Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

torstai 18. elokuuta 2011

Läpi meni!!! Soveltuvuuskoe nimittäin :)

Keskiviikkona 17.8. oli vihdoinkin se päivä, jolloin Sebun kanssa suuntasimme kulkumme Espyn järjestämiin Suomen pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskokeisiin radallemme Oittaalle. Olen pidemmän aikaa jo vain lykännyt asiaa ja nyt oli ilmeisesti aika kypsä ottamaan "härkää sarvista".

Koetta varten kyllä treenattiin hyvinkin tehokkaasti erityisesti telineitä ja tarkemmin sanottuna ns. kanaparrua suorituskuntoon. Kanaparru tuotti meille aikamoisia haasteita, koska siinä on niin pirun pieniaskeliset ja kaposet portaat. Kanaparrun puomiosuus puolestaan ei ole tuottanut haasteita ja se menee miten päin vain - ellei vauhtia lasketa moiseksi :). Mutta ne portaat... Kuten sanottu portaita treenattiin ihan tavattomasti ja sainkin eräältä kouluttajaltamme Juhalta erinomaisen neuvon, jota käyttäen sain Sebun opetettua nopeasti kapuamaan portaikot innolla, muttei kuitenkaan holtittomasti. Tästä oivasta vinkistä olenkin Juhalle kovin kiitollinen!

Uskoin, että koira pystyy hakemaan ongelmitta; se ei reagoi häiriöhajuihin (ruoka, vaateet), meteliin, ampumisiin, kolistajaihmisiin tai savuun. Uskoin, että hallinta on meillä kunnossa; Sebu odottaa kauniisti tervehtimistä, antaa tutkia tassut ym., seuraa tai kulkee yhdessä sivulla, pysyy paikallaolossa ja tulee radalle hallitusti. Hallittavuuden haasteellisin osa oli mielestäni se, että se pysyy irti vielä vieressäni lähetykseen asti eikä varasta radalle...
Ketteryydessä ns. L-putken ajattelin olevan helppo nakki - sehän on menty useasti lähettämällä läpi, mutta teline, kanaparru, olisi meidän kompastuskivi. Päätin, että testaajalle ilmoitan ettei koira ilmaise, koska sen ilmaisu ei ole vielä 100% varma ja tiedän muutenkin jos se on maalimiehellä.

No miten meillä sitten menikään?
Käsiteltävyys otettiin heti alkuun ja sehän meni ihan ongelmitta. Sebu odotti kauniisti sivulla istuen muiden kanssa kaunissa rivissä ja kun käsittely alkoi antoi tutkia tassut ja kosketella, no nämä ei ole koskaan olleet ongelma. Olimme ensimmäinen radalle tuleva koirakko, seuraaminen tietä pitkin aloitettiin testaajan merkistä ja koko seuraaminen meni todella hienosti. Itse havaitsin koirassa kyllä laukausten (erityisesti jälkimmäisen) jälkeen pientä hidastamista, mutta korjasi itse tilanteen hyvin pian.
Paikallaolossa koira pysyi ongelmitta ja odotti rauhassa milloin tulen hakemaan sen hommiin. Tästä testaaja sanoikin, että se oli hyvä ja ettei sen olisi tarvinnut olla edes kiinni (Sovessa koira saa olla kiinni sekä seuraamisessa että paikallaolossa). Laitoin sen "varmuuden vuoksi" kiinni, vaikka kaikki harjoittelut paikallaolossa ja seuraamisessa on aina tehty irti ollessa.

Alueena olivat keskikasa ja kolmostalo, ilman Tean tornia. Ajattelin, että yksi maalimies on varmasti talossa kun alue oli suhteellisen pieni ja keskikasalla 3 maalimiestä olisi liian lähekkäin. Tein suunnitelman, että kierrän ensin alueen rajat eli sanoin että "käydään ensi keskikasa ja kierrän sen, sen jälkeen talon ja lopuksi vielä jos tarvetta halkaisen keskikasan". Tässä vaiheessa testaaja naurahti ja ilmoitti suunnitelmani olevan "outo" tosin hän ei käyttänyt moista sanaa, mutten muista ihan tarkkaan mitä sanaa siinä käytti :) No, en antanut sen häiritä. Lähdin tekemään suoritusta, hain koiran paikallaolosta, tulimme radalle hallitusti ja kun päästin pannan kaulasta, sain koiran pysymään hienosti vierellä ja lähetys onnistui ilman varastamista! Kiersin itse keskikasan reunoja ja koira kiersi reunoja mun kanssa = virhe nr1 -> olisi pitänyt ohjata liikkeellä koiraa keskikasalle. No kiersin rajaa ja koira hakeutui alakasan päälle ja jopa pellon puolelle kasaa -> hajut ilmeisesti menivät keskikasalta sinne kun tuulen virta oli siihen suuntaan. Kutsuin koiran takaisin ja suuntasimme taloille. Tässä vaiheessa olisi ehkä voinut muuttaa suunnitelmaa ja tutkia se keskikasa... Talot kiersimme alakautta ja koira sai hajun talon yläpuolella, kiiveten kaltevaa seinää tarkistamaan hajunlähdettä. Jatkoimme kulkua talon päähän, josta jälleen talon alapuolelle, jossa koira kävi tarkistamassa talon sisältä hajun lähdettä. Sebu kävi siellä pariin otteeseen, jolloin nostin käteni ja ilmoitin että maalimies on tässä lähellä. Pyydettiin tarkennusta ja teimme tarkennukset ja voilà maalimies löytyi aukon vieressä olevasta roskiksesta - Sebu ilmaisi maalimiehen haukkumalla :)
Sebua ei meinannu saada pois maalimieheltä, kun jäi odottamaan palkkaa - en ole kertaakaan itse palkannu koiraa treenissä, joten ihan hyvä oli nähdä ettei se sieltä ihan helpolla näemmä poiskaan tule! Jatkoimme matkaamme keskikasan talojen puolelta, josta Sebu saikin heti hajun maalimiehestä ja sukelsi bunkkeriin. Jälleen heti antoi pari haukkua, jolloin nostin käteni ja ilmoitin koiran olevan maalimiehellä :) En tiedä kuinka monta minuuttia käytimme, mutta koeaika oli 10 min. max. ja sitä aikaa emme kuitenkaan kokonaan käyttäneet. Sovessa ei tarvitse nostaa kaikkia kolmea maalimestä, vaan kaksi riittää.

Ketteryys: L-putkeen lähetin koiran ja se lähtikin hyvin. Menin odottamaan toiseen päähän ja ihmettelin kun koiraa ei kuulunut. Se oli sitten jossain vaiheessa päättäny että käännynpä takaisin :( No ei muuta kuin uudelleen lähetys ja sovessa sen saa avustaa läpi, joten hihkasin sitten sitä toisesta päästä jolloin tämä onnistui. Eli se minkä luulin olevan vahvan tekikin tepposen kokeessa. Seuraavana oli sitten se murheenkryyni, eli kanaparru. Ohjasin Sebun portaille, tuin sitä olemalla portaiden lähettyvillä ja kuinka ollakaan poikahan kiipesi näppärästi ja rauhallisesti portaikon ylös, puomit alas ja teki näin nappisuorituksen :) noin parin viikon mietintätauko (emme siis treenanneet telinettä ollenkaan) ennen koetta teki varmaankin terää!

Itseäni jännitti kyllä jonkin verran ennen koetta,  hieman myös kokeen aikana mikä näkyi selkeästi mun liikkumisessa, koiran ohjaamisessa tai ohjaamattomuudessa. Yritin innostaa koiraa ehkäpä turhaankin hokemalla sille muutamaan otteeseen "missä on / missä ukko" - tästä tuskin oli hyötyä... samoin erehdyin hieman huitomaan käsiäni ja näin ohjaamaan koiraa - olisi pitänyt tehdä vain keholla, jolloin tulos olisi ollut tehokkaampi.

Koiran työstäessa hajuja pysähdyin ja annoin koiralle rauhan tehdä työtään. Tästä sainkin palautteessa hieman kommenttia, että olisi pitänyt liikkua paremmin myös koiran työstäessä hajua. Tämä on ehkä se kohta jossa olin eniten testaajan kanssa eri mieltä, sillä Sebu koirana on sellainen että jos mä liikun se liikkuu mukana ja näin se voi jopa keskeyttää saamansa hajun työstön koska "ilmeisesti ko haju ei ole työstön arvoinen kun kerran matka jatkuu". Niinpä kyllä jatkossakin, kun koira työstää hajua annan sille rauhan tehdä sen ja jos ko kohdasta ei ilmaisua tule, niin lähdemme tarkentamaan kiertämällä kohdetta samalla metodilla. Muutoin olen kyllä testaajan kanssa samaa mieltä, että oma liikkeeni olisi pitänyt olla parempaa eikä niin jämähtänyttä mitä se oli. Jännityksellä oli varmasti osuutta asiaan, mutta olen tiedostanut tämän ongelmani jo aikaisemminkin. Peruskoetta varten on pystyttävä oppimaan parempi liikkuvuus!!!
Alueen läpikäyntisuunnitelma vaikutti tosiaan enemmän hakusuunnitelmalta kuin rauniosuunnitelmalta. En tosin itse pitänyt sitä hulluna ja huonona, jos vain olisin oikeasti ohjannu koiran keskikasalle enkä olisi antanu sen juoksennella siellä missä minä kuljin. Mutta kyllä nuo testaajat ja kokeneemmat immeiset varmasti oikeassa olivat siinä, että olisi ensin kannattanu käydä keskialue kokonaan kunnolla ja sitten vasta siirtyä taloihin. :) Point taken :D

Koira sai ihan hyvät arvostelut jopa liikkumisesta, vaikka mun mielestä se ei edes liikkunu niin kuin yleensä :) sekä maininnan siitä että "sehän jopa ilmaisi" mistä olin itsekin tyytyväinen.

Kokeiden tarkoitushan on myös kertoa, mitkä asiat ovat vielä kesken tai vaativat kehitystä ja tässä tapauksessa kyllä kaikki kehittäminen suuntautuu ohjaajaan! Paljon tuli mietittävää ja hyvä näin! Joka tapauksessa olen ylpeä tästä saavutuksesta ja erityisesti koirastani!!!

Kiitokset testaajalle Miisalle hyvästä ja suorasta palautteesta sekä hyvin tehdystä kokeesta!
Marikalle kiitokset valokuvista :)

Viimeisenä, muttei vähäisempänä suuret kiitokset Virpille, joka on meitä pian pari kautta ohjannut pelastuskoirakkourallamme rautausella ammattitaidolla ja osaamisellaan eteenpäin. Ensimmäinen virstanpylväs on nyt saavutettu :) Luonnollisesti hyvää pohjaa tehtiin ekalla kaudella, joten kiitokset myös Jennille ja Seijalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti