Koira pelastaa, maalla ja vedessä

Pilke veneestä kaukana jossain

Kuten moni tietääkin niin Vapepan ja erityisesti pelastuskoiratoiminta on lähellä sydäntäni.
Eilen oli mielenkiintoinen ilta, sillä pääsin tutustumaan meripelastusharjoitteluun, kun sain tilaisuuden osallistua harjoituksiin maalimiehenä. On hienoa nähdä, miten koirat työskentelivät ja miten samat koirat, jotka työskentelevät tietyllä tavalla metsässä tai/ja raunioilla työskentelevätkin eritavalla, kun kyse on eri tyyppisestä etsinnästä. Koulutuskysymys tietenkin :) mutta kohde on aina sama - ihminen, metodi vain vaihtelee.
Kyselin kovasti erityispiirteitä meripelastuksessa ja erityisesti miten koiran tulisi toimia tässä tehtävässään. Meripelastuksessa koiran tehtävä on ilmaista jos se saa hajun ihmisestä veneellä kierrettävistä saarista, uida saareen sekä etsiä ja ilmaista löytö saaressa. Saari löydössä koira voi käyttää ilmaisuna esim. hakku-, rulla- tai kertovailmaisumuotoa.

Hajua etsien

Koira ensin etsii saarelta tulevan ihmisen hajun veneestä käsin, jonka koira ilmaisee reagoimalla hajuun esim. nostamalla kuonoaan, pyrkimällä hajua kohti veneessä, liikkumalla veneessä hajuvanaa seuraten, 'liimautumalla' veneen reunoihin jne. mutta koiran ei tule ilmaista tätä saamaansa hajua haukkumalla. Koira ei saa tai ei saisi nousta veneen reunaa vasten vaan saa hypätä veneestä luvan saatuaan. Usein koirat näyttivät ilmaisevan esim. vikinällä sen, jos vene on ohjautunut hajuvanan ulkopuolelle tai kuten eräs koira alkoi seilata 'levottomana' veneessä kun haju vana loppui.

Seurasin erään kuusi vuotiaan kk holskunartun työskentelyä veneessä ja oli

Kulkevatko hajut merenpintaa?

äärimmäisen hienoa nähdä miten koira kirsun liikkein ohjasi veneen ohjaajaa menemään oikeaan suuntaan saarelle. Tämä samainen koira oli myös se, joka alkoi liikkumaan veneessä jos hajuvana hävisi.

Mietin siinä sitten illalla jälleen että on se hienoa, että meillä on vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita näkemään kaiken sen vaivan mitä esim. tällaisen harjoittelu vaatii! Ja mahtavaa, että meillä ihmisillä on apuna koirat, jotka voidaan kouluttaa näihin erilaisiin hyödyllisiin tehtäviin sen kouluttautumisen ja kouluttamisen ollessa samaan aikaan hauskaa!

Rantautuminen ja koiran lähetys

Pelastuskoira toimii hyvin erilaisissa ympäristöissä: koirat etsivät metsissä, taajamissa, rakennuksissa, sortumissa/raunioilla, vedessä ja veneessä. Etsintään kuuluu ihmisen etsintä, mutta esim. metsässä koiran tulee ilmaista myös erilaiset ja kokoiset esineet (esim. tupakan tumpista haarukkaan ja vaatteisiin)

Jokaista pelastuskoiratoimintaan lähtenyttä ihmistä ohjaa halu auttaa ja kouluttautua auttajaksi. Tämä on vaativaakin vapaaehtoistyötä. "Työtunteja" menee paljon koiran kouluttamiseen sekä itsensä kouluttamiseen, kunnon ylläpitämiseen ja toimintaan liittyviin oheistoimintoihin tai erikoistumisiin (kuten kouluttajatoiminta, testaajat, koejärjestelyt, yhdistystoiminta jne). Koulutusta tapahtuu kaikissa sääolosuhteissa sekä niin valoisalla kuin pimeälläkin. Eli ei ole väliä vuoden- tai vuorokaudenajalla, sillä me treenaamme aina. Hyvä pelastuskoira toimii kelistä ja kellosta riippumatta.
Koulutettu pelastuskoira voi pelastaa ihmishenkiä!

Kuvissa: Jari Miettinen & Poju vpk sekä "ruorissa" Kati Juvonen
(c) Mellu

Fillarit, rullarit, juoksijat ja koirat

On kesä.

Maantietä kiitävät rullaluistelijat sekä skeittaajat ovat saapuneet kikkailemaan kaduille ja aukeille, pyöräilijät suhahtelevat ohi milloin millä vauhdilla. Kävelen tien vartta pitkin koirani kanssa ja mietin viime aikaisia keskusteluja tai kuulemisiani.

Mua alkoi tässä taannoin kismittämään ihan helkutisti, kun olin jo muutaman keskustelun kuunnellut siitä, miten esim. fillaroitsijat ei osaa ottaa huomioon koiran ulkoiluttajia lenkillä. Jostain syystä toiset koiranulkoiluttajat tuntuvat pitävän itseään ilmeisesti maailman omistajana, kun kyse on tiellä liikkumisesta ja kanssa liikkujista. Aivan, nyt ei ole kyse toisista koiranulkoiluttajista vaan niistä muista ;)

X:"Ne fillaristit ei varo yhtään mitään, kun mä kävelen tuolla koirieni kanssa! Ne voi soittaa sitä hiton kelloa vasta kun ne on ihan iholla, mitä siinä sit ehtii enää tekee???"
Z: "Niinpä! Siis mieti, mä kävelin mun koirien kanssa ihan rauhassa kun takaa tuli yks kundi rullaluistimilla ja sauvoilla ihan järkkyy vauhtia. Vähän tuli kiire saada koirat revittyä pois alta! Se kundi huus mulle jotain et väistä, mut mulla oli toi Elli ja Musti kumpiki! Mikä urpo!!!"
Y: "Mites olis, jos vaikka pitäisitte ne koirat lyhyemmässä hihnassa? Tai opettaisitte koirat vaikka kulkemaan yhtä puolta, niin ei tulis vaaratilanteita"
X: "Miks? Helppohan sun on sanoa kun sulla on vaan yks koira - meeppä hei kahden tai kolmen kanssa tuolla"....
... ja näitä esimerkkejä olisi vaikka ja kuinka...

Mikä oikeus meillä koiran ulkoiluttajilla on valittaa muista kulkijoista? Eikö meidän pitäisi pystyä kulkemaan yhtä reunaa, jolloin muut voivat ohittaa meidät toista reunaa pitkin? Mulla on hieman hankalaa ymmärtää ehkä näitä ongelmia, koska en ole itse niihin törmännyt; meikäläistä ei ole yrittänyt yliajaa yksikään fillaristi, skeittaaja tai rullaluistelija. (Auto tosin meinas teilata meikäläisen, kun olin rullilla liikenteessä). Mun koira ei ole myöskään joutunut mihinkään vaaratilanteeseen kevyenliikenteenväylillä.

Sain taannoin melkoisen kiukun pyrähdyksen aikaiseksi, kun kehtasin mennä sanomaan, että ihan samanlainen oikeus niillä fillaroitsijoilla yms. on siellä kulkea kuin meilläkin. Ajatella, että ne voi tulla aika kovaakin takaa ja samaan aikaan se hihnassa kiinni oleva koira voi hypätä suoraan fillarin ajolinjalle. Ennakointi? Fillaroitsija voi päästää siinä tilanteessa pari mojovaa sanaa, mutta hei - kenen vika? Ei se fillaroitsija voi tietää, että koira hyppää eteen vaan oletusarvona on, että se pysyy reunassa pois tieltä. Tarviiko vaan "niiden muiden" varautua odottamattomaan? Mikä on meidän vastuu?
Entä sitten, jos kävelee koiran tai koirien kanssa kävelytiellä, jossa fillaritkin ym. pyörillä kulkevat saavat ajella, ja tämä koirakko kävelee niin leveästi, että kävelytietä ei ole jäljellä kuin puolet tai vähemmän. Eikö tällöinkin ole ohittavalla sanoa, että voitko hieman väistää?

Olen välillä myös se pyöräilevä kanssakulkija tai rullaluisteleva moinen. Mua toisinaan kyllä ihan pelottaa (erityisesti rullilla) ohittaa koirakoita. On taivahan tosi, että aika usein ne koirat kulkee siinä hiton flexissä vielä ihan valtoimenaan, kun yrität ohittaa. Tai ne hyökkää kohti ohitustilanteessa. Ts. koira(t) ei ole millään tavalla hallinnassa. Soitan kelloa tai huutelen kyllä, jos näyttää siltä ettei siitä meinaa päästä mitenkään ohi. 

On tietenkin eri asia vielä se, että miten asiat ilmaistaan. Harvapa meistä kuitenkaan pystyy pidättelemään harmitustaan ja helposti tulee sanottua aika kärkkäästikin. Osa taas ottaa helposti itseensä kohteliaankin "huomautuksen" toiselta ohikulkijalta. Pitäiskö meidän myös vilkaista sinne peiliin, ettei oltais niin tiukkapiposia ja omahyväisiä tuolla liikenteessä?

Mun mielestä aika monella olisi hyvä aloittaa muutos ihan omasta asenteestaan. Ei me koirien ulkoiluttajat voida viedä koko tien leveyttä, meidän on välillä ihan hyvä vilkuilla myös selän taakse, mitä siellä on näkyvissä (vaikka kuinka jotku väittää "ettei voi eikä tarvii katsoa"), pitää koira lyhyellä hihnalla vähintään silloin, kun nähdään että vastaan tulee joku / takaa tulee joku, opettaa ne koirat kulkemaan esim. tietyllä puolella tai käskystä siirtymään puolelta toiselle, pyytämään anteeksi muilta kun itse on töpeksinyt. Ihan peruskäytöstapoja.

Oli meillä sitten vain yksi iso koira tai kolme piskuista tai mikä määrä vaan eri kokoisia koiria hihnan jatkeena on meidänkin huomioitava, että siellä kulkee muitakin kuin me. Näin se vaan on.

Minä olen pehmo.

Mitä on olla pehmo koiran omistaja? Olen tässä viime aikoina tullut tulokseen että olen sellainen. Ja isolla P:llä.

Mites sitten tähän tulokseen päädyin?
No kun,
- minusta koira ei opi selättämisestä
- minusta koira ei opi mistään väkivaltaisesta kohtelusta
- minusta väkivalta koiraa kohtaan ei ole reilua

Minä en
- vedä koiraa korvasta
- roikota tai revi koiraa niskasta
- selätä koiraa
- heitä koiraa hihnalla, purkilla, vedellä jne - en millään koiraa päin, jalkoihin enkä muuallekaan kehoon.
- roikota koiraa poskista l. ns puhuttelu
- käytä kuristuspantaa niin, että se ei löysty, tai että koira jopa oksentaa tai kakoo. Ylipäätään en mielelläni käytä kurkkaria. jne.

Olen siis mielelläni pehmo koiran ohjaaja ja omistaja. Koulutan koiraani mieluusti niin että koira joutuu itse miettimään ja keksimään ratkaisuja. Siitä huolimatta vaadin koiralta asioita, toimintaa ja käytöstä. Mutta näiden toteuttamiseen ei minun tarvitse käyttää väkivaltaa; potkia, kuristaa tai muutoin kaltoin kohdella.
Koirani saa oleilla sohvalla vierelläni, se saa tulla syliin, se saa rapsutuksia, hyvää ruokaa, hoitoa ja hoivaa ihan miten se ikinä tarvitseekin. Siitä huolehditaan. Tästäkään huolimatta koirani ei osoita "olevansa meidän lauman johtaja" se ei käyttäydy minua kohtaan väkivaltaisesti (mikä lienee koiran tapauksessa tarkoittaisi sitä, että se purisi, murisisi, tms.) eikä dominoi. Se, että yhteistyö sujuu, ei ole meillä vaatinut väkivaltaa vaan rakkautta ja rajoja, yhdessä tekemistä ja sääntöjen rakentamista. Ihan kuten lapsen kanssa tehdään myös.

Niin kuin kaikessa maailman menossa nähdään, väkivaltaan turvaudutaan kun mitään muuta ei keksitä: ei pystytä keskustelemaan, ei tiedetä miten asian voi ratkaista toisin, tai ei haluta edes miettiä parempia ratkaisutapoja, sillä on helpompaa vaikka vain lyödä... :( Väkivalta ei ole tuonut tähän maailmaan mitään hyvää, se ei auta ihmisiä ymmärtämään toisiaan vaan on saanut aikaan myös ikuista katkeruutta ja vihaa ihmisten välille.

Mitäs jos joskus mietimme, että mitäs se koira siitä meidän väkivaltaisesta käytöksestä oikeasti oppi??? Mitä sinä oppisit, jos joku aina vain antais lintsarin kasvoille?

Vanha koira ei opi uusia temppuja

Mennyt viikonloppu puhisutti meikäläistä kun taas sain tutaa siitä, mitä koiran koulutus on tänäpäivänä. Ainakin tässä tapauksessa, mitä vkonloppuna koin ja näin. Kuuntelin lauantaina kahden pk-tottelevaisuusvalmentajan oppeja koko päivän verran. Miettikääs kerran muuten minkälainen näky me oltiin siellä dobbereiden, riesenien, belkkareiden. sakujen ja rotkuloiden seassa :) Voin kertoa että taidettiin olla outo ja ihmetystä herättävä näky. No onneksi siellä oli edustettuna myös lappalaisia ja hyvin edustivatkin!

Miten mä aina voinkin yllättyä, vaikka lähtökohtaisesti jo voin arvella miten koulutusta viedään eteenpäin? No näin kävi taas, yllätyin, mutten kovin positiivisesti. Päivän sessio alkoi tunnin teorialla. Teoriasessio alkoi sisällöltään suht mielenkiintoisesti, mutta ei aikaakaan kun esimerkkeihin tuli mukaan pakotteet - tai tällä nimellä niistä ei puhuttu vaan "pieni huomautus, pieni nykäsy koiralle" ja tämän huomautuksen suuruus tulee osata säännöstellä oikean tasoiseksi koiran luoneeseen nähden. Kovaa koiraa joutuu ikävä kyllä kuulemma huomauttamaan ronskimmin kuin pehmeää koiraa.

On näköjään edelleenkin niin, että mikään ei ole muuttunut :( On ne samat tavat kouluttaa pakotteiden avulla koiria kuin on ollut viimeiset... monet kymmenet vuodet. Edelleenkään ei mietitä että mitä ihmettä sillä saavutetaan että koiralle ei kerrota oikeaa, mutta "huomautetaan" väärästä. Tai no kerrotaanhan sille tavallaan se oikea, kun ensin on "huomautettu" ja jos koira sen jälkeen tekee sattumalta oikein se palkitaaan, jos tekee edelleen väärin "huomautetaan". Mitenköhän opettais pakoitteita käyttäen koiran vaikka sammuttamaan valot? Sehän on samanlainen tekninen suoritus kuin esim. seuraaminen tai kontakti.

Hyviä asioita päivän aikana oli mm. palkkion merkityksen esille tuleminen (esim. vrt. ruoka vs. leikki), sekundäärisen (naksutin tai äänisignaali) ja primäärin palkan käyttäminen, senkundäärisen signaalin antaminen ennen kuin eväkään liikahtaa primäärin palkan antamiseksi sekä palkkion suunta koulutuksessa.  Mutta tässäkin tuli hieman hassuja juttuja esim. palkkion suunnassa - jos koira seuraa ns. avoimena eli poikittaa niin ohjeistettiin palkkion suunnalla korjaamaan. Joo juurikin näin, mutta tässä tapauksessa palkkion suunta oli ylhäältä alas eikä vastakkaiseen suuntaan poikittain kulkemiseen nähden. Houkuttelua käytettiin todella paljon, mutta koskaan ei puhuttu siitä, että houkuttelu tulisi poistaa mahdollisimman pian koulutuksesta. Mm. itse sain ohjeita, joita mietin että miten ihmeessä siitä houkuttelusta pääsee annetuilla ohjeilla eroon, kun koira ei käytännössä opi treenin aikana mitään. Ja aina tällaisissa yhtyeksissä sanotaan että "kyllä laumassakin käytetään sitä ja tätä" no käytetäänkö siellä sitten houkuttelua pennuille oppimisen metodina?

Päivän paras anti oli nähdä tuttavia ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Nauttia ihanasta aurinkoisesta ilmasta. Koulutuksellisesti en saanut mitään sellaista, mihin tarttuisin tai mitä jatkaisin kotona. Jatkan siis edelleen valitsemallani tiellä, jonka koen nopeammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi tavaksi opettaa eläimelle haluttuja asioita. Ja kyllä se Sebu on oppinut hyvinkin ne osaamansa asiat ilman pakotteitakin!