Jäljestystä Nuuksion metsissä

Kävin eilen treenailemassa hieman toista jäljestystä mitä nyt parina vkonloppuna olen tehnyt. Eli takaisin pelastuskoiratoimintaan ja ihmisjäljen jäljestämiseen. Hieman 'jännitti' että miten koira keksii että mitäs tässä oikein nuuskitaan. Toki siis on eri sanat verijäljelle ja ihmisjäljelle, mutta siitä huolimatta. Kaiken kukkuraksi ilma oli lämmin - onneksi kuitenkin viileämpi kuin aikaisempina päivinä!

Treenisuunnitelma oli se, että harjoitellaan esineitä ja sijoitellaan jäljelle sitten niitä myös. Oli muuten ensimmäinen kerta kun jäljellä oli esineet mukana!
Ensin hieman nostettiin Sebun kiinnostusta esineisiin: kaveri heitteli esineitä, minä pidin koiraa. Sebu päästettiin esineiden luo ja tietenkin kehuttiin kun kiinnostui niistä + palkiittiin. Muuten, ensimmäinen esine, minkä se sieltä noukki oli "yllättäen".... pallo :).

Tämän esineharjoituksen ja kiinnostuksen noston jälkeen lähdimme ajamaan jälkeä. 
Kaveri teki meille noin 300m pitkän jäljen. Jälki käveltiin ihan normaalisti, merkattiin ja matkalle tiputettiin kolme esinettä: huivimöttö, lompakko ja loppuun pallo. Jäljelle ei laitettu mitään ruokaa :) Sitä ruokaa ei mielestäni tarvitse. Koiran tullessa esineelle, palkkasin sen luonnollisesti ruualla, joten välipalkat oli käytössä.

Miten tämä jälki sitten meni? Alussa koira hieman ihmetteli ja pyöri etsien hajua. Uskon että haki verijäljen hajua, koska sitä oli nyt viime sunnuntaina tehty. Meni tovi, kun se keksi lähteä seuraamaankin sitä ihmisen tekemää hajuvanaa. Hieman alkumatka meni haahuillessa ja hajuvanaa etsiessä, mutta ei aikaakaan kun koira löysi ensimmäisen esineen. Sebu merkkasi esineen hienosti, mutta koska emäntä ei sitä merkkausta huomannut saati että kyse oli esineestä (merkkinauhoista huolimatta) tuli palkka ... myöhässä :(

Toisella esineellä olinkin jo tarkkaavaisempi, Sebu lähti jäljestämäänkin ensimmäiseltä esineeltä paremmin. Huomasin koiran merkkaavan esineen ja sain palkattua hyvin. Jatkoimme jälleen matkaa ja matkanvarrella oli joltain aikaisemmin tippunut naru tms. jonka Sebu myös merkkasi :) Mutta, koska ohjaaja on tyhmä eikä hoksottimet ole kohdallaan, jäi tämä merkkaaminen multa huomoitta eikä kehunut koiraa :(. Onneksi Sebu ei tästä mieltään pahoittanut vaan paransi jäljestystä kuin sika juoksuaan. Viimeiselle palkalle mentiin hienosti ja hallitusti - sieltä palkkana tosiaan löytyi pallo, joko on niin kiva lelu ettei siihen ruokaa tarvitse sekottaa.

Kaikin puolin olen tyytyväinen eiliseen jälkeen ja siihen mitä tehtiin. Koira työskenteli hienosti: haisteli jälkeä, eteni rauhallisesti ja aika tarkasti - etenkin loppuosan. Ohjaaja saa opetella seuraamaan tarkemmin koiraa ja käyttämään aivojaan.

Nyt sitten harjoittelemme enemmän esineitä, jotta niiden merkkaaminen alkaa sujua. Esineiden luovutuksessa ei ollut ongelmia :)

Täytyy taas kyllä sanoa että on se koiran nenä melkoinen - ei sitä uskois jos ei itse näkisi :)

Virikkeistämistä verijäljellä

Pari sunnuntaita on nyt vietetty metsän siimeksessä ja tehty jälkeä mitä mainoimmille koiruuksille.
Mukana on neljä tanskandoggia, j. russel ja valkkari. Valitettavasti pari irlaninsusikoiraa ei ole päässyt mukaan kun sattuivat juuri pahimmoilleen sairastumaan.

Ensimmäinen kerta viime viikolla oli monelle koiralle hieman jännittävä, mutta silloin kaikki koirat seurasivat tehtyä jälkeä jännityksestä huolimatta.
Mitä tapahtui viikon aikana? Sillä tänään, ilmassa ei ollut jännitystä vaan koirien hännät olivat nousseet ylöspäin, koirat etsivät jälkeä hienosti ja näyttivät jo siltä, että nenätyöskentely verijäljellä on ihan kivaa :) Tänään tosin ilma teki kepposia kun oli niin tavattoman kuumaa, että monet koirat olivat aika näännyksissä ilman vuoksi.

Mua riemastutti kovasti nähdä myös nuo tanskandogit työn touhussa. Niillä on iso nenä, jota ne mielellään käyttävät ja jälleen tuli todistetuksi, että ne jopa tykkäävät nenätyöskentelystä :D
Kolmen viikon päästä tällä ryhmällä tutustumme toiseen jäljestysmuotoon, ihmisjälkeen. Mielenkiinnolla odottelen jälleen treenisunnuntaita. Toivotaan että sitten irlanninsusikoiratkin pääsevät mukaan (ja ilma olisi hieman viileämpi) !

Liikettä siellä radalla ollessa!!!

Ny se sitte kävi. Treenit, joissa huomasin tehneeni ainakin tuhat virhettä. Mutta näistä siis nimen omaan oppii!!!

Raunioilla siis oltiin ja olin ohjeistanut seuraavaa:
Koska ilma oli lämmin, aika tyyni ja iltapuolella oltiin, ajattelin että hajut nousevat suoraan ylöspäin. Omassa fiksuudessani sitten päätin, että otan koiralle max kolme maalimiestä, jotka jemmataan pystypiiloihin, eli tynnyreihin tms. avopiiloihin. Tämä koska tosiaan ajattelin ilman olevan otollinen moiseen sekä Sebu on viimeaikoina etsinyt hyvin piiloista jonne voi itse ns. tunkeutua. Eli uutta mutta helpohkoa treeniä.

Tein etsintäsuunnitelman, jossa lähdin tuulen alapuolelta kulkemaan tuulta poikittain ja sitten vastaan, hieman aluetta siksakaten. Alueena oli alakasa ja talojen edustat. Suunniteltu hyvin, koiran sain lähetysalueelle hyvin ilman hihnaa - imuttaen tosin :) ja lähetys onnistui.

Siinäpä ne onnistumiset sitten olikin - ja aivan toisin kävi. En sitten ajatellut, että piilosta lähtevä hajupilvi on oikeasti aika kapea "tolppa", eli koira ei ilmeisesti saa hajua kovin kaukaa, vaan pitää osua aika kohdalle piiloa. Toinen virhe oli se, että itsellä meni alueen rajat sekaisin ja niinpä en liikkunut kuten olisi pitänyt. Jäin välillä seisoskelemaan, jollion koirakin pysähtyi, välillä kiersin väärään suuntaan, kun en tajunnu että jokin tietty kasa kuului myös alueeseen. Eli se siitä suunnitelmasta.

Mutta kun lähdin alakasan tutkittuamme ohjakusen myötä kohti käärmekasaa, sai Sebu hyvin hajun maalimiehestä ja löysi tämän aika hienosti. Toiselle maalimiehelle lähetyskin onnistui ihan hyvin, mutta sen löytyminen olikin sitten haaste. Sebu ei tiennyt mihin mennä ja mistä hakea, kun emäntä ei taas osannu kulkea lainkaan. Kun koira sai hajun, oli paikka koiralle haaste, niinpä kierrettiin vielä hajun ympärillä rinkiä. .Viimein löytyi kohta, josta Sebu pysty maalimiehen löytämään ja tarkistamaan piilon.

Koska hieman plörinäksi meni, otettiin vielä kolmaskin helppo piilo. Sebu oli ilmeisen kuumissaan jo eikä oikein enää motivoitunut lähtemään etsimään kolmatta maalimiestä. Sain kuin sainkin Sebun innostumaan ja viimeinen maalimies löytyi hyvin ja leikki palkkiona oli antoisa.

Mitä opimme? LIIKUTAAN LIIKUTAAN LIIKUTAAN siellä radalla. EI  mennä koiran eteen. SEURATAAN koiraa ja sen eleitä. OLLAAN PUHUMATTA ja yritetään suoriutua suunnitelmallisesti. Ohjaajalle siis paljon kotitehtäviä!!!

Pakoitteiden käytön hienous???

Koiran koulutuksessa käytetään neljää eri tapaa ohjata koiran toimintaa toivottuun suuntaan:
- positiivinen vahviste - koiran ympäristöön lisätään jotain, mikä koira kokee hyväksi
- negatiivinen vahviste - koiran ympäristöstä poistetaan jotain, jonka koira kokee epämiellyttäväksi
- positiivinen rankaisu - koiran ympäristöön lisätään jotain koiran kannalta epämiellyttävää
- negatiivinen rankaisu - koiran ympäristöstä poistetaan jotan koiran kannalta miellyttävää

Näiden metodien ymmärtäminen on usein koirankouluttajalle mysteeri eikä niitä edes usein tiedetä olevankaan. Usein törmään tilanteeseen, jossa koiraa koulutetaan hyvin paljon positiivisen rankaisun kautta. Tähän törmäsin juurikin jälleen tällä viikolla ja vielä vakaassa uskossa, että se on hyvä tapa kouluttaa koiralle haluttu toiminta.

Jos ongelma on esim. se, ettei koira seuraa omistajaansa, kuulin ohjeen ns. kontaktiruudusta. Tässä tarkoituksena on nykäistä koiraa hihnalla kun koira ei välittömästi seuraa ohjaajan tekemää neliön mallista kulkua (askel eteen, askel oikealle, askel taakse, askel vasemmalle). Koiralle ei missään vaiheessa kerrota mitä siltä odotetaan, mutta kaikesta muusta kuin vieressä seuraamisesta tuloksena on rankaisu = hihnasta nykäisy. Ok, no koira oppii väistämään kipua ja nykäisyä, mutta mitä muuta se oppii samalla?
Mitäpä kun tätä toistetaan aina uudestaan ja uudestaan eri paikoissa eri ympäristöissä ja eri häiriötekijöiden läsnäollessa. Saammeko koiran joka alkaa reagoimaan negatiiviseti ja jopa agressiivisesti kaikkeen näkemäänsä?

Oli koira sitten ns. pehmeä tai kova, en usko että pelkän pakotteen / rankaisun kautta koiraa saadaan opetettua oikeasti olemaan muuta kuin ns. pommi, joka voi räjähtää hetkenä minä hyvänsä, kun hermot eivät enää kestäkään asetettua kuormaa. Ohjaaja oppii olemaan varuillaan ja nykimään koiraa useammin ja useammin aina joka tilanteessa. Ja näin meillä onkin sitten suuri ongelma käsissä.

Usein ihminen käyttää rankaisua ja väkivaltaa koiraansa kun ei tiedä mitä muuta voi tehdä - tai kun joku 'guru' sanoo että tee näin. Koiran koulutuksessa omien arvojen noudattaminen on ok, kouluttajan metodien kyseenalaistaminen on ok. Johdonmukaisuus on a ja o, mutta se ei tarkoita koiran väkivaltaista käsittelyä tai jatkuvien pakotteiden antamista.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että koiralle pitää kertoa ensin, että mitä siltä odotetaan, jotta sillä on mahdollisuus onnistua. Jos mahdollisuutta ei anneta on se ihan verrattavissa siihen, että ihminen menee työpaikalleen, jossa kukaan ei kerro että mitä työtehtäviä pitäisi suorittaa. Jokaisesta asiasta, mikä kuuluu siihen ei suoritettavien työtehtävien joukkoon, sinua lävästään korville. Mutta missään vaiheessa ei sanota että mitä pitäisi tehdä. Kauanko motivaatio pysyy korkealla ja jaksat yrittää löytää sen oikean työtehtävän josta korville ei löydä?