Rauniokausi on alkanut

On se ihmisen elämä kiireistä - nyt vasta ehdin kirjoittelemaan meidän ensimmäisten rauniotreenien kuulumisia!

Keskiviikkona oli sitten vihdoinkin se päivä, jolloin aloitimme raunioiden treenauksen! Aluksi tutustuimme hieman toisiimme, koska ryhmän jäsenistö oli hieman muuttunut viimekaudesta. Olimme saaneet myös uuden kouluttajan, joka ensivaikutelmalta vaikuttaa oikein pätevältä - eli näiden kolmen kouluttajan voimin on ihan loistavaa mennä eteenpäin! Toinen hieno seikka on, että meillä on nyt kaksi- kolme miestä mukana - saadaan miehisiä maalimiehiä, ja mullehan se sopii hyvin :) Yksi näistä on kouluttamassa omaa koiraansa, toinen on mukana kouluttamassa yhtä koiraa ja kolmas myös mukana aina välillä seuraamassa koulutuksia.

Meillä taitaa olla treenissä 14 koiraa mikäli laskin oikein - eli siihen mahtuu rotua yhtä jos toista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten erilaiset, eri taustoilla ja eri tyyppiset koirat edistyvät kauden aikana.

Tutustumisen ja tavoitteiden asettelun jälkeen (niin muuten ilmoitin sitten että meidän tavoite tälle kaudelle on Sove kokeen suorittaminen ja hallinnan treenaus) aloimme sitten virkistämään koirien muistia, miten hauskaa tämä raunioilla ihmisten haku onkaan.

Sebun suhteen onnistuimme siinä - etten sanoisi täydellisesti :) Koira oli odottanut jo tovin autossa, kun vihdoin koitti aika, että hain sen autosta radan läheisyyteen. Kun käänsin kulkumme kohti rataa ja koira kuuli sanan "Seuraava" niin johan oli inota täynnä menossa radalle! Viimekaudella meillä meni radalle siirtyminen aika hallitusti ja Sebu jopa kuunteli istu käskyn ja oli paikallaan, kun tein hakusuunnitelman - mutta mutta nyt ei sitten millään oikein malttanut. Mietin että ehkäpä sille tekee ihan hyvääkin saada tulla hieman vapaammin nyt ainakin aluksi sinne radalle niin into pysyy kovana :)

Ensimmäisen treenikerran tavoite oli lisätä maalimiesmotivaatiota koiralle. Päädyin ottamaan vain yhden maalimiehen ja palkkioksi patukan. Olin varannut mukaan kyllä ruokaakin (jauhelihaa ja juustonaksuja :D) mutta koska koira on mikä on niin patukka tod. näk toimisi paremmin.

Lähetin koiran keskikasan keskivaiheilta kohti alakasaa. Koira oli kovasti jo menossa innokkaan oloisena kun annoin sille merkin "Ukko". Sebu sinkosi matkaan ja lähti heti nenää käyttäne hienosti etenemään kasoilla. Itse yritin Tuulin ohjeita noudattaen pysyä liikkeessä koko ajan (yleensä ongelmani on jäädä aina seuraamaan että mitä se koira tekee = seisoskelin). Sebu meni hienosti edellä tarkistaen vanhatkin piilot - erittäin hyvä!
Hyvä nenän käyttö ja sujuva koiran liikkuminen johti sitten maalimiehen löytämiseen. Maalimiestyöskentely oli kyllä erinomaista - hienoa leikkiä ja leikittämistä, koiran innostamista - sitä oli ilo katsella! :D Sebuhan ei noteerannu mua sitten mitenkään kun oli niin innoissaan leikkimässä maalimiehen kanssa.

Mietin, että ehkäpä se yksi meidän haaste - maalimehen innokas hakeminen voi olla voitettavissa, kunhan saadaan draivia maalimiestyöskentelyyn :D

Opittua:

• patukkapalkkaus: rivakkaa iloista leikkiä, kunnon patukkaleikit maalimiehelle! Muista kunnon ohjeistus maalimiehille.
• helpot avopiilot alkuun, ei näkölähtöjä!
• maalimies tuo koiran meikäläiselle
• meikäläinen on hiljaa kunnes koira tuodaan ja "luovutetaan" (tavattoman vaikeeta näin puheliaalle...)

Tänään saatiin myös ilmoitus että hallintareenitkin alkaa, joten nyt on homma pulkassa :D ja jos vielä olis hanska hallussa niin sittenhän asia olis pihvi.

Niin ja haaveena alokas vepe... riittäänköhän aika...tuleekohan liikaa - ehkä?

Treenit alkavat!

On se vaan niin ihanaa!
Koko kevät on odotettu, että koska ne lumet lähtee ja päästään taas treenailemaan raunioille - tänään on koittanut se päivä!

Eikä siinä kaikki, meillä alkaa myös jälkitreenit, joita odotan myös kovalla innolla! Uskon että koiralla on kovin hyvinkin tuonne jälkipuolelle potkua - ainakin moisia vinkeitä on näyttänyt kun olen - verijälkeä tosin - sille tehnyt.

Ensimmäiselle rauniotreeni kerralle meiltä toivottiin mietteitä tämän kauden tavoitteista ja siinäpä oli mulle pulmaa kerrakseen. Mikä voisi olla meille realistinen, tavoitteellinen mutta toteutettavissa oleva tavoite?
Erottelenpa siis koiran tavoitteet ja omat tavoitteet - jotka muodostavat meidän tavoitteet :) Tämän kauden aikana tärkeimpiä tavoitteita ovat:

1. saada hallittavuutta. Niinpä keskitymme osallistumaan paljon hallintatreeneihin. Miksi hallittavuus? Ikävien sattumien kautta kun koiralla on pelkoja toisia koiria kohtaan, niin nyt keskitymme siis siihen että voimme työskennellä myös muiden koirien läsnäollessa - rähisemättä hihnassa.
2. Valmiudet soveltuvuuskokeeseen raunioilla - josko syksyllä?
3. Jäljestyksen aloitus

Henkilökohtaisia tavoitteita on sitten puolestaan

1. Järjestää aika treenaamiseen
2. Työt tehdään työaikana treenipäivänä. Treeni-iltana keskitytään vain treenaamiseen!
3. Pitää tavoitteet haasteellisina, mutta realistisinä

Oliskohan tässä meille ihan riittävästi tälle kaudelle :)

Remmirähjäkoirat

Luin tuttavani Mervin blogikirjoituksen remmirähjistä koirista ja olipas miellyttävää luettavaa :)

Tekstissä oli tiivistettynä hyvin muutamia asioita, joiden vuoksi sinun ja minun koirani rähisee hihnassa. Tietenkin syitä voi olla ja usein onkin muitakin, mutta koirien välistä elekieltä ei voi olla ottamatta huomioon.

Niinpä minäkin kuin Mervikin kirjoituksessaan peräänkuullutti omistajan vastuuta ja että seurattais siellä lenkillä sitä omaa koiraa - ei vain "olla lenkillä" ja puhuta vaikka puhelimeen tai keskitytä kaveriin.
Mervi kirjoitti "Tarkkailkaa koirianne ja mitä ne viestittävät. Älkää antako koirienne tuijotella ja vaania vastaantulevia koiria, älkääkä päästäkö koirianne kenenkään luo ilman vastaantulevan koiran omistajan lupaa. Älkää jääkö tuijottamaan puskissa pyöriviä, outoja koirakoita. Me remmirähjät vain yritämme selvitä ohitsenne ilman rähinöitä."En voisi enempää yhtyä tähän!!!

Lueppas Mervin kirjoitus :D

Lomaterveiset

Niin se aika rientää ja parin viikon loma on sitten takana - ei sillä että lomalla ei kivaa olisi, mutta on se kiva aloittaa treenitkin heti tulevalla viikolla!

Meillä loma meni oikein rattoisasti, mutta täytyy sanoa että on sillä koiralla tarkka vainu. Viime viikolla törmättiin pariin otukseen toinen oli elävä ja toinen löydettäessä jo kuollut. Piisami oli se ensimmäinen - Sebu oli juoksemassa irti serkkuni koirulin karjalankarhukoira Nellan kanssa, kun huomasimme että meikäläisen nokan alla lymyili piisami - tajuttuani mikä se oli - kiiruhdin moisesta otuksesta kauemmaksi. Onneksi koirat juoksivat ohi - aluksi, kunnes palasivat ja huomasivat maassa kyyhöttävän orvon oloisen kummajaisen. Piisami on siitä inhottava, että sillä on tosi terävät hampaat ja se helposti repii koiran kuonon... lisäksi se hyppää tosi korkealle. Onneksi koirille ei kuitenkaan mitenkään käynyt... samaa ei voi tosin sanoa piisamista.

Toinen otus oli sitten lintu, jonka Sebu löysi mökkimme läheltä metsän kupeesta. Lintu oli kuollut, mutta Sebu sitten rouskutti lintusen luita. Tänään sain sitten siivota linnun kynnet roskiin, kun tuli oksennuksena koiran mahasta ulos. Ilmeisesti kynnet sellaisenaan ei sula koiran mahaan....

Onneksi ei näytä muuta vaivaa tai ongelmaa aiheutunut linnun luiden rousutuksesta. Ai mistäkö tiedän, että se on niitä luita rouskuttanu? No ensinnäkin näin koiran juoksevan linnun jalka suussa ja linnun sulat pilkisti suupielestä ja sitten tosiaan nuo löydökset kertovat omaa kieltään. Miksi mitä mädempi sitä parempi pätee koiriin? :)

Kaikkea sitä kanssa.