Mistä on hyvä yhdistys tehty?

Yhdistyksen määritelmä Wikipediasta:
"Yhdistys on luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin. Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys."

Yhdistys sanakin jo kertoo sen eli yhdessä tekemistä. Mun mielestä hyvä yhdistys:

• ajaa aktiivisesti omaa asiaansa
• ymmärtää, että jokainen jäsen on tärkeä
• on tasapuolinen eikä suosi ketään tai mitään
• toimii aktiivisesti
• tarjoaa jäsenilleen palveluita yhdistyksen aihealueelta
• omaa jäseniä, jotka puhaltavat yhteen hiileen
• ei tavoittele voittoa (ei edes kyllä saa), vaan käyttää varat toiminnan ja yhteisen päämäärän kehittämiseen
  

Mä olen tässä vuosien varrella nähnyt ja kuullut kaikenmoista juttua yhdistystoiminnasta. Niin positiivisia asioita kuin negatiivisiakin asioita. Sen myötä olen miettinyt, että millainen oikein on hyvä yhdistys.
Olen ollut erityisen tyytyväinen yhteen yhdistykseen, jossa olen ollut mukana nyt reilu pari vuotta. Sen toiminta on jollain tavalla ystävällistä, inhimillistä ja ihmiset ovat olleet positiivisia. Toki se mitä yhdistys tekee on myös mulle tärkeä. Siitä huolimatta vaikka ko yhdistys onkin mun mielestä aika hyvä yhdistys niin on siinäkin omat haasteensa.

Yleisimmät ongelmat, mitä yhdistyksissä tuntuu olevan ovat raha, rahankäyttö ja ihmisten väliset suhteet. Ongelmat nimen omaan sen vuoksi, että ne eivät poistu, niitä ei voida tai osata ratkaista eikä kukaan oikein niistä vastaakaan. Haaste -sanana olisi ollut väärä eikä tarpeeksi informatiivinen.

Esimerkkejä usein kuulemistani ongelmista;

• Kieroilu ja selkään puukottaminen voi saada uskomattoman suuret mittasuhteet, ihmisten väliset suhteet tulehtuvat
• Ei voida enää tehdä asioita yhdessä vaan yhdistyksen jäsenistö jakautuu erilaisiin leireihin. 
  
• Rahanjakaminen yhdistyksen "jaostojen" kesken. Yhdistyksellä voi olla erilaisia "jaostoja" tai osa-alueita. Näillä eri osa-alueilla voi olla erilaisia tarpeita rahan käytölle. Välineet voivat olla arvokkaita, erilaiset toiminnat voivat vaatia investointeja jne. Olen kuullut käyvän niin, että nämä eri jaostoja edustavat jäsenet alkavat laskemaan minkä verran mihinkin on käytetty rahaa ja spekuloimaan onko se aiheellista, vaatimaan että "jaosto1" tekee enemmän (vapaaehtois)töitä "tienatakseen" käyttämänsä investoinnit takaisin.
• Jäsenistö alkaa keskenään "leiriytymään" ja agitoimaan muita jäseniä tietoisesti tai tiedostamatta 'omaan leiriin' henkilökemioihin perustuen/ johonkin ominaisuuteen perustuen / omistamaan autoon, mopoon, koiraan, kissaan jne.  perustuen.
• Kiistellään erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvista: kuka saa mennä, kenen osallistumisen yhdistys on valmis maksamaan ja miksi joku toinen joutuu maksamaan osallistumisensa itse
• Uudet ajatukset, kehitykset aiheuttavat kitkaa. Huomioni mukaan erityisesti vanhemmat jäsenet kokevat tämän uhkana.
• Kielisyyt jakavat ihmisiä yhdistyksen sisällä, aiheuttavat turhia ristiriitoja. Eihän kielellä ole merkitystä - yhdistyksen asia on yhtä tärkeä oli kieli mikä tahansa.

Usein rajanveto erilaisissa tilanteissa on vaikeaa. Ristiriitatilanteissa Yhdistyksen olemisen tarkoitus unohtuu ja se että yhdessä tehdään yhteisen hyvän päämäärän vuoksi.

Kuten meidän yhteiskunnassa konsanaan uudistukset ovat pelottavia asioita koska niistä ei tiedetä mitään etukäteen. Usein kauan olleet ihmiset vastustavat uudistuksia ja noita uudistuksia tuovat ne penteleen uudet jäsenet. Pelkoa, epävarmuutta, muutosvastarintaa vaikka muutokset olisivatkin hyviä ja tervetulleita asioita yhdistyksen toiminnan kehittämisen kannalta.
Entä sitten se että "ei ehkä olekaan enää niin tarpeellinen kuin ennen" -tunne. Ihmisillä on tarve tuntea itsensä tarpeellisiksi ja erityisesti tämä tuntuu korostuvan yhdistystoiminnassa. Uudet jäsenet voivat olla vanhoille uhka. Uudet jäsenet voivat kokea olonsa mitättömäksi jäseneksi ilman jonkinlaista "omaa tehtävää" tai huomiota.
Tässä jos missä pitäisi muistaa että niillä "vanhoilla" konkareilla on paljon näkemystä, kokemusta ja vankkaa tietoa ja näillä "nuorilla" tulokkailla on taas valtavasti uutta virtaa, uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Yhdistämällä nämä asiat päästään eteenpäin - ei se ole huonoasia, että yhdistystoimintaa voidaan kehittää. Jatkuva kehityshän on yksi elinehto!
Itse joskus taannoin yhdistyksen johtokunnassa olleena voisin sanoa, että yhdistyksen johtaminen vaatii melkoisia ihmisjohtamistaitoja! Haasteita ei tuo niinkään "rivijäsenet" vaan ne johtokunnan jäsenet ja toimihenkilöt :)

Miksi sitten kirjoitin tämä pitkän tarinan, jolla ei liene päätä eikä häntää? Jos luit tänne asti, olen onnistunut - sain pidettyä mielenkiintosi. Kiitos siitä!
Lopuksi haluan sanoa sen tärkeimmän mistä aloitinkin: Yhdistys tarvitsee hyvin yhdessä toimivia ihmisiä. Ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan, tekemään yhtenäisiä päätöksiä, joskus kiivaamminkin asioista keskustelemaan mutta silti sopimaan. Yhdistys on sen jäsenten näköinen, sen johtokunnan näköinen. Sinä ja minä yhdistyksen jäsen näytetään esimerkkiä ja rakenna yhdistystä siihen suuntaan mitä toivomme hyvän yhdistyksen olevan.
Yhdistys = Yhdessä!!!