Hyvä ja luotettava koirahoitola on vaikea löytää

Suunnittelen tässä matkaa ja mietiskelin, että onkohan mun vakihoitaja mahdollisesti kotosalla, että saan pienen karvakorvani luotettavaan ja hyvään hoivaan. Toinen vaihtoehto on sitten koirahoitola, mutta hoitola ei ole se ensimmäinen vaihtoehtoni. 

Jäin sitten tarkemmin pohtimaan näitä koirahoitoloita ja hieman googlettelin, että mitäs tässä Helsinki - Espoo rintamalla on tarjolla. Tarjolla oli useita hoitoloita ja jopa koirahotelleja. No entäs sitten näiden palvelutaso? Kuka valvoo, että palvelutaso on sitä mitä luvataan nettisivuilla tai puheissa?

Hoitola -sana paikan nimessä (saati hotelli) lupaa mielestäni aika paljon, ja lähtökohtaisesti odotan, että koiraani tosiaan hoitolassa hoidetaan. Ihan perus hoitoon mielestäni kuuluu vähintään: 

• rauhalliset tilat, joissa koira voi rauhoittua ja levätä (näitä harvoin on tarjolla jos koskaan)
• siistit tilat
• valoisat tilat
• tilassa peti, vettä ja mielellään virikkeitä, sekä äänieristettä!
• kunnon ulkoilutukset päivittäin, vähintään sen mukaan miten koira on tottunut liikkumaan. 
• ruokinta sovitulla tavalla
• lääkitykset sovitulla tavalla jos koiralla on lääkitys

Näiden lisäksi hyvään hoitoon kuuluu mielestäni se, että jos hoitolassa on ollut kipeä koira (näitäkin on, ihmiset ovat kovin ajattelemattomia), koira jolla voi olla/on ollut/ilmenee pian hoidossa olon jälkeen tarttuva sairaus, hyvä hoitolan pitäjä ilmoittaa tästä hoidossa olleiden koirien omistajalle. Tietenkään hoitolan pitäjä ei yleensä saa tietää näistä hoidon jälkeen ilmenneistä sairauksista. 

Toinen mistä hoitolan pitäjän tulee omistajalle ilmoittaa on koiralle sattuneet tapaturmat tai ikävät kokemukset. Osaava koiranhoitaja pystynee katsomaan millä stressitasolla koira hoitolassa on. Jo se, ettei koira halua mennä takaisin sisälle kertonee siitä, ettei paikka ole miellyttävä. No kaikissa hoitoloissa koiria ei käydä paljoa edes katsomassa (perustuu siis tulkintaan mitä nettisivuilla on kirjoitettu ja kommentoitu), joten silloinhan ei voi tietää.  En siis odota mitään ihmeellistä, pesuja, kuivatuksia, file ruokailuja, kynsien leikkauksia tms. vaan ihan sitä, että koirallani on perushoito kunnossa ja se voisi mahd. hyvin hoidossa. Vai mitä tuumit?

Hoitovuorokauden hinta pyörii usein näköjään 20-25 euron kieppeillä. Kallein mikä silmään osu oli 45 eur/vrk (iso koira, pieni alle 40kg 36 eur/vrk). Mutta hintaan korottavasti vaikutti myös joissain paikassa se, onko koirallasi eroahdistusta, onko koirasi pentu, juoksussa oleva narttu "Pentu- ja juoksulisä 9€/vrk" Eiköhän tällaisiin päivähintoihin noi peruspalvelut jo pitäis kuuluakin??

Mutta miten tiedät että hoito on ollut laadukasta ja että saat sitä mistä maksat? Ei ole yks eikä kaks kertaa kun olen kuullut kommentteja, että "se ei ollu varmaan raukka päässy ulos ku sillä oli heti ihan älytön pissa ja kakka hätä!" tai "mitähän siellä hoitolassa on tapahtunut, kun nyt mun Rekku käyttäytyy näin eikä tällaista ole ollu koskaan ennen". 

Löysin aika paljon kommentteja hoitoloista puolesta ja vastaan. Monet kommentit, jotka olivat puolesta yleensä olivat hyvin ylimalkaisia kuten "hyvä paikka" tai "koira oli iloinen kun haettiin sitä. Hyvä hoitopaikka", mutta oli jotain "yksityiskohtaisempiakin" mm. "ihanat sisustetut huoneet". Ja toden totta siellä oli aika viihtyisän näköistä hoitolaksi kun kävin kuvia katsomassa. Oli sohvaa, mattoa, verhoa, kokolattiamattoa betonin sijasta jne. Kommentit, jotka olivat sitten negatiivisempia määrittelivät tarkemmin sitä, mitkä aiheuttivat huonoa fiilistä; "Koira ei ollu päässy ulos, pimeät tilat, eläin oli ollu ikkunattomassa tilassa, eläin oli ollu kokoajan ihan yksin, hain aikaisemmin pois mutta jouduin maksamaan koko oleskelun hinnan, kauhea meteli" jne. Näiden ihmisten kirjoittamien kommenttien kirjo oli valtava ja siellä oli niin kivaa luettavaa kuin aivan pöyristyttäviäkin kertomuksia.

Tässä vain muutamia googlettamisen tuloksia, joita itse ihmettelin:

1. Useassa paikassa koiria ei ulkoiluteta vaan ne "ulkoilevat itsekseen" tarhoissa. "Suuret tarhat tai suuret metsäiset juoksualueet ja yksiöstä vapaa pääsy ulos paitsi talvella"
2. Ulkoilutusta/hihnalenkkiä lupaavat muutamat, mutta miten hoitajalla riittää aika kunnolla ulkoiluttaa esim. 10 koiraa 2-3 x vuorokaudessa saati edes 5 koiraa? Mulla menee yhden koiran yhteen lenkkiin helposti 1-2 tuntia...
3. Yleensä näillä hoitoloilla ei ole lisähenkilökuntaa ja jos on, niin kuvioissa mukana on muu business, joka vie sitä aikaa koirien hoidosta. Suurin mihin törmäsin oli 38 koirapaikkaa ja 11 kissapaikkaa samassa hoitolassa! Voin vaan kuvitella sitä meteliä mikä siellä on ja kyllä se hoidon tasokin laittaa miettimään.
4. Lenkitys maksaa erikseen - what??? Eräänkin hoitolan sivuilla luki näin "Jos koirasi tarvitsee lenkittämistä, lääkitystä tai haluat jotain muuta palvelua koirallesi, veloitamme käytetystä ajasta 10€ / 30min." Voi hyvä Sylvi!
5. Koirilla on vapaa pääsy omaan ulkotarhaan yksiöstään - jep mutta joissain kuvissa tää ulkotarha oli postimerkin kokoinen ja/tai maa oli vuorattu betonilla!
6. Koiran koulutus lisämaksusta - miks hitossa joku ventovieras kouluttais mun koiraa?
7. Henkilökunnalla on alaan liittyvää koulutusta ja kokemusta - hmmmm.... missäs näitä koulutetaan ja kokemusta kerrytetään?
8. Lämpimät tilat - eikö tämä ole itsestään selvyys, että hoitola pitää olla lämmin, muttei kuuma?

Ei ole ihme, että munkin kaverit hoitelevat toistensa koiria reissujen ajan. Hoitoloiden kirjo on tällaisen hyvin suppean ja lyhyen kartoituksen jälkeen varsin uskomaton, täysin standardoimatonta sekä perustuu puhtaasti täysin luottamukseen hoitolan pitäjää kohtaan. Voin sanoa että nettisivutkin olivat monelta osin puutteellisia - olisi kiva nähdä oikeasti kuvia tiloista eikä hoitolan pitäjien omista koirista. Yksikään katsomani hoitola ei verkkosivujen perusteella saanut luottamustani - yksi näytti kivalle. 

Taajamaetsintä, vapaaehtoista pelastuspalvelua

Kävin taannoin viikonloppukouluttautumassa  Vapepan kurssilla, joka käsitteli tällä kertaa Taajamaetsintää. En olut aikaisemin pongannut moista kurssia, mutta on näitä kuulemma aikaisemminkin ollut. Tämä kurssi siis oli vain ja ainoastaan ihmisille, koirat jätettiin tällä kertaa kotiin.

Taajamaetsintä poikkeaa aika paljonkin itse asiassa maastoetsinnästä. Onhan ympäristökin hyvinkin haasteellinen etsintäalueena metsään verrattuna! Etsittävällä henkilöllä on useita mahdollisuuksia edetä taajama-alueella (yleisten kulkuneuvojen käyttömahdollisuudet, taxit) piiloutua erilaisiin paikkoihin (ratavarikot, talot, ravintolat ym. erilaiset rakennukset, rakennustyömaat, puistot jne.) sekä kadota ihan ihmisvilskeeseen. On aika vaikea havaita etsittävää jos ympäristössä on paljon kansalaisia liikenteessä. Tämä siitä huolimatta, että on saanut tunnusmerkit etsittävästä tai jopa ehkä valokuvan. Usein etsinnöissä on etsittävä alue eristettävä, jolla pyritään siihen, että etsittävä löytyisi eristetyltä alueelta ja alueen rajoja seurataan ja vartioidaan. Koiran kanssa taajamassa on parasta työskennellä yöaikaan. Tällöin ihmiset ovat yleensä nukkumassa, joten liikkujia ei ole paljoa. Koira saa paremmin työrauhan etsimiseen ja jäljestämiseen.

Käytännön harjoituksemme käsitteli ketjuissa etsintää, partiointia: kävellen sekä autolla. Kaikissa etsintämuodoissa on omat haasteensa: Ketjuissa on koko ketjun hallinta, oikean lainen eteneminen, välimatkojen pitäminen, keskittymisen pysyminen (tarkkaavaisuus), jotta löydetään mahdolliset etsittävälle kuuluvat tavarat jne. Partioinnissa ihmiset kulkevat yleensä esim. pareina ja kyselevät mahdollisia näköhavaintoja alueella kulkijoilta, seuraavat löytyykö etsittävä esim. ihmisjoukoista jne. Partiot voivat kulkea kävellen, pyöräillen, mönkijöillä jne. Autopartioinnin haaste on maltti pitää vauhti todella hitaana, jotta mahdollisimman hyvin ehditään havainnoimaan ympäristöä. Autopartio ei periaatteessa poistu autosta paitsi tarkistamaan reitin varrella olevat eteen tulevat kohteet ja sovitut paikat (esim. kauppat, terassit jne).
Taajamaetsinnän haasteena voisin mainita myös sen, että taajamassa on paljon yksityisiä alueita (pihat, rakennukset) jotka usein ovat myös tutkittava. Etsijät aina esittelevät itsensä ja kertovat millä asialla ovat. Toivottavasti yksityisalueen omistajalla löytyy tällaisesssa tilanteessa ymmärrystä ja yhteistyöhalua etsintöjen auttamisessa. 

Koulutspäivä oli myös erinomaista kertausta viesti- ja etsintäkursseilta. Käytimme radiopuhelimia viestiliikenteeseen ja ketjussa etsiminen oli hyvää kertausta opittuun. Kokonaisuutena sanoisin, että ei mennyt aika hukkaan kurssipäivänä! Hyvä oli!

Vapaaehtoiset pyydetään poliisin virka-avuksi silloin, kun esim. poliisin omat resurssit eivät riitä laajojen etsintöjen toteuttamiseen. Tällaiset etsinnät joihin vapepalaiset osallistuvat koskevat siviilejä; vanhuksia, aikuisia, nuoria, lapsia, eli meitä ihan tavallisia kansalaisia. Poliisi valtuuttaa ja vastuuttaa vapepan etsijät toteuttamaan etsinnän annetuin kriteerien sekä vaatimusten mukaisesti ennalta määrätyllä alueella.
Etsinnän helpottamiseksi tulee eristetyltä alueelta pysyä pois, asiallisesti vastailla esitettyihin kysymyksiin poliisin tai vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöille, kuunnella ja toteuttaa annettuja ohjeita ja erityisesti antaa etsijöille (ihmisille ja koirille) työrauha! Etsintöihin ei saa osallistua ns. omatoimisesti vaan etsinnät ovat hyvin tarkasti organisoituja tilanteita, joten jos haluaa auttaa/osallistua, tulee ensisijaisesti ottaa yhteyttä poliisiin, joka antaa ohjeita miten ko tilanteessa on hyvä toimia.

Mikäli joku on kiinnostunut Vapepan toimista ja haluaa liittyä meidän avustajien joukkoon, on siihen ratkaisu vapepan sivuilla www.vapepa.fi. Vapepaan kuuluu n. 50 jäsenjärjestöä tai yhdistystä. Meillä on suuri kirjo erialojen osaajia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä etsintöjen suorittamisessa. Hälytysryhmiä on 1300 ympäri Suomea ja vapaaehtoisia yli 20 000. Vapepa on ainutkertainen organisoitunut vapaaehtoispalvelun porukka maailmassa!

Vapepan toiminta on pyyteetöntä ja vapaaehtoista. Teemme tätä halusta auttaa!

Puutarhakauppa vai mitä täällä oikein myydään?

Lemmikkiruoka- ja tarvikeosasto keskellä puutarhaliikettä?!

Käväsin tuossa ennen juhannusta liikkeessä nimeltä Plantagen, Espoossa. Oman mainoksensa mukaisesti "Plantagen on puutarha-alan johtava kauppaketju Pohjoismaissa. Plantagenin perustamisvuodesta 1986 lähtien olemme kasvaneet ja tulleet Pohjoismaiden suurimmaksi puutarhamyymäläketjuksi, yhteensä yli 100 myymälän voimin." 

Niin puutarhamyymäläksi sen kuvittelin minäkin. Siksipä yllätys oli aikamoinen, sillä löysin liikkeestä paljon juttuja, jotka eivät suoranaisesti kyllä liity puutarhanhoitoon tai puutarhaan mitenkään. Tai no kiertoteitse ehkä. Kaivavathan koirat puutarhoja, kissat myös... Löysin nimittäin kissan ja koiran ruokaa sekä tarvikkeita. Mitä ihmettä? Kuka osaa etsiä lemmikkituotteita puutarhamyymälästä? Onko niin, että bisnestä on tehtävä keinolla millä hyvänsä ja jopa lisäämällä valikoimiin mitä merkillisempiä tuotteita?
Se täytyy kyllä sanoa, että myynnissä olevat brandit ovata varmasti markkinoilla varsin hyvin tunnettuja ja uskoakseni arvosttujakin.

Varmasti ainakin ne, jotka Plantagenissä ovat vierailleet, ei kyllä mulle tulis ekana mieleen mennä ko liikkeeseen ostamaan Murrelle murkinaa. Musta eivät kyllä saa vakioasiakasta ei puutarhapuolelle (onneksi on niitä oikeita puutarhamyymälöitä) eikä lemmikkipuolelle. Suuntaan ihan mielelläni kulkuni Murren Murkinaan sekä hankin murkinan seuraksi mielestäni hyvällä laatu-hinta suhteella olevaa Jahti ja Vahtia.