Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Joka puolella vaan paskaa

Mennyt talvi oli ihana! <3
Paljon lunta, valkoista ja puhdasta lunta. Ei ollut liukasta eikä loskaa vaan sai kävellä kaikkialla puhtaan lumen päällä. Kunnes....
....tuli kevät. Lumet alkoivat sulaa ja karu totuus koiria ulkoiluttavien ihmisten laiskuudesta, välinpitämättömyydestä ja ympäristöstä piittamattomuudesta paljastui!

Joka paikka on täys koiran paskaa. :( Talven aikana siis marraskuusta maaliskuuhun niitä ei ehtinyt kauhiasti havannoimaan - noita ruskeita läjiä siis. No ei varmaan kun joka päivä tuli lunta, niin että jätkökset jäivät lumen alle saman tien. Nyt kun lumet ovat lähteneet, niin samaa tahtia ei sula pois ne lumen alle jemmatut ja jätetyt jätekasat!
Toinen löytö on tietenkin että ne harvat roskikset ovat myös ilmestyneet tuttuihin kadun kulmiin ja kävelyteiden varsille! Ainakaan Espoon kaupunki ei turhaan pitänyt roskiksia auki, että niitä olisi talvella voinut käyttää (joo joitain oli ja jotku oli lumen alla). Ja ne harvat mitkä löyty oli yleensä tupaten täynnä ettei sinne lisää tavaraa mahtunut.

Joka päivä kun käyn koiran kanssa kävelyllä saan katsoa mihin astun ja samoin on katottava ettei koirakaan astuis jätöksiin! Ei ole kivaa viedä kotiin koiraa, jonka tassut on toisen koiran ulosteessa tai että omat kengät on samassa sonnassa. Peseminenkin on niin etovaa että meinaa oksennus tulla! Kyllä sapettaa!!!


Koirankakkaroskis.fi
Onneksi on taho, joka haluaa auttaa meitä kaikkia tämän asian tiimoilta, nimittäin Koirankakkakroskis saitin perusteet tyypit. Tee näin:
-  Lataa tiedosto ja printtaa tarra roskikseesi
tai
- Tilaa valmis tarra roskikseesi
tai
- Kerro asuinpaikkakuntasi hallintotaholle, että näitä voisi printata ja jakaa kaupunki/kuntalaisille.
Lisää tietoa ohjeita ja kartta luvan antaneista paikoista löytyy tuolta saitilta! Niin tuo sijaintitieto on laitettu, jos tarran tilaaja on antanut luvan. Mä näin ilokseni mm. Leppävaarassa roskiksia joissa tämä tarra oli liimattu roskikseen ja hei - se tuli just tarpeeseen! Espoo ei muuten ole tuon asiaa edistävien tai tarraa jakavien listalla...

Tässä on tuolta koirankakka.fi -sivustolta kopioitu lista paikka kunnista jotka tänään oli ilmoittaneet kartavansa kortensa kekoon: Jyväskylä, Kaarina, Karkkila, Lahti, Länsi-Turunmaa, Nokia, Pirkkala, Pori, Rauma, Riihimäki, Rusko, Salo, Tampere, Vantaa, Ylivieska! Hatunnosto näille paikkakunnille! 

Jospa ens talven jäkeen meillä ei olis saman laista kevät ongelmaa kuin nyt on!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Mistä on hyvä yhdistys tehty?

Yhdistyksen määritelmä Wikipediasta:
"Yhdistys on luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin. Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys."

Yhdistys sanakin jo kertoo sen eli yhdessä tekemistä. Mun mielestä hyvä yhdistys:
  • ajaa aktiivisesti omaa asiaansa
  • ymmärtää, että jokainen jäsen on tärkeä
  • on tasapuolinen eikä suosi ketään tai mitään
  • toimii aktiivisesti
  • tarjoaa jäsenilleen palveluita yhdistyksen aihealueelta
  • omaa jäseniä, jotka puhaltavat yhteen hiileen
  • ei tavoittele voittoa (ei edes kyllä saa), vaan käyttää varat toiminnan ja yhteisen päämäärän kehittämiseen
Mä olen tässä vuosien varrella nähnyt ja kuullut kaikenmoista juttua yhdistystoiminnasta. Niin positiivisia asioita kuin negatiivisiakin asioita. Sen myötä olen miettinyt, että millainen oikein on hyvä yhdistys.
Olen ollut erityisen tyytyväinen yhteen yhdistykseen, jossa olen ollut mukana nyt reilu pari vuotta. Sen toiminta on jollain tavalla ystävällistä, inhimillistä ja ihmiset ovat olleet positiivisia. Toki se mitä yhdistys tekee on myös mulle tärkeä. Siitä huolimatta vaikka ko yhdistys onkin mun mielestä aika hyvä yhdistys niin on siinäkin omat haasteensa.

Yleisimmät ongelmat, mitä yhdistyksissä tuntuu olevan ovat raha, rahankäyttö ja ihmisten väliset suhteet. Ongelmat nimen omaan sen vuoksi, että ne eivät poistu, niitä ei voida tai osata ratkaista eikä kukaan oikein niistä vastaakaan. Haaste -sanana olisi ollut väärä eikä tarpeeksi informatiivinen.

Esimerkkejä usein kuulemistani ongelmista;
  • Kieroilu ja selkään puukottaminen voi saada uskomattoman suuret mittasuhteet, ihmisten väliset suhteet tulehtuvat
  • Ei voida enää tehdä asioita yhdessä vaan yhdistyksen jäsenistö jakautuu erilaisiin leireihin. 
  • Rahanjakaminen yhdistyksen "jaostojen" kesken. Yhdistyksellä voi olla erilaisia "jaostoja" tai osa-alueita. Näillä eri osa-alueilla voi olla erilaisia tarpeita rahan käytölle. Välineet voivat olla arvokkaita, erilaiset toiminnat voivat vaatia investointeja jne. Olen kuullut käyvän niin, että nämä eri jaostoja edustavat jäsenet alkavat laskemaan minkä verran mihinkin on käytetty rahaa ja spekuloimaan onko se aiheellista, vaatimaan että "jaosto1" tekee enemmän (vapaaehtois)töitä "tienatakseen" käyttämänsä investoinnit takaisin.
  • Jäsenistö alkaa keskenään "leiriytymään" ja agitoimaan muita jäseniä tietoisesti tai tiedostamatta 'omaan leiriin' henkilökemioihin perustuen/ johonkin ominaisuuteen perustuen / omistamaan autoon, mopoon, koiraan, kissaan jne.  perustuen.
  • Kiistellään erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvista: kuka saa mennä, kenen osallistumisen yhdistys on valmis maksamaan ja miksi joku toinen joutuu maksamaan osallistumisensa itse
  • Uudet ajatukset, kehitykset aiheuttavat kitkaa. Huomioni mukaan erityisesti vanhemmat jäsenet kokevat tämän uhkana.
  • Kielisyyt jakavat ihmisiä yhdistyksen sisällä, aiheuttavat turhia ristiriitoja. Eihän kielellä ole merkitystä - yhdistyksen asia on yhtä tärkeä oli kieli mikä tahansa.
Usein rajanveto erilaisissa tilanteissa on vaikeaa. Ristiriitatilanteissa Yhdistyksen olemisen tarkoitus unohtuu ja se että yhdessä tehdään yhteisen hyvän päämäärän vuoksi.

Kuten meidän yhteiskunnassa konsanaan uudistukset ovat pelottavia asioita koska niistä ei tiedetä mitään etukäteen. Usein kauan olleet ihmiset vastustavat uudistuksia ja noita uudistuksia tuovat ne penteleen uudet jäsenet. Pelkoa, epävarmuutta, muutosvastarintaa vaikka muutokset olisivatkin hyviä ja tervetulleita asioita yhdistyksen toiminnan kehittämisen kannalta.
Entä sitten se että "ei ehkä olekaan enää niin tarpeellinen kuin ennen" -tunne. Ihmisillä on tarve tuntea itsensä tarpeellisiksi ja erityisesti tämä tuntuu korostuvan yhdistystoiminnassa. Uudet jäsenet voivat olla vanhoille uhka. Uudet jäsenet voivat kokea olonsa mitättömäksi jäseneksi ilman jonkinlaista "omaa tehtävää" tai huomiota.
Tässä jos missä pitäisi muistaa että niillä "vanhoilla" konkareilla on paljon näkemystä, kokemusta ja vankkaa tietoa ja näillä "nuorilla" tulokkailla on taas valtavasti uutta virtaa, uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Yhdistämällä nämä asiat päästään eteenpäin - ei se ole huonoasia, että yhdistystoimintaa voidaan kehittää. Jatkuva kehityshän on yksi elinehto!
Itse joskus taannoin yhdistyksen johtokunnassa olleena voisin sanoa, että yhdistyksen johtaminen vaatii melkoisia ihmisjohtamistaitoja! Haasteita ei tuo niinkään "rivijäsenet" vaan ne johtokunnan jäsenet ja toimihenkilöt :)

Miksi sitten kirjoitin tämä pitkän tarinan, jolla ei liene päätä eikä häntää? Jos luit tänne asti, olen onnistunut - sain pidettyä mielenkiintosi. Kiitos siitä!
Lopuksi haluan sanoa sen tärkeimmän mistä aloitinkin: Yhdistys tarvitsee hyvin yhdessä toimivia ihmisiä. Ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan, tekemään yhtenäisiä päätöksiä, joskus kiivaamminkin asioista keskustelemaan mutta silti sopimaan. Yhdistys on sen jäsenten näköinen, sen johtokunnan näköinen. Sinä ja minä yhdistyksen jäsen näytetään esimerkkiä ja rakenna yhdistystä siihen suuntaan mitä toivomme hyvän yhdistyksen olevan.
Yhdistys = Yhdessä!!!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Koirakouluista asiaa

Ilokseni luin tänään juttua Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n sivuilta.
Siellä oli ajankohtaista -osiossa nostettu esille tärkeää asiaa koirakouluista. Kirjoitettu artikkeli oli otsikoitu varoitukseksi epäeettisistä koirakouluista.

Iloinen olin siksi, että tästä ehkä vihdoinkin aletaan puhumaan. On totta, että kuka tahansa voi perustaa oman koirakoulun, toimia omalla toiminimellä ja kutsua itseään miksi tahansa kouluttajaksi. Harmillista on, että tälle koirankouluttaja-ammatille ei ole vastaavanlaista koulutusvaatimusta kuin esim. lääkärille, sairaanhoitajalle tai automekaanikolle. Harmillista myös, ettei tätä tosiaan valvota millään tavalla!

Puhutaan paljon myös siitä, että lemmikki business on ison rahan business. Niin varmasti onkin. Esimerkkinä jos ottaa pelkästään koirat (jotka voivat maksaa jopa useita tuhansia euroja per kirsu - tai sitten muutamasta sadasta eurosta lähtien) niin tarjolla on yhden jos toisenlaista koirakoulua, yhdistystä, välinettä, vimpainta, treenikamaa, näyttelykamaa, petiä, pesuainetta, ruokaa, hoitopaikkaa.... just name it. Puhumattakaan sitten eläinlääkärikuluista, vakuutuksista jne. Yhden koiran todellinen investointi voi olla huikeita summia vuodessa saatikka koko koiran elin aikana!

Koiran omistajan kontolle jää todella paljon. Koiran omistajan pitää pystyä arvottamaan koirakoulu ja vielä kouluttaja joka koulutusta vetää. Koiran omistajan tulee osata kysyä ja vielä keksiä oikeanlaisia kysymyksiä, osata tulkita vastaajan vastaukset ja miettiä miten annetut vastaukset vastaavat omaan arvo- ja ajatusmaailmaan koiran käsittelysta tai hyvästä koulutuspaikasta.
Entä sitten kun sinne koulutukseen on ilmoittautunut ja ehkä jopa osannut kysellä koulutustavoista, mutta todellisuus ei vastaakaan sitä, millaisen kuvan oli koulutuksesta saanut? Mikä on kuluttajasuoja näissä tilanteissa? Voiko saada palautusta koulutusmaksuista jos kurssin lopettaa kesken perusteena, että koulutus on epäeettistä eläintä kohtaan? Tai jos perusteena on se, että kouluttaja on ammattitaidoton? Miten nämä asiat todennetaan?

Useissa koirakouluissa ennen kurssia ei jutellan kenenkään ihmisen kanssa. Tai jos jollekin soitetaan, puhutaan usein koirakoulun vetäjän kanssa, mutta ei sen henkilön, joka koulutuksen vetää. Verkkosivut voi antaa aivan toisenlaisen kuvan koirakoulusta kuin mitä käytäntö on. On varmasti koirakouluja, jossa kouluttajiin ei panosteta, ei tiedetä miten palkatut kouluttajat kouluttavat tai mikä on heidän osaamistasonsa, etiikasta puhumattakaan. Toiset koirakoulut kouluttavat itse kouluttajia, mutta otetaanko näissä huomioon että kouluttajan tulee olla sopiva asiakaspalveluun, osattava asiat ei vain teoreettisesti vaan osattava viedä asioita käytäntöön, osattava opastaa ihmisiä ja paljon paljon muita vuorovaikutustaitoja. Ikävää on, että usein koirakouluissa keskitytään keräämään isoja asiakasmääriä laadun kustannuksella.
Sitten on vielä ne koirakoulut, joissa vetäjä ja kouluttaja on yksi ja sama ihminen. Tällöin todellakin suurella intensiteetikkä mun mielestä omaan ammattiylpeyteen tulee kuulua itsensä jatkuva kouluttaminen/kehittäminen, verkostoituminen muiden kouluttajien ja sidosryhmien kanssa ja ehdottomasti mahdollisimman laadukkaiden palveluiden tarjoaminen asiakkaille. No sitten tullaan taas siihen, että on jokaisen omassa harkinnassa ja näkemyksessä, mikä on laadukasta...


Tällaiset eettiset asiat nousevat esille nimen omaan enemmänkin yksityisissä koirakouluissa. Näissä maksetaan suhteellisen suuria summia koulutuksesta, jolloin entistä suuremmalla syyllä voisin kuvitella että asiakasta kiinnostaa mihin rahat laittaa. Yhdistysten osalta ei ole vielä nostettu moista kysymystä esille - miten koiria koulutetaan, onko koulutus miten eettistä. Yhdistyksille usein "annetaan anteeksi" jos koulutus nyt ei ole ihan mitä olisi toivonut - eihän se maksakaan paljoa eikä kouluttajilta vaadita välttämättä osaamista... Mutta yhtä hyvin yhdistyksen tulisi noudattaa eettisiä arvoja niin eläimiä kohtaan kuin kunnioitusta yhdistyksen jäsentä kohtaan. Tähän aiheeseen pureudun blogissani kyllä vielä myöhemmin :)


Ja jos nyt tätä kirjoitusta lukee joku ja ajattelee että "taas jotain ihmeen lässyttelyä ja kukkahattu touhua" niin mietippä vielä heti. Laita itsesi tilanteeseen, jossa kana ei sinua tottele kun kutsut sitä luoksesi, vaan juoksee kohti toisia kanoja. Siinä ei auta selättää sitä kanaa, tai nyppästä hihnalla tai mikään muukaan "hapettaminen". Tuskin se kana lopettaa esim. tällaisen ns. hapettamisen jälkeen sitä juoksemista sinne toisten kanojen luokse, ellei siltä henki lähde. Tai vaihda kana elefanttiin, jänikseen tai vaikka lehmään.

Olen mielelläni kukkahattu kouluttaja ja koirakoulun omistaja, kun se tarkoittaa etten kohtele eläintä epäeettisesti! Olen sitä mieltä, että siinä missä taidot loppuu alkaa väkivalta. Väkivallalla tai vahingollisella tavalla ei opeteta eläimiä. 

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Treenikausi on alkamassa

Saatiin tänään postia.

Postissa kerrottiin, että rauniokausi on taas alkamassa!
Mikä parasta, päästiin ryhmään mihin toivoinkin pääseväni. Nyt olen jo pienessä päässäni (en tosin päissäini) pyöritellyt treenisuunnitelmaa ja mitä kaikkea sitä tänä vuonna keksii ohjelmaksi. Tarkoitus on kasata hyvä koulutussuunnitelma, niin että koira kehittyisi mahdollisimman hyvin.

Toinen iloinen seikka on tietenkin se, että pääsimme tälle kaudelle myös hakuryhmään. Niinpä siis isolla pyörällä mennään tämä vuosi eteenpäin!

Tavoite on saada raunioilta vähintään sove ja mielellään myös peruskoe suoritettua. Haun tavoitteet ovat vielä matalalla, pitää saada koira motivoituneeksi etsimään maalimiehiä metsästäkin eikä vain nuuskuttelemaan omiaan :) Mutta hausta kans kyllä jossain vaiheessa peruskoesuoritus!