Syksy alkaa kääntyä talveksi, kun pakkaset tulevat ja kohta varmasti lumetkin. Huomasin taas, etten ole ehtinyt tätä blogiakaan päivittämään, joten tästä taitaa tulla pieni romaanin alku ;) Kiirettä on pitänyt monella saralla, mutta yksi niistä on tuo oma rakas harrastukseni, pelastuskoiratoiminta. Olemme karvakorvani kanssa tässä kesän ja syksyn aikana treenailleet tosi ahkerasti monella saralla sekä itse olen aktiivisesti ollut kouluttelemassa erilaisia ryhmiä.
Kauden aikana oman ryhmämme raunio -ja hakutreeneissä olemme olleet aktiivisesti, mutta tämän lisäksi ollaan hakuiltu vapaaryhmässä, on harjoiteltu rauniokokeisiin valmistelevalla kurssilla sekä hallintakursseilla. Se miksi näin tiivistä harjoittelua on ollut johtuu kovista tavoitteista, joita asetin tälle kaudelle - tavoitteenamme oli peruskokeen suoritus raunioilla, eli saada VSS sijoitous sekä
maastohakukokeessa peruskokeen molemmat osuudet (päivä ja pimeä). Olisikohan pitänyt jarruttaa ennemmin kuin painaa kaasua, mietin näin jälkikäteen. Jälkiviisaushan se on paras, eikö?
Kausi alkoi varsin kivasti. Treenit sujuivat ja niinpä suuntasin maastohaun peruskokeen päiväosuuteen. Alku kesästä ei enää ollut mahdollisuutta ilmoittaa molempiin osuuksiin, joten oli tyytyminen vain toiseen. Hissun kissun hiippailin koirani kanssa Kangasalle TSE:n kokeeseen, josta tuloksena hyväksytty suoritus kotiin viemisinä. Oli kiva nähdä, että koira toimi ok ihan vieraissa maastoissa sekä tuntemattomien ihmisten hakemisessa.
Treenaaminen jatkui ja odottelin kovasti, että alkais tulemaan pimeää. Edellisistä harjoitteluista kun oli jo kuitenkin vuosi aikaa. Toisinaan sitä toivoo, että olis enemmän pimeää täällä meilläkin :)Kun illat hämärtyivät ja hieman alkoi olla pimeetä ilmoitin meidät syyskuussa olleeseen oman yhdistyksen ESPY:n haun yökokeeseen. Koe meni siinä mielessä ok (jos näin voi edes sanoa...), että koira haki kaikki maalimiehet, mutta koira ilmaisi vain ensimmäisen. Missä mätti? Jostain syystä se ei halunnut ilmaista. Epävarmuus pimeässä, ohjaajan virheet, liian vähäinen treenaus pimeässä, oliko koira terve, jotku muut syyt??? Olipa pähkinä purtavaksi ohjaajalle! Oli nimittäin eka kerta ikinä kun näin kävi. No, koska tilanne oli niin outo harjoittelimme hieman lisää ja ilmoittauduin uuteen kokeeseen lokakuun lopussa Mäntsälään UPK:n kokeeseen. Juurikin koetta edeltäneessä treenissä koira jälleen haki hyvin ja ilmaisi, joskin yhdellä löydöllä huomasin siinäkin hieman erilaista käytöstä kuin aikaisemmin - ei niin varma ilmaisu. Menin kokeeseen katsomaan, että toistuuko sama käytös, ilmaisematta jättäminen ja ikäväkseni sain todeta että kyllä - näin kävi. Tästä kokeesta sain varmuutta siihen, että ainakaan koekäytös ei ollut sattumaa vaan taustalla on jotain, mikä täytyy selvittää.
Hakukokeiden lisäksi kävimme myös rauniokokeissa - kahdesti. Ekalla kerralla peruskoe jäi niiiiiin pienestä kiinni, että kyllä täytyy sanoa että se himan harmitti. Umpipiilot koira ilmaisi hienosti, avo piilolla koira tarkisti hajut, etsi, muttei ehkä löytäny, ehkä löysi, mutta mutta... meiltä loppui aika. Niinpä päätin harjoitella avopiiloja, joita ei oltu muuten harjoiteltu aikoihin ja ilmoittauduin uuteen kokeeseen. Toinen koe oli juurikin Mäntsälän yöhakukokeen jälkeisenä päivänä. Koiralle tietyllä tavalla rankka juttu, mutta hei - onhan usein treenejäkin peräkkäisinä päivinä. Jouduin keskeyttämään tuon rauniokokeen, koska koira näytti siltä, ettei sillä ollut halua etsiä lainkaan. Se kulki vain mun vieressä eikä irronnut. Keskeyttäminen oli mielestäni hyvä päätös, etenkin koiran kannalta. Vaikka tämä vasta harmittikin!
Niinpä kauden tuloksena on vain murto-osa siitä, mitkä tavoitteet olivat. Ehkä se 1/3 suoritus on ihan ok, mutta tavoitteellisena harrastajana lopputulema on itselleni pettymys. No, vielä ei kirvestä heitetä kaivoon vaan jatketaan ja katsotaan. Pohditaan ja mietitään miten tätä juttua lähdetään purkamaan. Ainakin meillä on hallinta kunnossa - näin kehuttiin pääsääntöisesti kaikissa kokeissa - vain yhdessä saimme palautetta ettei hallinta ollut ihan kohdallaan esim. seuraamisessa - joskin siihenkin oli syynsä ja tiedänpä mitä sen kohdalla harjoitella :) Jotain hyvää siis ainakin on tehty!Mutta nyt me vaan rötkötellään, otetaan rauhassa ja mietitään mitä tehdään seuraavaksi, että päästäis tavoitteisiin! Ja ihan vähän vaan treenaillaan talvella :)
