onneksi on taho, joka haluaa auttaa meitä kaikkia tämän asian tiimoilta, nimittäin Koirankakkakroskis saitin perusteet tyypit. Tee näin:
-  Lataa tiedosto ja printtaa tarra roskikseesi
tai
- Tilaa valmis tarra roskikseesi
tai
- Kerro asuinpaikkakuntasi hallintotaholle, että näitä voisi printata ja jakaa kaupunki/kuntalaisille.
Lisää tietoa ohjeita ja kartta luvan antaneista paikoista löytyy tuolta saitilta! Niin tuo sijaintitieto on laitettu, jos tarran tilaaja on antanut luvan. Mä näin ilokseni mm. Leppävaarassa roskiksia joissa tämä tarra oli liimattu roskikseen ja hei - se tuli just tarpeeseen! Espoo ei muuten ole tuon asiaa edistävien tai tarraa jakavien listalla...

Tässä on tuolta koirankakka.fi -sivustolta kopioitu lista paikka kunnista jotka tänään oli ilmoittaneet kartavansa kortensa kekoon: Jyväskylä, Kaarina, Karkkila, Lahti, Länsi-Turunmaa, Nokia, Pirkkala, Pori, Rauma, Riihimäki, Rusko, Salo, Tampere, Vantaa, Ylivieska! Hatunnosto näille paikkakunnille! 

Jospa ens talven jäkeen meillä ei olis saman laista kevät ongelmaa kuin nyt on!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Mistä on hyvä yhdistys tehty?

Yhdistyksen määritelmä Wikipediasta:
"Yhdistys on luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin. Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys."

Yhdistys sanakin jo kertoo sen eli yhdessä tekemistä. Mun mielestä hyvä yhdistys:
  • ajaa aktiivisesti omaa asiaansa
  • ymmärtää, että jokainen jäsen on tärkeä
  • on tasapuolinen eikä suosi ketään tai mitään
  • toimii aktiivisesti
  • tarjoaa jäsenilleen palveluita yhdistyksen aihealueelta
  • omaa jäseniä, jotka puhaltavat yhteen hiileen
  • ei tavoittele voittoa (ei edes kyllä saa), vaan käyttää varat toiminnan ja yhteisen päämäärän kehittämiseen
Mä olen tässä vuosien varrella nähnyt ja kuullut kaikenmoista juttua yhdistystoiminnasta. Niin positiivisia asioita kuin negatiivisiakin asioita. Sen myötä olen miettinyt, että millainen oikein on hyvä yhdistys.
Olen ollut erityisen tyytyväinen yhteen yhdistykseen, jossa olen ollut mukana nyt reilu pari vuotta. Sen toiminta on jollain tavalla ystävällistä, inhimillistä ja ihmiset ovat olleet positiivisia. Toki se mitä yhdistys tekee on myös mulle tärkeä. Siitä huolimatta vaikka ko yhdistys onkin mun mielestä aika hyvä yhdistys niin on siinäkin omat haasteensa.

Yleisimmät ongelmat, mitä yhdistyksissä tuntuu olevan ovat raha, rahankäyttö ja ihmisten väliset suhteet. Ongelmat nimen omaan sen vuoksi, että ne eivät poistu, niitä ei voida tai osata ratkaista eikä kukaan oikein niistä vastaakaan. Haaste -sanana olisi ollut väärä eikä tarpeeksi informatiivinen.

Esimerkkejä usein kuulemistani ongelmista;
  • Kieroilu ja selkään puukottaminen voi saada uskomattoman suuret mittasuhteet, ihmisten väliset suhteet tulehtuvat
  • Ei voida enää tehdä asioita yhdessä vaan yhdistyksen jäsenistö jakautuu erilaisiin leireihin. 
  • Rahanjakaminen yhdistyksen "jaostojen" kesken. Yhdistyksellä voi olla erilaisia "jaostoja" tai osa-alueita. Näillä eri osa-alueilla voi olla erilaisia tarpeita rahan käytölle. Välineet voivat olla arvokkaita, erilaiset toiminnat voivat vaatia investointeja jne. Olen kuullut käyvän niin, että nämä eri jaostoja edustavat jäsenet alkavat laskemaan minkä verran mihinkin on käytetty rahaa ja spekuloimaan onko se aiheellista, vaatimaan että "jaosto1" tekee enemmän (vapaaehtois)töitä "tienatakseen" käyttämänsä investoinnit takaisin.
  • Jäsenistö alkaa keskenään "leiriytymään" ja agitoimaan muita jäseniä tietoisesti tai tiedostamatta 'omaan leiriin' henkilökemioihin perustuen/ johonkin ominaisuuteen perustuen / omistamaan autoon, mopoon, koiraan, kissaan jne.  perustuen.
  • Kiistellään erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvista: kuka saa mennä, kenen osallistumisen yhdistys on valmis maksamaan ja miksi joku toinen joutuu maksamaan osallistumisensa itse
  • Uudet ajatukset, kehitykset aiheuttavat kitkaa. Huomioni mukaan erityisesti vanhemmat jäsenet kokevat tämän uhkana.
  • Kielisyyt jakavat ihmisiä yhdistyksen sisällä, aiheuttavat turhia ristiriitoja. Eihän kielellä ole merkitystä - yhdistyksen asia on yhtä tärkeä oli kieli mikä tahansa.
Usein rajanveto erilaisissa tilanteissa on vaikeaa. Ristiriitatilanteissa Yhdistyksen olemisen tarkoitus unohtuu ja se että yhdessä tehdään yhteisen hyvän päämäärän vuoksi.

Kuten meidän yhteiskunnassa konsanaan uudistukset ovat pelottavia asioita koska niistä ei tiedetä mitään etukäteen. Usein kauan olleet ihmiset vastustavat uudistuksia ja noita uudistuksia tuovat ne penteleen uudet jäsenet. Pelkoa, epävarmuutta, muutosvastarintaa vaikka muutokset olisivatkin hyviä ja tervetulleita asioita yhdistyksen toiminnan kehittämisen kannalta.
Entä sitten se että "ei ehkä olekaan enää niin tarpeellinen kuin ennen" -tunne. Ihmisillä on tarve tuntea itsensä tarpeellisiksi ja erityisesti tämä tuntuu korostuvan yhdistystoiminnassa. Uudet jäsenet voivat olla vanhoille uhka. Uudet jäsenet voivat kokea olonsa mitättömäksi jäseneksi ilman jonkinlaista "omaa tehtävää" tai huomiota.
Tässä jos missä pitäisi muistaa että niillä "vanhoilla" konkareilla on paljon näkemystä, kokemusta ja vankkaa tietoa ja näillä "nuorilla" tulokkailla on taas valtavasti uutta virtaa, uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Yhdistämällä nämä asiat päästään eteenpäin - ei se ole huonoasia, että yhdistystoimintaa voidaan kehittää. Jatkuva kehityshän on yksi elinehto!
Itse joskus taannoin yhdistyksen johtokunnassa olleena voisin sanoa, että yhdistyksen johtaminen vaatii melkoisia ihmisjohtamistaitoja! Haasteita ei tuo niinkään "rivijäsenet" vaan ne johtokunnan jäsenet ja toimihenkilöt :)

Miksi sitten kirjoitin tämä pitkän tarinan, jolla ei liene päätä eikä häntää? Jos luit tänne asti, olen onnistunut - sain pidettyä mielenkiintosi. Kiitos siitä!
Lopuksi haluan sanoa sen tärkeimmän mistä aloitinkin: Yhdistys tarvitsee hyvin yhdessä toimivia ihmisiä. Ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan, tekemään yhtenäisiä päätöksiä, joskus kiivaamminkin asioista keskustelemaan mutta silti sopimaan. Yhdistys on sen jäsenten näköinen, sen johtokunnan näköinen. Sinä ja minä yhdistyksen jäsen näytetään esimerkkiä ja rakenna yhdistystä siihen suuntaan mitä toivomme hyvän yhdistyksen olevan.
Yhdistys = Yhdessä!!!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Koirakouluista asiaa

Ilokseni luin tänään juttua Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n sivuilta.
Siellä oli ajankohtaista -osiossa nostettu esille tärkeää asiaa koirakouluista. Kirjoitettu artikkeli oli otsikoitu varoitukseksi epäeettisistä koirakouluista.

Iloinen olin siksi, että tästä ehkä vihdoinkin aletaan puhumaan. On totta, että kuka tahansa voi perustaa oman koirakoulun, toimia omalla toiminimellä ja kutsua itseään miksi tahansa kouluttajaksi. Harmillista on, että tälle koirankouluttaja-ammatille ei ole vastaavanlaista koulutusvaatimusta kuin esim. lääkärille, sairaanhoitajalle tai automekaanikolle. Harmillista myös, ettei tätä tosiaan valvota millään tavalla!

Puhutaan paljon myös siitä, että lemmikki business on ison rahan business. Niin varmasti onkin. Esimerkkinä jos ottaa pelkästään koirat (jotka voivat maksaa jopa useita tuhansia euroja per kirsu - tai sitten muutamasta sadasta eurosta lähtien) niin tarjolla on yhden jos toisenlaista koirakoulua, yhdistystä, välinettä, vimpainta, treenikamaa, näyttelykamaa, petiä, pesuainetta, ruokaa, hoitopaikkaa.... just name it. Puhumattakaan sitten eläinlääkärikuluista, vakuutuksista jne. Yhden koiran todellinen investointi voi olla huikeita summia vuodessa saatikka koko koiran elin aikana!

Koiran omistajan kontolle jää todella paljon. Koiran omistajan pitää pystyä arvottamaan koirakoulu ja vielä kouluttaja joka koulutusta vetää. Koiran omistajan tulee osata kysyä ja vielä keksiä oikeanlaisia kysymyksiä, osata tulkita vastaajan vastaukset ja miettiä miten annetut vastaukset vastaavat omaan arvo- ja ajatusmaailmaan koiran käsittelysta tai hyvästä koulutuspaikasta.
Entä sitten kun sinne koulutukseen on ilmoittautunut ja ehkä jopa osannut kysellä koulutustavoista, mutta todellisuus ei vastaakaan sitä, millaisen kuvan oli koulutuksesta saanut? Mikä on kuluttajasuoja näissä tilanteissa? Voiko saada palautusta koulutusmaksuista jos kurssin lopettaa kesken perusteena, että koulutus on epäeettistä eläintä kohtaan? Tai jos perusteena on se, että kouluttaja on ammattitaidoton? Miten nämä asiat todennetaan?

Useissa koirakouluissa ennen kurssia ei jutellan kenenkään ihmisen kanssa. Tai jos jollekin soitetaan, puhutaan usein koirakoulun vetäjän kanssa, mutta ei sen henkilön, joka koulutuksen vetää. Verkkosivut voi antaa aivan toisenlaisen kuvan koirakoulusta kuin mitä käytäntö on. On varmasti koirakouluja, jossa kouluttajiin ei panosteta, ei tiedetä miten palkatut kouluttajat kouluttavat tai mikä on heidän osaamistasonsa, etiikasta puhumattakaan. Toiset koirakoulut kouluttavat itse kouluttajia, mutta otetaanko näissä huomioon että kouluttajan tulee olla sopiva asiakaspalveluun, osattava asiat ei vain teoreettisesti vaan osattava viedä asioita käytäntöön, osattava opastaa ihmisiä ja paljon paljon muita vuorovaikutustaitoja. Ikävää on, että usein koirakouluissa keskitytään keräämään isoja asiakasmääriä laadun kustannuksella.
Sitten on vielä ne koirakoulut, joissa vetäjä ja kouluttaja on yksi ja sama ihminen. Tällöin todellakin suurella intensiteetikkä mun mielestä omaan ammattiylpeyteen tulee kuulua itsensä jatkuva kouluttaminen/kehittäminen, verkostoituminen muiden kouluttajien ja sidosryhmien kanssa ja ehdottomasti mahdollisimman laadukkaiden palveluiden tarjoaminen asiakkaille. No sitten tullaan taas siihen, että on jokaisen omassa harkinnassa ja näkemyksessä, mikä on laadukasta...


Tällaiset eettiset asiat nousevat esille nimen omaan enemmänkin yksityisissä koirakouluissa. Näissä maksetaan suhteellisen suuria summia koulutuksesta, jolloin entistä suuremmalla syyllä voisin kuvitella että asiakasta kiinnostaa mihin rahat laittaa. Yhdistysten osalta ei ole vielä nostettu moista kysymystä esille - miten koiria koulutetaan, onko koulutus miten eettistä. Yhdistyksille usein "annetaan anteeksi" jos koulutus nyt ei ole ihan mitä olisi toivonut - eihän se maksakaan paljoa eikä kouluttajilta vaadita välttämättä osaamista... Mutta yhtä hyvin yhdistyksen tulisi noudattaa eettisiä arvoja niin eläimiä kohtaan kuin kunnioitusta yhdistyksen jäsentä kohtaan. Tähän aiheeseen pureudun blogissani kyllä vielä myöhemmin :)


Ja jos nyt tätä kirjoitusta lukee joku ja ajattelee että "taas jotain ihmeen lässyttelyä ja kukkahattu touhua" niin mietippä vielä heti. Laita itsesi tilanteeseen, jossa kana ei sinua tottele kun kutsut sitä luoksesi, vaan juoksee kohti toisia kanoja. Siinä ei auta selättää sitä kanaa, tai nyppästä hihnalla tai mikään muukaan "hapettaminen". Tuskin se kana lopettaa esim. tällaisen ns. hapettamisen jälkeen sitä juoksemista sinne toisten kanojen luokse, ellei siltä henki lähde. Tai vaihda kana elefanttiin, jänikseen tai vaikka lehmään.

Olen mielelläni kukkahattu kouluttaja ja koirakoulun omistaja, kun se tarkoittaa etten kohtele eläintä epäeettisesti! Olen sitä mieltä, että siinä missä taidot loppuu alkaa väkivalta. Väkivallalla tai vahingollisella tavalla ei opeteta eläimiä.