Niin se aika rientää ja parin viikon loma on sitten takana - ei sillä että lomalla ei kivaa olisi, mutta on se kiva aloittaa treenitkin heti tulevalla viikolla!
Meillä loma meni oikein rattoisasti, mutta täytyy sanoa että on sillä koiralla tarkka vainu. Viime viikolla törmättiin pariin otukseen toinen oli elävä ja toinen löydettäessä jo kuollut. Piisami oli se ensimmäinen - Sebu oli juoksemassa irti serkkuni koirulin karjalankarhukoira Nellan kanssa, kun huomasimme että meikäläisen nokan alla lymyili piisami - tajuttuani mikä se oli - kiiruhdin moisesta otuksesta kauemmaksi. Onneksi koirat juoksivat ohi - aluksi, kunnes palasivat ja huomasivat maassa kyyhöttävän orvon oloisen kummajaisen. Piisami on siitä inhottava, että sillä on tosi terävät hampaat ja se helposti repii koiran kuonon... lisäksi se hyppää tosi korkealle. Onneksi koirille ei kuitenkaan mitenkään käynyt... samaa ei voi tosin sanoa piisamista.
Toinen otus oli sitten lintu, jonka Sebu löysi mökkimme läheltä metsän kupeesta. Lintu oli kuollut, mutta Sebu sitten rouskutti lintusen luita. Tänään sain sitten siivota linnun kynnet roskiin, kun tuli oksennuksena koiran mahasta ulos. Ilmeisesti kynnet sellaisenaan ei sula koiran mahaan....
Onneksi ei näytä muuta vaivaa tai ongelmaa aiheutunut linnun luiden rousutuksesta. Ai mistäkö tiedän, että se on niitä luita rouskuttanu? No ensinnäkin näin koiran juoksevan linnun jalka suussa ja linnun sulat pilkisti suupielestä ja sitten tosiaan nuo löydökset kertovat omaa kieltään. Miksi mitä mädempi sitä parempi pätee koiriin? :)
Kaikkea sitä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti