Miten mä aina voinkin yllättyä, vaikka lähtökohtaisesti jo voin arvella miten koulutusta viedään eteenpäin? No näin kävi taas, yllätyin, mutten kovin positiivisesti. Päivän sessio alkoi tunnin teorialla. Teoriasessio alkoi sisällöltään suht mielenkiintoisesti, mutta ei aikaakaan kun esimerkkeihin tuli mukaan pakotteet - tai tällä nimellä niistä ei puhuttu vaan "pieni huomautus, pieni nykäsy koiralle" ja tämän huomautuksen suuruus tulee osata säännöstellä oikean tasoiseksi koiran luoneeseen nähden. Kovaa koiraa joutuu ikävä kyllä kuulemma huomauttamaan ronskimmin kuin pehmeää koiraa.
On näköjään edelleenkin niin, että mikään ei ole muuttunut :( On ne samat tavat kouluttaa pakotteiden avulla koiria kuin on ollut viimeiset... monet kymmenet vuodet. Edelleenkään ei mietitä että mitä ihmettä sillä saavutetaan että koiralle ei kerrota oikeaa, mutta "huomautetaan" väärästä. Tai no kerrotaanhan sille tavallaan se oikea, kun ensin on "huomautettu" ja jos koira sen jälkeen tekee sattumalta oikein se palkitaaan, jos tekee edelleen väärin "huomautetaan". Mitenköhän opettais pakoitteita käyttäen koiran vaikka sammuttamaan valot? Sehän on samanlainen tekninen suoritus kuin esim. seuraaminen tai kontakti.
Päivän paras anti oli nähdä tuttavia ja vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan. Nauttia ihanasta aurinkoisesta ilmasta. Koulutuksellisesti en saanut mitään sellaista, mihin tarttuisin tai mitä jatkaisin kotona. Jatkan siis edelleen valitsemallani tiellä, jonka koen nopeammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi tavaksi opettaa eläimelle haluttuja asioita. Ja kyllä se Sebu on oppinut hyvinkin ne osaamansa asiat ilman pakotteitakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti