Apua akusta

Talvella on pakkasta, mutta treenit pyörivät enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Talvikaudella voi pitää hyvin taukoa myös treenaamisesta. Keväällä ja kesällä se sitten taas alkaa, kunnon treenaaminen!

 Koira on aika kovalla rasituksella aktiivisen treenikauden aikana. Usein unohtuu / ei ole aikaa / liian vähän apukäsiä jos itse ei ole paikalla / ja monta muuta syytä, miksi koiraa ei verryttele ennen ja jälkeen treenin! Tällaisella toiminnalla aikaan saadaan se, että paikat on jumissa koiralla eri puolilta kehoa. Pitkärunkoisten ja erityisesti isokokoisten koirien omistajien tulisikin panostaa koiran verryttelemiseen. Joskus ehkä jopa muistetaan, että koiraa on hyvä hieman verrytellä ennen treeniä - mutta treenin jälkeen se karvakaveri laitetaankin suoraan sinne autoon.

Meillä selkäongelmat ovat arkipäivää, olleet jo jonkin aikaa. Asiaa on tutkittu ja jotain löydöksiä tehtykin. Mutta, pääsääntöinen ongelma on isojen selkälihasten jumiutuminen. Selkälihasten värinä on aika uskomatonta! Tällaisella lihasjumilla luonnollisesti on vaikutusta myös muuhun kehoon ja lihasjännitystiloihin.

Käytiin muutamaan otteeseen ottamassa akupunktiohoitoa neuloilla ja kerran laserilla. Selässä oli aika monta neulaa ja hoitoalueena tosiaan lähes koko selkäalue - 3/4 varmasti koko selästä. Suurin kipualue oli ristiselän etupuolella. Kuvissa näkee kohtia, joissa on huomattavissa karvojen koholla olo. Nämä pisteet ovat kohtia joissa ei ollut neuloja, mutta muiden neulojen paikat stimuloivat näitäkin kohtia ja näin hoito vaikutti siis laajemmalla alalla kuin vain neulojen alla.

On aivan käsittämätöntä, miten hyvän vasteen akupunktio hoito koirassa sai aikaan. Lähes koko selän ollessa jumissa, hoitoalue pieneni varmasti ainakin 2/3 jo parin-kolmen käynnin jälkeen! Pienentynyt alue näkyi sillä, miten pieneni alue, joka enää värisi ja aiheutti koirassa minkään moista reaktiota kipeistä alueista.

Olen itse joskus kokeillut akupunktiota ja tuolloin en huomannut itselläni mitään vaikutusta suuntaan tai toiseen. Niinpä suhtauduin tähänkin hieman skeptisesti. Kun kyse oli eläimestä, se ei pysty puheellaan, eleillään tms kertomaan muuta kuin sen miltä tuntuu ja näyttää. Oikeasti. Ja koska tulokset olivat niin mainioita, uskallanpa suositella moista hoitoa muillekin ja kyllä me vielä kans käydään hoidossa. Nyt välillä tehdään ihan perushierontaa.

Tarkkana on oltava vain sen kanssa, että menee oikasti paikkaan jossa osataan ja tiedetään miten hoitoa annetaan. En kuitenkaan vielä usko, että joka ikinen on osaaja - eihän näin ole missään muussakaan ammatissa. Osa osaa, osa on osaavinaan, osa on "itseoppineita" ja osa oikeasti tietää mitä on tekemässä. Sitten vain etsimään nämä oikeat osaajat!

Työntäyteinen kesä ja syksy vaati ehkä veronsa

Syksy alkaa kääntyä talveksi, kun pakkaset tulevat ja kohta varmasti lumetkin. Huomasin taas, etten ole ehtinyt tätä blogiakaan päivittämään, joten tästä taitaa tulla pieni romaanin alku ;) Kiirettä on pitänyt monella saralla, mutta yksi niistä on tuo oma rakas harrastukseni, pelastuskoiratoiminta. Olemme karvakorvani kanssa tässä kesän ja syksyn aikana treenailleet tosi ahkerasti monella saralla sekä itse olen aktiivisesti ollut kouluttelemassa erilaisia ryhmiä.

Kauden aikana oman ryhmämme raunio -ja hakutreeneissä olemme olleet aktiivisesti, mutta tämän lisäksi ollaan hakuiltu vapaaryhmässä, on harjoiteltu rauniokokeisiin valmistelevalla kurssilla sekä hallintakursseilla. Se miksi näin tiivistä harjoittelua on ollut johtuu kovista tavoitteista, joita asetin tälle kaudelle - tavoitteenamme oli peruskokeen suoritus raunioilla, eli saada VSS sijoitous sekä maastohakukokeessa peruskokeen molemmat osuudet (päivä ja pimeä). Olisikohan pitänyt jarruttaa ennemmin kuin painaa kaasua, mietin näin jälkikäteen. Jälkiviisaushan se on paras, eikö?

Kausi alkoi varsin kivasti. Treenit sujuivat ja niinpä suuntasin maastohaun peruskokeen päiväosuuteen. Alku kesästä ei enää ollut mahdollisuutta ilmoittaa molempiin osuuksiin, joten oli tyytyminen vain toiseen. Hissun kissun hiippailin koirani kanssa Kangasalle TSE:n kokeeseen, josta tuloksena hyväksytty suoritus kotiin viemisinä. Oli kiva nähdä, että koira toimi ok ihan vieraissa maastoissa sekä tuntemattomien ihmisten hakemisessa.

Treenaaminen jatkui ja odottelin kovasti, että alkais tulemaan pimeää. Edellisistä harjoitteluista kun oli jo kuitenkin vuosi aikaa. Toisinaan sitä toivoo, että olis enemmän pimeää täällä meilläkin :)
Kun illat hämärtyivät ja hieman alkoi olla pimeetä ilmoitin meidät syyskuussa olleeseen oman yhdistyksen ESPY:n haun yökokeeseen. Koe meni siinä mielessä ok (jos näin voi edes sanoa...), että koira haki kaikki maalimiehet, mutta koira ilmaisi vain ensimmäisen. Missä mätti? Jostain syystä se ei halunnut ilmaista. Epävarmuus pimeässä, ohjaajan virheet, liian vähäinen treenaus pimeässä, oliko koira terve, jotku muut syyt??? Olipa pähkinä purtavaksi ohjaajalle! Oli nimittäin eka kerta ikinä kun näin kävi. No, koska tilanne oli niin outo harjoittelimme hieman lisää ja ilmoittauduin uuteen kokeeseen lokakuun lopussa Mäntsälään UPK:n kokeeseen. Juurikin koetta edeltäneessä treenissä koira jälleen haki hyvin ja ilmaisi, joskin yhdellä löydöllä huomasin siinäkin hieman erilaista käytöstä kuin aikaisemmin - ei niin varma ilmaisu. Menin kokeeseen katsomaan, että toistuuko sama käytös, ilmaisematta jättäminen ja ikäväkseni sain todeta että kyllä - näin kävi. Tästä kokeesta sain varmuutta siihen, että ainakaan koekäytös ei ollut sattumaa vaan taustalla on jotain, mikä täytyy selvittää.

Hakukokeiden lisäksi kävimme myös rauniokokeissa - kahdesti. Ekalla kerralla peruskoe jäi niiiiiin pienestä kiinni, että kyllä täytyy sanoa että se himan harmitti. Umpipiilot koira ilmaisi hienosti, avo piilolla koira tarkisti hajut, etsi, muttei ehkä löytäny, ehkä löysi, mutta mutta... meiltä loppui aika. Niinpä päätin harjoitella avopiiloja, joita ei oltu muuten harjoiteltu aikoihin ja ilmoittauduin uuteen kokeeseen. Toinen koe oli juurikin Mäntsälän yöhakukokeen jälkeisenä päivänä. Koiralle tietyllä tavalla rankka juttu, mutta hei - onhan usein treenejäkin peräkkäisinä päivinä. Jouduin keskeyttämään tuon rauniokokeen, koska koira näytti siltä, ettei sillä ollut halua etsiä lainkaan. Se kulki vain mun vieressä eikä irronnut. Keskeyttäminen oli mielestäni hyvä päätös, etenkin koiran kannalta. Vaikka tämä vasta harmittikin!

Niinpä kauden tuloksena on vain murto-osa siitä, mitkä tavoitteet olivat. Ehkä se 1/3 suoritus on ihan ok, mutta tavoitteellisena harrastajana lopputulema on itselleni pettymys. No, vielä ei kirvestä heitetä kaivoon vaan jatketaan ja katsotaan. Pohditaan ja mietitään miten tätä juttua lähdetään purkamaan. Ainakin meillä on hallinta kunnossa - näin kehuttiin pääsääntöisesti kaikissa kokeissa - vain yhdessä saimme palautetta ettei hallinta ollut ihan kohdallaan esim. seuraamisessa - joskin siihenkin oli syynsä ja tiedänpä mitä sen kohdalla harjoitella :) Jotain hyvää siis ainakin on tehty!

Mutta nyt me vaan rötkötellään, otetaan rauhassa ja mietitään mitä tehdään seuraavaksi, että päästäis tavoitteisiin! Ja ihan vähän vaan treenaillaan talvella :)

Hyvä ja luotettava koirahoitola on vaikea löytää

Suunnittelen tässä matkaa ja mietiskelin, että onkohan mun vakihoitaja mahdollisesti kotosalla, että saan pienen karvakorvani luotettavaan ja hyvään hoivaan. Toinen vaihtoehto on sitten koirahoitola, mutta hoitola ei ole se ensimmäinen vaihtoehtoni. 

Jäin sitten tarkemmin pohtimaan näitä koirahoitoloita ja hieman googlettelin, että mitäs tässä Helsinki - Espoo rintamalla on tarjolla. Tarjolla oli useita hoitoloita ja jopa koirahotelleja. No entäs sitten näiden palvelutaso? Kuka valvoo, että palvelutaso on sitä mitä luvataan nettisivuilla tai puheissa?

Hoitola -sana paikan nimessä (saati hotelli) lupaa mielestäni aika paljon, ja lähtökohtaisesti odotan, että koiraani tosiaan hoitolassa hoidetaan. Ihan perus hoitoon mielestäni kuuluu vähintään: 

• rauhalliset tilat, joissa koira voi rauhoittua ja levätä (näitä harvoin on tarjolla jos koskaan)
• siistit tilat
• valoisat tilat
• tilassa peti, vettä ja mielellään virikkeitä, sekä äänieristettä!
• kunnon ulkoilutukset päivittäin, vähintään sen mukaan miten koira on tottunut liikkumaan. 
• ruokinta sovitulla tavalla
• lääkitykset sovitulla tavalla jos koiralla on lääkitys

Näiden lisäksi hyvään hoitoon kuuluu mielestäni se, että jos hoitolassa on ollut kipeä koira (näitäkin on, ihmiset ovat kovin ajattelemattomia), koira jolla voi olla/on ollut/ilmenee pian hoidossa olon jälkeen tarttuva sairaus, hyvä hoitolan pitäjä ilmoittaa tästä hoidossa olleiden koirien omistajalle. Tietenkään hoitolan pitäjä ei yleensä saa tietää näistä hoidon jälkeen ilmenneistä sairauksista. 

Toinen mistä hoitolan pitäjän tulee omistajalle ilmoittaa on koiralle sattuneet tapaturmat tai ikävät kokemukset. Osaava koiranhoitaja pystynee katsomaan millä stressitasolla koira hoitolassa on. Jo se, ettei koira halua mennä takaisin sisälle kertonee siitä, ettei paikka ole miellyttävä. No kaikissa hoitoloissa koiria ei käydä paljoa edes katsomassa (perustuu siis tulkintaan mitä nettisivuilla on kirjoitettu ja kommentoitu), joten silloinhan ei voi tietää.  En siis odota mitään ihmeellistä, pesuja, kuivatuksia, file ruokailuja, kynsien leikkauksia tms. vaan ihan sitä, että koirallani on perushoito kunnossa ja se voisi mahd. hyvin hoidossa. Vai mitä tuumit?

Hoitovuorokauden hinta pyörii usein näköjään 20-25 euron kieppeillä. Kallein mikä silmään osu oli 45 eur/vrk (iso koira, pieni alle 40kg 36 eur/vrk). Mutta hintaan korottavasti vaikutti myös joissain paikassa se, onko koirallasi eroahdistusta, onko koirasi pentu, juoksussa oleva narttu "Pentu- ja juoksulisä 9€/vrk" Eiköhän tällaisiin päivähintoihin noi peruspalvelut jo pitäis kuuluakin??

Mutta miten tiedät että hoito on ollut laadukasta ja että saat sitä mistä maksat? Ei ole yks eikä kaks kertaa kun olen kuullut kommentteja, että "se ei ollu varmaan raukka päässy ulos ku sillä oli heti ihan älytön pissa ja kakka hätä!" tai "mitähän siellä hoitolassa on tapahtunut, kun nyt mun Rekku käyttäytyy näin eikä tällaista ole ollu koskaan ennen". 

Löysin aika paljon kommentteja hoitoloista puolesta ja vastaan. Monet kommentit, jotka olivat puolesta yleensä olivat hyvin ylimalkaisia kuten "hyvä paikka" tai "koira oli iloinen kun haettiin sitä. Hyvä hoitopaikka", mutta oli jotain "yksityiskohtaisempiakin" mm. "ihanat sisustetut huoneet". Ja toden totta siellä oli aika viihtyisän näköistä hoitolaksi kun kävin kuvia katsomassa. Oli sohvaa, mattoa, verhoa, kokolattiamattoa betonin sijasta jne. Kommentit, jotka olivat sitten negatiivisempia määrittelivät tarkemmin sitä, mitkä aiheuttivat huonoa fiilistä; "Koira ei ollu päässy ulos, pimeät tilat, eläin oli ollu ikkunattomassa tilassa, eläin oli ollu kokoajan ihan yksin, hain aikaisemmin pois mutta jouduin maksamaan koko oleskelun hinnan, kauhea meteli" jne. Näiden ihmisten kirjoittamien kommenttien kirjo oli valtava ja siellä oli niin kivaa luettavaa kuin aivan pöyristyttäviäkin kertomuksia.

Tässä vain muutamia googlettamisen tuloksia, joita itse ihmettelin:

1. Useassa paikassa koiria ei ulkoiluteta vaan ne "ulkoilevat itsekseen" tarhoissa. "Suuret tarhat tai suuret metsäiset juoksualueet ja yksiöstä vapaa pääsy ulos paitsi talvella"
2. Ulkoilutusta/hihnalenkkiä lupaavat muutamat, mutta miten hoitajalla riittää aika kunnolla ulkoiluttaa esim. 10 koiraa 2-3 x vuorokaudessa saati edes 5 koiraa? Mulla menee yhden koiran yhteen lenkkiin helposti 1-2 tuntia...
3. Yleensä näillä hoitoloilla ei ole lisähenkilökuntaa ja jos on, niin kuvioissa mukana on muu business, joka vie sitä aikaa koirien hoidosta. Suurin mihin törmäsin oli 38 koirapaikkaa ja 11 kissapaikkaa samassa hoitolassa! Voin vaan kuvitella sitä meteliä mikä siellä on ja kyllä se hoidon tasokin laittaa miettimään.
4. Lenkitys maksaa erikseen - what??? Eräänkin hoitolan sivuilla luki näin "Jos koirasi tarvitsee lenkittämistä, lääkitystä tai haluat jotain muuta palvelua koirallesi, veloitamme käytetystä ajasta 10€ / 30min." Voi hyvä Sylvi!
5. Koirilla on vapaa pääsy omaan ulkotarhaan yksiöstään - jep mutta joissain kuvissa tää ulkotarha oli postimerkin kokoinen ja/tai maa oli vuorattu betonilla!
6. Koiran koulutus lisämaksusta - miks hitossa joku ventovieras kouluttais mun koiraa?
7. Henkilökunnalla on alaan liittyvää koulutusta ja kokemusta - hmmmm.... missäs näitä koulutetaan ja kokemusta kerrytetään?
8. Lämpimät tilat - eikö tämä ole itsestään selvyys, että hoitola pitää olla lämmin, muttei kuuma?

Ei ole ihme, että munkin kaverit hoitelevat toistensa koiria reissujen ajan. Hoitoloiden kirjo on tällaisen hyvin suppean ja lyhyen kartoituksen jälkeen varsin uskomaton, täysin standardoimatonta sekä perustuu puhtaasti täysin luottamukseen hoitolan pitäjää kohtaan. Voin sanoa että nettisivutkin olivat monelta osin puutteellisia - olisi kiva nähdä oikeasti kuvia tiloista eikä hoitolan pitäjien omista koirista. Yksikään katsomani hoitola ei verkkosivujen perusteella saanut luottamustani - yksi näytti kivalle. 

Taajamaetsintä, vapaaehtoista pelastuspalvelua

Kävin taannoin viikonloppukouluttautumassa  Vapepan kurssilla, joka käsitteli tällä kertaa Taajamaetsintää. En olut aikaisemin pongannut moista kurssia, mutta on näitä kuulemma aikaisemminkin ollut. Tämä kurssi siis oli vain ja ainoastaan ihmisille, koirat jätettiin tällä kertaa kotiin.

Taajamaetsintä poikkeaa aika paljonkin itse asiassa maastoetsinnästä. Onhan ympäristökin hyvinkin haasteellinen etsintäalueena metsään verrattuna! Etsittävällä henkilöllä on useita mahdollisuuksia edetä taajama-alueella (yleisten kulkuneuvojen käyttömahdollisuudet, taxit) piiloutua erilaisiin paikkoihin (ratavarikot, talot, ravintolat ym. erilaiset rakennukset, rakennustyömaat, puistot jne.) sekä kadota ihan ihmisvilskeeseen. On aika vaikea havaita etsittävää jos ympäristössä on paljon kansalaisia liikenteessä. Tämä siitä huolimatta, että on saanut tunnusmerkit etsittävästä tai jopa ehkä valokuvan. Usein etsinnöissä on etsittävä alue eristettävä, jolla pyritään siihen, että etsittävä löytyisi eristetyltä alueelta ja alueen rajoja seurataan ja vartioidaan. Koiran kanssa taajamassa on parasta työskennellä yöaikaan. Tällöin ihmiset ovat yleensä nukkumassa, joten liikkujia ei ole paljoa. Koira saa paremmin työrauhan etsimiseen ja jäljestämiseen.

Käytännön harjoituksemme käsitteli ketjuissa etsintää, partiointia: kävellen sekä autolla. Kaikissa etsintämuodoissa on omat haasteensa: Ketjuissa on koko ketjun hallinta, oikean lainen eteneminen, välimatkojen pitäminen, keskittymisen pysyminen (tarkkaavaisuus), jotta löydetään mahdolliset etsittävälle kuuluvat tavarat jne. Partioinnissa ihmiset kulkevat yleensä esim. pareina ja kyselevät mahdollisia näköhavaintoja alueella kulkijoilta, seuraavat löytyykö etsittävä esim. ihmisjoukoista jne. Partiot voivat kulkea kävellen, pyöräillen, mönkijöillä jne. Autopartioinnin haaste on maltti pitää vauhti todella hitaana, jotta mahdollisimman hyvin ehditään havainnoimaan ympäristöä. Autopartio ei periaatteessa poistu autosta paitsi tarkistamaan reitin varrella olevat eteen tulevat kohteet ja sovitut paikat (esim. kauppat, terassit jne).
Taajamaetsinnän haasteena voisin mainita myös sen, että taajamassa on paljon yksityisiä alueita (pihat, rakennukset) jotka usein ovat myös tutkittava. Etsijät aina esittelevät itsensä ja kertovat millä asialla ovat. Toivottavasti yksityisalueen omistajalla löytyy tällaisesssa tilanteessa ymmärrystä ja yhteistyöhalua etsintöjen auttamisessa. 

Koulutspäivä oli myös erinomaista kertausta viesti- ja etsintäkursseilta. Käytimme radiopuhelimia viestiliikenteeseen ja ketjussa etsiminen oli hyvää kertausta opittuun. Kokonaisuutena sanoisin, että ei mennyt aika hukkaan kurssipäivänä! Hyvä oli!

Vapaaehtoiset pyydetään poliisin virka-avuksi silloin, kun esim. poliisin omat resurssit eivät riitä laajojen etsintöjen toteuttamiseen. Tällaiset etsinnät joihin vapepalaiset osallistuvat koskevat siviilejä; vanhuksia, aikuisia, nuoria, lapsia, eli meitä ihan tavallisia kansalaisia. Poliisi valtuuttaa ja vastuuttaa vapepan etsijät toteuttamaan etsinnän annetuin kriteerien sekä vaatimusten mukaisesti ennalta määrätyllä alueella.
Etsinnän helpottamiseksi tulee eristetyltä alueelta pysyä pois, asiallisesti vastailla esitettyihin kysymyksiin poliisin tai vapaaehtoisen pelastuspalvelun henkilöille, kuunnella ja toteuttaa annettuja ohjeita ja erityisesti antaa etsijöille (ihmisille ja koirille) työrauha! Etsintöihin ei saa osallistua ns. omatoimisesti vaan etsinnät ovat hyvin tarkasti organisoituja tilanteita, joten jos haluaa auttaa/osallistua, tulee ensisijaisesti ottaa yhteyttä poliisiin, joka antaa ohjeita miten ko tilanteessa on hyvä toimia.

Mikäli joku on kiinnostunut Vapepan toimista ja haluaa liittyä meidän avustajien joukkoon, on siihen ratkaisu vapepan sivuilla www.vapepa.fi. Vapepaan kuuluu n. 50 jäsenjärjestöä tai yhdistystä. Meillä on suuri kirjo erialojen osaajia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä etsintöjen suorittamisessa. Hälytysryhmiä on 1300 ympäri Suomea ja vapaaehtoisia yli 20 000. Vapepa on ainutkertainen organisoitunut vapaaehtoispalvelun porukka maailmassa!

Vapepan toiminta on pyyteetöntä ja vapaaehtoista. Teemme tätä halusta auttaa!