Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Autot: tila-auto, maasturi, city maasturi, farkku

Kuten kirjotuksista päätellä saattaa, auto asia on jälleen akuuttina ja olen ravannu erinäisissä autoliikkeissä saaden pään pyörälle.
Voin vaan todeta, että on ilo omistaa iso koira, jolle haluaisi vielä suht mukavat oltavat autoon! On nimittäin nykyautot tehty joko helkkarin pieniksi takatiloiltaan tai sitten autot muuten muuttuvat niin helkkarin isoiksi ettei mitään järkeä!!! Mietin vaan että miten ne ihmiset kuljettaa koko perheensä ja kaiken kamansa mukanaan, kun mä en saa autoihin järkevästi mahtumaan edes mun pienikokoista tanskandoggia ja itseäni?! (Jep tuo poika on oikeasti rotunsa huomioiden pienikokoinen uros).

Niinpä siis olen skannaillut netissä (viettäen illat pitkät surffaillen) ja juosten autokaupassa erilaisia vaihtoehtoja. Koska merkkejä on ihan tolkuttoman paljon + erityyppisiä autoja on niin pirusti, oli pakko alkaa keskittymään autoryhmiin:
  • maasturit
  • city maasturit
  • tila-autot
  • farmarit
Tämä tarkoittaa sitä, että juoksen mittanauhojen kanssa autokaupoissa useampia kierroksia, koska yhdellä kierroksella haluan selvittää "kattavan" otteen tietyn tyyppisistä autoista.

Nyt siis  mulla on läpikäynnissä maasturit ja citymaasturit. Aika naftille näyttää nuo tilat noissa city mallin maastureissa.... vai onko mun kriteerit liian korkealla?
Kerrottakoon, että kriteerinä ovat seuraavat asiat:
  • Metsätiekelpoinen
  • Tulee pystyä kulkemaan metsätietä myös talvella (eli mielellään neliveto)
  • Suht korkea maavara
  • Hyvä tila koiralle takaboxissa (vaikkakin makoilee, pitää voida istua ja vaihtaa sujuvasti asentoa).
  • Koiran helppo hypätä kyytiin (ei siis korokkeita tai älyttömän korkeaa hyppytarvetta)
  • Ilmastoitu (no kaikki uudemmat taitaa kyllä ollakin) ja perus mukavuudet omaava
  • Takaboxissa mielellään tummennukset
  • Automaatti olis kiva, muttei välttämätön
  • Kätevä myös kaupunkiajossa
  • Hiljainen sisämeteli
  • Pieniruokainen - niin pieni kuin mahdollista
  • Vähän ajettu ja uudempi kuin mun tämän hetkinen kärry
Ja jos joku ihmettelee ekologisuuden puuttumista niin voin olla lähes 100% varma, että vähäruokaista ekologista ja mun käyttöön sopivaa autoa ei ole vielä tehty. Joten tyydyn siihen tarjontaan mitä kaupoista löytyy. Niin ja värillä ei väliä - ei tarvii olla edes punanen ;)

Hieman kysellessä on jo selvinnyt, että jonkin aikaa kärkikahinoissa vaihdokkeina pitämäni jenkkimallien tila-autot (esim. Grand Voyager / Voyager) ovat pois laskuista ja syy tähän on yksinkertainen: polttoainehinnat. Hinnat on niin ylhäällä, ettei kyllä meikäläisen lompakko moista kestä... Haastattelin paria moisen auton omistajaa ja vaikka tilat olis kuinka ihanteelliset - se keskikulutus kun on ilmoitettu jossain olevan 10-11 l/100km niin oikeesti ei vaan pysty ei kykene. Matkakulutus olis ehkä jotain 9 luokkaa ja kaupunki 15 (jopa 17 joissain keskusteluista lukemani) eli työmatkoista tulis himpskatin kallista lystiä. Diesel se olla kai pitäis - mutta ei paljon laske kulutus saati sitten dieseliin tuleva käyttövoimavero.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Autokaupassa palveltiin naista...kahdesti!!!

Kyllä nyt täytyy ihan kirjoittaa julkisesti tietoon, että SAIN PALVELUA AUTOKAUPASSA!!! Mikä uskomattominta, tämä ihme tapahtui kahtena päivänä, eri liikkeissä saman viikon aikana!


Inhoan autokauppoja. Mennä nyt sinne katselemaan sopivia yksilöitä, yrittää saada myyjä kertomaan erilaisista vaihtoehdoista mun tarpeeseen, yrittää saada edes jonkinmoista palvelua. Yleensä tosiaan se on suoranaista yrittämistä, sillä usein automyyjät ovat keskenään, juttelevat keskenään tai jopa häviävät kuin taikapöly ne jonnekin kadottaisi paikanpäältä. Saan olla ihan rauhassa siellä katselemassa, kenenkään häiritsemättä. Kukaan ei kysy "voinko auttaa?", kukaan ei vapaaehtoisesti esittele autoja. Yksi missä ihan hiljattain EI palveltu oli Espoon Veho - siellä myyjät tosiaan vaan olivat keskenään ja vaikka pyörin siellä katsellen autoja pitkän tovin - ei ketään kiinnostanut. Sanoin palautteena aulaemännälle, että en sitten tähän liikkeeseen enää jalallani astu, kun kukaan ei halua täällä mulle autoa esitellä tai myydä. Enkä astu.


Mutta sitten niihin iloisiin ja paikkoihin joissa SAIN PALVELUA.
Ensimmäinen kerta tapahtui tiistaina, jolloin ajoin YR-autoon Herttoniemeen. Siellä sain pyöriä tovin ja katsella autoja kaikessa rauhassa. Koska mulla ei ollut mittaa mukana (olin unohtanut kotiin) halusin myyjän esittelemään ja menin häntä etsimään. Sain tosin myyjää pyytää itse - ei tullut ilman pyytämistä ;), mutta kun myyjä tuli esittelemään autoja hän omistautui tehtävälleen. Sain palvelua, erilaisia vaihtoehtoja esiteltiin, ja hän sai minut koeajamaankin yhden auton - tosin vielä erilaisen kuin olin lähtenyt katsomaan :) Kun eilen vein auton takaisin, oli tänä aamuna jo tarjous odottelemassa postissani. Iloinen yllätys, erittäin mukava myyjä. Annoin eilen kyllä positiivista palautetta hänelle ihan suoraankin.

Se toinen kerta tapahtui eilen:
Ajoin autoni Espoon Suomenojalla sijaitsevaan VV-Auto -liikkeen pihaan. Kävelin uusien autojen ohi, suunnaten kulkuni vaihtoauto-osastolle. Katsoin ohi mennessäni, kuinka myyjät keskustelivat keskenään eikä heitä näyttänyt liikuttavan se, että sinne tuli asiakas - tai potentiaalinen sellainen.

Yllätys oli suuri, sillä ehdin vain hetken pyörähtää siinä ympäri, kun kuulin myyjän sanovan "Terve, voinko auttaa?" Melkein lensin persiilleni - tämä oli ENSIMMÄINEN kerta ikinä autokaupassa, kun myyjä tulee omahetoisesti palvelemaan mua. Aikaisemminkin on näin käynyt kyllä - mutta silloin mukana on ollu joku kaksilahkeinen.

Kerroin myyjälle, mitkä ovat tarpeeni ja mitkä toiveeni auton suhteen. Myyjä hankki myös mitan, että pystyimme mittailemaan vaihtoehtojen takatiloja. Myyjä yllätti minut myös parilla muullakin tavalla: Hän oikeasti mietti ja esitteli kaikki sopivaksi katsomansa mallit ja jopa vielä pari esittämääni ehdotusta, jotta pystyin toteamaan ettei ne olleet käyttööni sopivia. Hän otti tietoni ylös, lupasi pitää silmät auki sopivien yksilöiden vastaan tullessa. Ja kas kummaa - tänään olikin sitten jo tullut s-postia myyjältä.
Toinen tapa millä myyjä minut yllätti, oli tapa esitellä autoja. Hän piti mua oikeasti asiakkaana, selitti asiat selkeästi ja ns. myi erilaisia vaihtoehtoisia autoja mulle. Olin hyvällä tuulella kun lähdin autoliikkeestä!
Kävi ilmi, että myyjä oli ollut vasta pari kuukautta automyyjänä, joten en tiedä muuttuuko asennoituminen asiakkaisiin ajan saatossa - toivon että ei sillä tämän kaltaisia myyjiä tarvitaan! Toivon että tämä myyjä saa mahtavat bonukset siitä, että hän palvelee asiakkaita. Kello tuli 18. kun lähdin kaupasta ja hän jäi vielä palvelemaan liikkeessä ollutta toista asiakasta sanoen "Eihän tässä niin hoppu ole etteikö ehditä vastauksia hakemaan" kun tällä toisella asiakkaalla oli pari kysymystä. Hienoa duunia! Menen tuohon liikkeeseen toistekin ja varmasti etsin tämän myyjän käsiini :)

Auton etsintä sai hieman uutta buustia ;) Kiitos näiden hyvien myyjien - toivottavasti muut myyjät ottaisivat näistä oppia. 

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Ketjuttamista etuperin, takaperin vai miten?

Kävin viime vkonlopun aikana kuuntelemassa jälleen hieman asiaa koiren käytösten ketjuttamisesta. Siinä kuunnellessani ja toisia seuratessa ehtii yllättävän paljon miettimään myös omaa toimintaa koiran kanssa... Aluksi harmittelin hieman, etten ottanut omaa koiraa mukaan, mutta totesin, että voinhan mä treenailla kotona - nyt voin keskittyä kaikessa rauhassa erilaisten koirien ja ohjaajien seuraamiseen - niin ja tietenkin kuuntelemiseen.

Niinpä ajattelin myös kirjotella muutaman rivin luettavaksi tänne blogiin jakammisen ilosta...
Mutta pääpiirteissään, asiat mitkä kulminoitui vkonlopun pääpointeiksi ovat jälleen niitä perusasioita. Mistähän kumman syystä ne perusasiat aina tuppaa jäämään kaiken tekemisen varjoon?

Huomoitavaa ketjujen suorittamisessa on sekin seikka, että tässä vaaditaan koiralta itsenäistä työskentelyä. Itsenäinen työskentely ei ole lainkaan itsestään selvyys, sillä ohjaamme koiran toimintoja lähes koko ajan. Esim. tokossa kaikki toiminnat ovat hyvin vahvasti ohjattuja - koirat voivat itse tosin ketjuttaa niitä, tai joissain tapauksissa ohjaaja voi toivoa käytösten ketjuuntumista. Silloin haasteeksi usein tuleekin ärsykekontrollin hallitseminen. 
  1. Suunnittele!!! 
    1. mikä on kriteeri -> kerro se myös koiralle!
    2. ole johdonmukainen
    3. palkkaa vain halutusta toiminnasta
    4. tee harjoitus tarpeeksi yksinkertaiseksi
  2. kouluta yksittäiset toiminnot vahvoiksi (toiminnat jotka haluat ketjuttaa)
  3. tarkista, että toiminnat ovat yhtävahvoja. Jos eivät ole, mieti tulisiko jokin toiminta ensin vahvistaa vahvemmaksi.
  4. kun lähdet yhdistämään ketjuja voi esim. aikaisemmin vahvana ollut yksittäinen toiminta muuttua heikommaksi, jos seuraava toiminta onkin mielekkääpi tai signaali vahva
  5. ei ole väärin tai mitään sääntöä vastaan käyttää "työnimiä/-vihjeitä" ketjun kasaamisvaiheessa
  6. rakenna ketju palasista - älä yhdistä kaikkia osa-alueita yhtäaikaisesti. Esim. käytös1 + käytös2 maksu, käytös1+käytös2+käytös3 maksu jne. Niin ja samaa käytöstä voi harjoitella useamman sessionkin!
  7. Tee lyhyitä sessioita (30 sekuntia), tarkista, mitä on kasassa, mikä meni hyvin ja mitä korjaat seuraavan session aikana.
  8. Jos parin-kolmen samaa harjoitusta sisältäneen session aikana ei tapahdu etenemistä, jossain on korjaamisen varaa. Tee uusi suunnitelma - muuta omaa toimintaa!
Helppoa kuin heinänteko - teoriassa :)

Mietin sitten ketjujen soveltamista omaan harjoitteluun ja mitä olen tässä tekemässä oman koiran kanssa. Päätin, että lähden nyt kouluttamaan jotain ei niin merkityksellistä ketjua - annan koiran opetella ja erityisesti saan itse opetella lisää lisää lisää lisää... :)

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vekotin ja vaaputin - kosketuskeppiharjoitus

Olen ostanut itselleni vekottimen ja sen mukana tuli myös vaaputin :) Jännää. Hauskaa sinänsä, että näyttää siltä, että sekä minä että koira ollaan yhtä innokkaita moisesta vekottimesta. No, tosiasiassa tälle hankinnalle on ihan selkeä syykin - eli ei sitä ihan ns. huvikseen hankittu.

Kyse on siis kaukopalkkausvälineestä, jota voidaan ohjata kauko-ohjauksella. Tämä väline on vallan mainio kapistus, kun halutaan opettaa koiralle itsenäistä työskentelyä ja vähentää vaikka ohjaajan vaikutusta koiran työskentelyyn.
Tein ensimmäisen harjoituksen kosketuskeppiä käyttäen ja tässä on seurausta tuosta harjoittelusta.


Seuraavaksi sitten lähdetään työstämään kosketusharjoitusta eteenpäin ja ajattelin käyttää tätä pihatreenauksessa ja erittelyharjoittelussa - ottaisko ensin vaikka esine-erottelua...