Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

maanantai 16. elokuuta 2010

Ihanteita ja ihanattomuuksia

Vaikka kuinka meinasin, että lomalla ehdin kirjoitella jos vaikka ja mistä, niin toisin kävi. Nyt on elokuukin ehtinyt puolenvälin paremmalle puolelle ja tässä sitä vielä ollaan - vasta ensimmäinen kirjoitus.

Mutta, kirjoitustauosta huolimatta ajattelin aloittaa päivän uutisella, eli Kennelliiton ohjeistutksen neuvoista. Artikkelissa kerrotaan että Kennelliitto on ilmeisesti suunnittelemassa ohjeistusta, jossa kasvattajia neuvottais välttämään sukusiitosta. Voi hyvää päivää! Eikö kasvattajalla ole vastuu ja velvollisuuskin välttää sukusiitosta???

Mietin kovasti että mihin tämä nykypäivän koiranjalostus on oikein mennyt. Tuomarit ihannoivat ääripäitä, roduista on kaksi linjaa (näyttely ja käyttö) joista toinen - se oikea - ei pärjää näyttelyissä, koska on "vääränlainen". Sitten nämä "oikeat" näyttelyissä pärjäävät ovat fyysisesti ja psyykkisesti jotain ihan muuta kuin ko rodun edustajan oikeasti tulisi olla.

Pitäiskö kennelliitolla keskittyä ohjeistukseen sijaan tuomareiden arvostelujen valvomiseen ja ulkomuototuomareiden uudelleen kouluttamiseen. Olis varmaan aika istua alas, miettiä kunkin koiran kohdalla mikä se oikeasti alun alkujaan on ollut! Onko sillä joskus muinoin ollut vaikea hengittää, tippunu silmät päästä, kuollut 2 vuotiaana sydänkohtaukseen kun sydän ei kestä, lopetettu nivel ym. ongelmien vuoksi, tai koiran on vaikea juosta kun sen keho ei enää sitä salli.

 Olen ehkä tämän aikaisemminkin täällä bogissani maininnut, mutta mainitsempa vielä uudelleen mitä mieltä minä olen koiranjalostuksesta ja tästä ns. kasvattajatoiminnasta
  1. Koirista ei saisi periä suuria summia - ainoastaan realistiset kulut - olen ihan varma että pentueen (esim. 5 pentua) kulukustannukset eivät ole 5000-6 500 eur - tai jopa enemmän! Business pois koiranjalostuksesta!!! Näin oikeasti kiinnostuneet ihmiset varmasti tekisivät jalostusta tositarkoituksella.
  2. Keskitytään kehittämään rotua oikein - pidetään sen luonne ja kyky toimia tehtävässään etusijalla ja ulkonäköasiat toisella. Terveys ennen kaikkea!
  3. Vaditaan ja valvotaan kasvattajia! Eikös tämä ole yksi Kennelliiton tehtävistä? Yksi KL:n arvoista onkin: "Terve yhteiskuntakelpoinen koira. Ylläpidämme ja kehitämme rodunomaisia, terveitä koiria monipuolisiin seura-, harrastus- ja työtarkoituksiin."
  4. Näyttelyissä arvostellaan koirat käytön mukaan eikä turhuuksien mukaan.
Nyt olis sitten näytön paikka ja lunastaa niin toiminta-ajatuksen takana olevat sanat sekä arvolupaus!

3 kommenttia:

  1. Aika moni koirarotu tulee tiensä päähän nyt tai myöhemmin. Monissa roduissa sukusiitoksen välttäminen on lähes mahdotonta. Mutta kyse on myös siitä onko sukusiitosprosentti 15 vai 5. Siinäkin on vissi ero. Se, että esim. vesikoiratyyppisiä koirarotuja sekoitettaisiin keskenään ei tee ketään loppuviimeeksi sen autuammaaksi. Yhdessä rodussa on vähän sitä vikaa ja paljon tuota, toisessa taas toisinpäin.

    Toisaalta Suomessa asiat lienee paremmin kuin monessa muussa maassa. Tosin meillä ongelma on siinä, että kuka tahansa saa kasvattaa. Tajuamatta genetiikasta tms. tuon taivaallista.

    Onhan jokaisella rodulla omat rotumääritelmänsä ja jalostuksen tavoitephjelmansa. Mutta kun asiat ovat tulkintakysymyksiä.

    Mun mielestä siitä, että kasvattaa koiria, saa periä rahaa. Aika on rahaa, ja maksaa ne tutkimuksetkin, ruokinta jne. Mutta miten se hinta määräytyy on eri asia. Suositummat rodut maksavat pääsääntöisesti enemmän. Toisaalta hinta määrittelee todelliset ostajat, tai sitten ei. Maksetaanhan niistä Keltaisen Pörssin "tässön maltakoiraa-cottonii ja bisonii, kiva pieni valkoinen" sen 1000€...

    Jatkan mielelläni kanssasi aiheesta privaatisti ;)

    VastaaPoista
  2. Onhan kennelliitto kouluttanutkin ulkomuototuomareita uudestaan,niin että koiran terveys otettaisiin huomioon. Silti olisi vielä paljon tehtävää.. Ja nimenomaan se, että näyttelytuloksilla mitataan nykyään lähes koiran arvo, on kammottavaa. Sitten niillä näyttelytuloksia keränneillä koirilla joilla on luonteessa tai terveydessä, mahdollisesti molemmissa tehdään pentuja, koska ne on niiin nättejä tuomareiden mielestä... Kasvattajia on kaikenmoisia ja aika suuri vastuu jää koiranostajalle, että minkälaiselta kasvattajalta pennun ottaa.

    VastaaPoista
  3. Petra jutellaan vaan ihan privaatistikin, tämä aihen on mielenkiintoinen. Jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita :) Itse olen tosiaan kovin huolestunut monista seikoista enkä vähiten siitä, että koirarodut voivat tänäpäivänä heikonpuoleisesti.

    Kitekattius, totta - suuri vastuu jää koiran ostajalle - uskoisin, että useimmat koiranostajat eivät ole kovin valveutuneita eivätkä ole kovin tietoisia kaikista eri mahdollisuuksista. Useat uskovat kasvattajia ja vasta myöhemmin huomaavat että kaikki ei ollutkaan niin kuin oli puhuttu...

    VastaaPoista