Tänään on meidän kolmas treenikerta tälle vuodelle ja jäin miettimään, että mitäs viime kerralla oikein tehtiinkään. Onneksi on treenipäiväkirja :)
Mutta viimeksi tosiaan ensin katselin että miten Sebu reagoi paukkuihin. Menimme läheiseen metsään nuuskuttelemaan kun radalla ammuttiin. Ensimmäisen laukauksen kohdalla Sebu nosti päätään kuunteli ja jaktoi nuuskimista, toisella kerralla ei enää reagoinut mitenkään - eli hyvin meni ainakin tällä etäisyydellä! Radalla meillä oli kolme maalimiestä - yksi yläkasalla avopiilossa toinen alkasalla reunassa pressun takana, hieman haasteellisesti mentävässä paikassa ja kolmas sitten kasan keskiosassa avopiilossa. Menimme radalle aikaan, jolloin oli vielä hyvin valosaa. Palkkiot olivat patukka - ruoka - patukka. Tämä asetelma toimi tosi hyvin tällä kertaa ja meillä oli hieman tuuriakin matkassa.
Ensimmäinen maalimies löytyi aika pian koiran lähtyksen jälkeen. Lähetin koiran yläkasan aivan kopin vierestä ja siitä se lähtikin hyvin omatoimisesti etsimään. Ensimmäinen maalimies leikki oikein mainiosti Sebun kanssa ja Sebu näytti olevan enemmän kuin innoissaan - hyvä Mia :) Tästä jatkoin kävelyä yläkassalla ja koira mennä viipotti jo omia menojaan. Hieman se välillä kyseli tai katseli, että onko keskikasalle meno ok, kun se olikin jo menossa alakasalle. Tässä vaiheessa huomasin, että mähän olen ihan pihalla kuin lintulauta. Olin muka miettinyt että miten aluetta lähden tutkimaan ja liikkumaan mutta koko "suunnittelu" meni ihan pipariksi kun toteutuksen aika oli. Mun koira menee niin lujaa etten ehdi kissaa sanoa kun se on vaihtanu jo suuntaa ja paikkaa. No lähdin alueen reunaa etenemään ja Sebu ehtikin jo alakasan reunan haistella ennenkuin itse olin siellä - siitä huolimatta lähdin vielä kiertämään samaa aluetta - ihan turhaan siis. Toinen maalimies löytyi hetken päästä kun jäin hieman pörräämään avustuksen saatuani alakasan tuntumaan. Sebu havaitsi maalimiehen ja siinä vaiheessa katsoi meikäläistä - mitäs minä tein - seistä toljotin jatsoin koiraa tekemättä mitään - en rohkaissut sitä menemään sinne maalimiehen luokse tai tarkistamaan piiloa vaikka koira selvästi haki apua. No sitten yritin myöhässä korjata tilanteen ja sain Sebun menemään hankalaan paikkaan - onneksi maalimiehellä on ruokapalkkana, joka rauhoittaa kun Sebu hieman varmasti jännitti mennä siihen hieman haasteelliseen paikkaan. Tästä lähdin liikkumaan kasan päälle, ja pian kasan päältä löytyikin kolmas maalimies, joka jälleen palkkasi Sebun patukalla leikkien.
Jatkossa on itsellä muistettava liikkua liikkua liikkua ja liikkua + liikkua nopeasti kun on niin nopee koira! Toinen mitä jäin miettimään tuolla patukaalla palkkaamisessa, että mitäpä jos Sebu oppii siitä että on ok hypätä maalimiestä vasten... tämä ajatus pitääkin muistaa tänään ottaa esille.
Summa summarum, koira toimii, on motivoitunut ja haluaa käyttää nenäänsä, vauhtiaan ja innostuneisuutta löytääkseen maalimiehet. Emäntä on jälkijunassa kaikessa ja hänen tulee kyllä kehittää nyt omia taitojaan että tajuaa lukea koiraa, tietää missä se menee ja pysyy perässä! Huoh :D
päivityksiä odotellaan :)
VastaaPoista