Eilen lämmintä oli sellaiset +27, tuullut ei sitten yhtään ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Tämähän tarkoittaa sitte myös sitä ettei hajut rauniolla liikkuneet lainkaan. Meillä oli kevätkauden viimeiset treenit ja kesäloma on koittanut niin koiralle kuin minullekin. Raunioilta.
Mehän ei koskaan ihan täysin laakereille olla, vaan aina hieman jotain touhutaan niin nytkin. Tarkoitus on loman aikana käydä raunioilla harjoittelemassa kulkua hankalissa paikoissa ja alustoilla, korkealla, matalalla, telineillä erilaisilla - kehittää siis Sebulle varmuutta, rohkeutta ja itsenäistä ongelmanratkaisutaitoa.
Mutta eiliset treenit olivat tosi kivat - kausi loppui hyvissä merkeissä niin koiran kuin ohjaajankin näkökulmasta.
Teimme ensin miljöbaanan, eli kaikki mukana olleet koirakot yhtenä ryhmänä - peräkkäin kuin pienen talon porsaat - kulkivat haasteellista reittiä pitkin rauniokasoja. Oltiin katoilla, hankalissa kivikoissa, kivuttiin tasanteille, kannettiin koiraa (tästä meidän kohdalta myöhemmin), ryömittiin koiran kanssa, nostettiin koira ylös, vieraat nostivat alas. Oli mielettömän mukavaa ja hyvää "odota" "paikka" "istu" "ryömi" jne treenailua samalla.
Joissakin kohdin baanaa mietin kyllä, että mitenkäs tästä nyt oikein mennään... mutta hyvin niistä haastekohdista selvisi Sebu ja etenkin minä :) Katolle kiipeäminen oli jännää kaltevan sienän kautta - en ollut vienyt koiraa sinne koskaan aikaisemmin... olin pelänny itse viedä sitä sinne! Mutta kuinkas ollakaan - koirahan oli siellä ihan rento - häntä pystyssä kingillä. Alas katolta tultiin sitten portaikkoa. Tässä jännitin että tuleeko se koira niitä alas ollenkaan kun kyse oli puuportaikoista, joista näky läpi alas maahan. No sehän tuli hienosti - tosin mua jännitti ihan sairaasti, että hyppääkö se sieltä alas vai ei ja toivottavaa oli että ei hyppäisi - eikä hypnnyt kuin pari viimeistä porrasta.
Seuraava erityisen jännä kohta oli kun ohjaajamme Virpi sanoi että "tässä kohtaa tehdään sitten näin" ja nappasi koiransa kaulan ympärille ja lähti kantamaan koiraa kasalta alas. Heh, meillehän toi kantaminen on aina ollut varsin mielenkiintoista... siis mahdotonta yksin toteuttaa :). Sain kanssatovereiltani ihanasti ohjeita, tosin ne olivat hieman toteuttamiskelvottomia kun kyseessä on yli 60 kg koira. Sitä ei voi ottaa nisoille kannettavaksi, sitä ei saa syliin ja reppuselkään se ei osaa tulla...
No sitten kannoimme Virpin kanssa Sebun yhdessä - tai lähinnä nostimme sen alas. Toisessa nosto kohdassa, jälleen nostimme sen kahdestaan ylös tasanteelle, josta toisesta päästä sitten koiran piti nostaa vieraiden ihmisten alas. Tämä alasnosto ei sitten ollutkaan mikään helppo juttu - siinä nääs oli 4-5 naista nostamassa ja Sebuhan ihmetteli että mitä helkkaria oikein tapahtuu... No sai ne koiran alas, tosin rimpuilevan 60 kilosen.
Miljöbaanan jälkeen tehtiin vielä pieni rauniotreeni. Sebulle vain yksi maalimies, jotta olis kivaa, motivoivaa ja vielä jäis ns. nälkä.
Ohjeistin maalimiehelle piilon, jonka heti perään sitten peruutin - en halunnutkaan tietää missä se on, mutta toivoin piilotyyppinä sellaista mihin mennään koloseen, jotta koira joutuu tunkemaan itsensä sinne myös.
Lähetin koiran kopin nurkalta ja lähetyksessä voin sanoa että vauhti ei todellakaan päätä huimannut! Nenä kuitenkin toimi heti ja Sebu teki töitä! Lähdin keskikasaa kiertämään ylä- ja keskikasan välistä. Eikä aikaakaan kun Sebu l-putken suulta kaaris kuusen taakse ns. kaltevan valotolpan kupeeseen. Pysäytyi katsoi koloon ja alkoi heiluttaa häntäänsä. Luulin ensin että se haahuilee omiaan mutta eipäs tehnytkään niin :)
Maalimeis oli löytynyt - mutta koirapa ei tehnyt elettä mennäkseen ns. tarkentamaan eli itse sinne koloon. Katsoi mua mutta onneksi siinä kohden tajusin olla hiljaa!!! Oli kyllä hilkulla että olisin jotain sanonut ja ohjeistanut koiraa...
Pienen pyörähdyksen jälkeen Sebu sitten meni tarkentamaan ja sai palkkioksi patukan. Tuo iloinen vesseli toi sen patukan suoraan mulle, en ottanut vaan annoin maalimiehen leikkiä. Sebu piilon suulla näytti hieman siltä, että se voisi jopa haukahtaa - muttei kuitenkaan tehnyt sitä.
Hienosti mun mielestä koira työsti tuon maalimiehen. En tiedä miten se sen sinne kuusen taakse hajun sai - mutta on se melkoinen epeli tuo koiran nenä - ja koira itsekin!
Kainis kiitos ja kumarrus ohjaajille sekä treenikavereille tästä kauden ensimmäisestä puolikkaasta!
p.s. jos posti tuo kuvia liittelen niitä tänne - saatte vähän fiiliksiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti