Onko luonnetta?

Luonnetesti
Nimensä mukaisesti luonnetesti testaa koiran luonnetta; sitä mitä koirassa on synnynnäisesti tullut ns. pakettiin. Kävin koirani kanssa luonnetestissä juurikin viime torstaina. Testi pidettiin Tuusulassa ja etusijalla oli dogit, muuten ei varmaan olis edes päästy testiin :) Testaajina toimivat kokeneet ja mukavat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Testaajat tiesivät kyllä todellakin asiansa ja osasivat hommansa. Ihanasti ottivat vastaan asiakkaansa eli meidät koirien omistajat. Mieltä lämmitti se, että huomioivat myös ohjaajan tekemiset, sillä sain heiltä kiitosta siitä, että annoin koiralle tilaa näyttää reaktionsa testissä ja toimin erittäin hyvin ohjaajana.

Mutta sitten itse testiin. Sebu läpäisi testin tuloksella 205 laukausvarma. Ilman miinuspisteitä. Pistemäärä on dogille aika hurja ja kun vertailin sitä muihin ko päivän suorituksiin niiltä osin mitä kuulin niin muut pisteet oli 80-130 välissä. Nämä pistemäärät ilmeisesti on dogeille tyypillisempiä ja ovat toivotumpiakin. Käsitykseni mukaan myös doggien kohdalla usein testi joudutaan keskeyttämään, esim. mikäli koira ei palaudu osasuoritusten välissä lainkaan. Keskusteltuani asiasta muutamien tuttujen kanssa, ovat useat sitä mieltä, että dogille moiset pisteet ovat aivan liian korkeat. Ison koiran kanssa ei pärjää jos on tuollaiset pistemäärät, he sanoivat. Totta varmasti toinen puoli, sillä doggejahan jalostetaan nykyään puhtaasti seurakoiriksi ja kuulemani mukaan menevät "kokemattomille koiranomistajille, jotka eivät sitten pärjää koirien kanssa jos on tuollaisia pistemääriä. Kun ei ne oikein pärjää helpompienkaan koirien kanssa." Mielenkiintoista sinänsä, kun miettii mikä tanskandogin alkuperäinen tarkoitus on ollut - miksi se on jalostettu. Tässä katkelmia jotka on otettu STD ry:n sivuilta historia osuudesta, joka ikäväkseni muuttuu kasvattajalistaksi kun tullaan siihen osaan miten rotu tuli Suomeen:
"Tanskandogin esi-isiä voidaan jäljittää todella pitkälle....koirat tunnettiin erityisesti siitä, että ne kävivät rohkeasti ja raivokkaasti villisikojen sekä muun suurriistan kimppuun... 1400-luvulla alettiin tuoda Englannista mantereelle metsästyskoiria; raskaita doggeja sekä suuria vinttikoiria. Näitä risteytettiin raskaisiin mannermaisiin mastiffeihin, jotta saataisiin enemmän nopeutta ja ketteryyttä villisian ja karhun jahtiin."
"...varsinkin nykyisen Saksan alueen ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehittää "omaa" rotutyyppiään päämääränä suuri, voimakas, peloton ja kesyttämätön metsästyskoira..."
"...Suurimmat ja parhaimmat näistä ruhtinaskuntien koirista tunnettiin "kamarikoirina" eli eräänlaisina seurakoirina...Nämä koirat elivät palatsien asuinhuoneissa ja samalla suojelivat isäntiään..."
"...Toiseksi parhaimpaan koirakastiin kuuluivat hopeapantaiset linnaa ja omaisuutta vartioivat typistettykorvaiset koirat. Kolmas koirakasti oli varsinaiset typistettykorvaiset metsästyskoirat, jotka asuivat omissa kenneleissään oman henkilökunnan huolehtiessa niistä. Näillä koirilla ei tietenkään ollut minkäänlaista pantaa, mutta sen sijaan niillä oli jokaisella oma nahkainen suojapanssarinsa villisian torahampaita vastaan..." 
Nopeasti luettuna voisi kuvitella, että tällaisen koiran ominaisuudet tulee olla nykyisen mittapuun mukaan jotain ihan muuta kuin siinä 100 pisteen luokkaa, eikö?
Äkkiseltään arvoisin, että koiralla pitää olla: pelottomuutta, terävyyttä, hyvä toimintakyky, puolustushalua... Ja minne unohtuu se seikka, että koirassa on ne ominaisuudet jotka siihen on jalostuksessa tullut, tahallisesti tai tahattomasti - niitä ei saa pois, mutta ne voidaan ehkä väliaikaisesti saada jotenkin piiloon tai esiintymään vain harvoin. Mun mielestä siis Sebulle kertynyt pistemäärä on lähempänä sitä koiraa mikä alunperin tanskandogin oli tarkoitus olla - mutta painotus sanoilla mun mielestä.

Joka tapauksessa mulle puolestaan toisaalta kävi aika hyvin, että Sebu sai tuon pistemäärän. Tämä siitä syystä, että harrastuksissa koiralta vaaditaan eväitä tehtävien suorittamiseen: pitää olla kestävyyttä, pitkäjänteisyyttä, yhteistyökykyä, kykyä toimia itsenäisesti, hallita hermonsa, jne. Niinpä harrastekoiralle tuo pistemäärä on oiva. Lähtökohta oli, että en edes odottanut moisia pisteitä vaan jotain ihan muuta.

Jäin jälkeenpäin miettimään, että mitä luonnetesti oikeasti kertoo siitä millainen koira on arjessa. Tai mitä se luonnetesti kertoo oikeasti koiran luonteesta vai onko se kuvaus siitä mitä asioita koira on elämänsä aikana jo oppinut?
On monia asioita, joita koiralle voidaan opettaa. Sille voidaan kertoa tapoja toimia erilaisissa tilanteissa, opettaa erilaisia ympäristöjä, sietämään erilaisia ääniä lähellä ja kaukana, opettaa hyökkäämään tai olemaan hyökkäämättä jne. Koiralle alkaa kehittyä oppmisihistoriaa heti sen syntymän jälkeen. Kuten pienillä vauvoilla on ensimmäiset 2 vuotta erittäin tärkeitä vaiheita kehittymisen kannalta, on koirillakin ensimmäiset kuukaudet syntymästä hyvin tärkeitä eikä tärkeä aika loppu siihen vaan jatkuu ja jatkuu. Tämä aika luo pohjan sille, miten koira ehkä vanhempana kokee asioita. Samoin koiran koko ikä on yhtä oppimista. Sebu on uskoakseni oppinut tähän ikään mennessä (3v) miten voittaa oman pelkonsa (ainakin tietyissä tilanteissa), se on oppinut sietämään erilaisia ääniä ja asioita, se on oppinut miten reagoida outoihin tai yllättäviin asioihin/tilanteisiin, se on oppinut selviämään ja ratkomaan pähkinöitä jne. Uskon, että koirani ei olis saanut moisia pisteitä, jos sillä taustalla ei olisi niin vahvaa oppimishistoriaa tai jos se ei olis ollut monessa mukana ja joutunut erilaisiin tilanteisiin yksin ja yhdessä mun kanssa.

Valitettavan usein kyse on juurikin siitä, että koiraa ei "valmenneta tulevaisuuteen". Tällä tarkoitan sitä, että sitä ei kouluteta. Koiralle ei näytetä maailmaa eri näkövinkkeleistä, ei viedä erilaisiin tilanteisiin perus arjen ulkopuolella - nyt siis en tarkoita perus tottelevaisuuskoulutusta vaan ympäristökoulutusta. Koiria pidetään usein yllättävän virikkeettömässä ja monotonisessa ympäristössä, jossa se ei kehity niin kuin se voisi kehittyä. Toki koirien roduissa ja luonteissa niin rodutujen kuin yksilöidenkin välillä on eroja ja pitää ollakin, mutta mielestäni ei sovi unohtaa miten ympäristö muokkaa yksilöä - myös meitä ihmisiä.

Miten testitulos näkyy sitten arjessa?
Uskon, että testissä on jotain perää ja kyllä siitä jotain juttuja saadaan esille koirasta. Mutta olen myös sitä mieltä, että se ei todellakaan ole 'absoluuttinen' käsitys siitä millainen ko testattu koira on. Itse keksin aika monta asiaa, jotka mun mielestä meidän arjessa ovat erilailla tai täysin poikkeavia testitulokseen nähden. Samoin löydän paljon asioita, jotka saivat ns. vahvistusta testituloksen kuultuani. Esim. eilen treeneissä huomasin yhden asian, jota pystyin peilaamaan saatuun testitulokseen.  Kyllä se, että mulla on kohtalaisen kova koira näkyy siinä miten sen kanssa tulee arjessa toimia, miten treenataan, miten koira sisäistää asioita ja miten se on käsiteltävissä erilaisissa tilanteissa. Itse tahdon kuitenkin uskoa, että testitulos on siinä oikeassa, että koiralla on eväät pelastuskoiratoimintaan, kuten B. Söderholm kokeneena tuomarina sanoi. Noudatan myös annettua neuvoa "Jatka sitä mitä olet tekemässä" :)

Time will tell.

p.s. sori kuvien laatu. Videot on vieläkin kamerassa kun en saanut niitä jostain kumman syystä siirrettyä...