Tänään istuttelin pihamaalleni muutaman uuden taimen, angervon tuohon terassin reunaan, jotta saisin pihasta kivan näköisen. Samaan menoon siistin vanhat karahkat ja juuret pois penkeistä, koska talvi oli ne pannut - eli ne eivät olisi enää kasvaneet tänä vuonna. Jep jep - en jaksanu siirrellä niitä talvehtimaan, siksipä nyt on tulossa ainoastaan talvehtivia ja pakkasen kestäviä kasveja.
No ei siinä mitään, sain uudet angervon taimet laitettua, vanhat pois ja multa oli tämän jälkeen ihanan kuohkeaa. Mullan kuohkeutta en huomannut pelkästään minä, vaan myös rakas koirani. Vähän väliä se oli milloin missäkin multakasassa kaivamassa, jemmaamassa ihanaa aarrettaan - multaista pehmennyttä nahkaluun palasta. Nahkaluun palasen lopulta löysin ja pistin roskiin, mutta silti tuo koiruus löytyi vähintään seisomasta multakasassa.
Nyt kovasti mietintään että miten pidetään koira jatkossa pois multakasoista ja kasvini saisivat kasvaa rauhassa? Siinäpä on ratkottavaa :)
Ai niin, nyt sitten kasvatan itselleni oikein kunnon ja kivan pensasaidan. Aidasta tulee tiheä ja korkeutta 2-5 metriä - no meillä pitää pitää se tuollaisena pari metrisenä, mutta hei sehän riittää :D Pensas aita tulee olemaan isotuomipihlaja. Nämä isotuomipihlajan taimet odottavat istuttamista, jonka vuoro on sitten ensi viikonloppuna. Vapusta viis kun nurkat saa kuntoon :D ja tielle käsin näköestettä!
Samaa meillä on aitana, Isotuomipihlajaa. Hyvin menestyy ja antaa hyvän suojan. Se on kumma toi kaivaminen, sama Urpolla. Aina kun jotain istuttaa kukas se siellä on kaivelemassa. Olen päättänyt etten asialla stressaa, vaan se kasvaa mikä selviää koiran kaivuista. Näin pikkuhiljaa muotoutuu koiran kestävä piha. t. Memmi
VastaaPoista