Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

torstai 23. joulukuuta 2010

Nouto ja takaperin ketjuttaminen

Vaikka niin luulis, ei takaperin ketjuttaminen oikeasti ole ihan helppo juttu. Asioiden miettiminen nurinpäin, niin että aluksi harjoittelee liikkeen loppuosaa on jo mielessä kääntämisen kannalta ehkä haasteellista.
Mutta kun muistaa Think, Plan ja Do, niin eiköhän asiat sillä selkeä. Ja toinen mitä kannattaa miettiä on asioiden hyvä suunnittelu - se todellakin on puolet tekemisestä.
Ja kaiken kukkuraksi kun katsoo mitä KOIRA TEKEE niin siitä saa paljon irti pystyäkseen korjaamaan suunnitelmaa! No ei varmaan sovi unohtaa sitäkään, että tarkkailee mitä itsekin tekee, eli onhan sitä nyt kuitenkin aina hieman mietittävää ja tarkkailtavaa.

Nouto on meille ollut haaste ja allekirjoittanut on jo kerran mokannu sen opettamisen Sebulle. :( Joten otin sitten itseäni niskasta kiinni ja aloitin sen uudelleen opettamisen.
Ensimmäinen askel oli koulutussuunnitelman tekeminen. Sen miettimiseen meni hetkonen jos toinenkin - muttei kuitenkaan punaviiniä tai mitään muutakaan rentouttavaa juomaa ;) Lyhykäisyydessään aloitettiin seuraavista asioista:
1. Kapulaan tarttuminen  (ilman, että sitä heitetään, purraan, leikitään sillä tms.)
2. Kapulan pitäminen purematta
3. Istuminen kapula suussa
4. eteen tuleminen kapula suussa
Näissä siis koiralle on annettu kapula suuhun, sen ei ole vielä tarvinnut nostaa sitä maasta ja tuoda.

Ottaen huomioon haasteet, mitkä mulla oli lähtöasetelmissa on tämä nouto nyt oikein sujuvan ja mukavan näköistä meininkiä.
Se mitä videon oton jälkeen on treenattu niin on se, että koira jätetään seisomaan, se nostaa kapulan edestään, tuo mulle ja istuu eteen, pitää kapulaa kunnes otan sen käteeni. Tämän lisäksi on harjoiteltu ihan läheltä pelkästään nostamista ja siitä istumista.
Tässäpä on meille joulunpyhiksi mukavaa puuhastelua.

Täytyy vaan nyt muistaa että nostaa kriteeriä heti kun näyttää sujuvalta - mulla kun tahtoo kriteerin nostaminen joskus tuottaa itselleni haasteita - tai muisti ei toimi ;)

Alla videoklippi noudon opetuksesta siitä vaiheesta missä nyt ollaan menossa tai oltiin tuossa viikko sitten. Videon lopussa myös näkyy rankun käyttö opetuksessa kun Sebu alkaa pureskella kapulaa... Niin ja heti perään disclaimer - liike ei ole valmis ja paljon on vielä korjattavaa...

Seuraaminen

Jäätiin tuossa taannoin seuraamisessa junnaamaan ja nyt on otettu tämän alkutalven aikana oikein urakka homma, että seuraaminen saadaan kuntoon... Haasteita tuli mm. siinä, että jäin ns. odottamaan koiraa, eli hidastelin itse ja sain aikaiseksi koiran hidastelun.

Kuten kaikki asiat, piti tämäkin miettiä kokonaan uudelleen, miettiä missä oikein meni vikaan ja rakentaa koko liike askel askeleelta. Vaikka kyseessä on suht "selkeä ja yksinkertainen liike" se koostuu kuitenkin yllättävän monesta asiasta, jotka koiran pitää osata ensin ennen kuin seuraamista voidaan edes vaatia. 

Aloitettiin koko homma alusta.
1. vahvistettiin sivulletulo, eli perusasento
2. vahvistettiin kontakti
3. vahvistettiin liikkeelle lähtö
4. vahvistettiin kontaktia liikkeessä
5. pidennettiin matkaa
6. otettiin mukaan käännöksiä jne.

Palkkiona olen käyttänyt lelua, patukkaa joka onkin toiminut hyvin primäärinä vahvisteena. Sekundäärivahviste on äänisignaali liikkeellä ollessa, mutta alussa käytin naksutinta (sivulletulo, kontakti, liikkeelle lähtö).

Nyt alkaa olla jo alku hyvällä mallilla ja mielekästä menoa :) Enää vaan varmuutta ja kriteeriä jälleen kasvattamalla eteenpäin, kuten lumessa tarpova mummo sanoisi. Itse asiassa eilen sattui hassusti, kun harjoiteltiin ohituksia kaverin kansssa - nimittäin tätä seuraamista koira tarjosi koko ohituksen ajan treenatessa :)

Tässä hieman kuvanäytettä siitä miten meillä mennään tällä hetkellä. Ja niin... tässä toi sivulletulo olikin hieman haastava.. heti meni mönkään kun kamera kuvasi :) mutta oikeesti se menee varsin sujuvasti!

video

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Koiran luonnonmukainen käytös vai agressio

Törmäsinpä tuossa tilanteeseen, josta ollaan nyt muutamien ihmisten kanssa keskusteltu ja eri tavalla nähdään asiaa. Mutta jotta pääset antamaan oman mielipiteesi ja näkemyksesi niin kerronpa hieman taustoja.

"Tarinaan" liittyy siis koira, mies ja nainen. Ympäristö oli kotiympäristö ja siellä sisätiloissa.
Nainen oli kerännyt koiralleen namipaloja, joita oli aikeissa koiralle antaa. Nainen laittoi nämä namit koiran eteen, mutta koira ei saanut niitä siitä ilman lupaa ottaa. Mies tuli paikalle ja niinpä nämä ihmiset alkoivat kasvattamaan koiran itsehillintää.
Se miten sitä itsehillintää tehtiin oli niin, että nainen piti edelleen näitä nameja koiran edessä, mies kumarsi namien lähelle, kädellä hitain liikkein oli nappavinaan namin, lopulta ottaen namin ja antaen sen koiralle, joka istui ja odotti sekä seurasi silmä tarkkana tilannetta. Koiran tuli kestää tämä tilanne ilman sen kummempaa regointia. Lopulta kävi niinkin ikävästi, että koira yllättäen naukkasi sillä seuraumuksella, että mies sai siitä kasvoihinsa naarmujäljet (käsittääkseni näin).
No koira sai kyllä kunniansa kuulla ja tiesikin tehneensä kai jotain mitä ei olisi saanut. Koiraa ei tilanteessa löyty tai muuten fyysisesti koskettu vaan sille karjastiin. 

Luottamus koiraan on erityisesti tällä miehellä muuttunut tämän tapauksen seurauksena ja jopa on esitetty vaihtoehtoa koiran lopettamiseksi. Koira koetaan agressiiviseksi ja näin myös ihmisille vaaralliseksi.
Tiedän että kuvaus on hyvin vajavainen, mutta olisi kiva kuulla, miten te tämän tilanteen tulkitsette. Kuka teki oikein, kuka väärin, oliko oikeaa ja väärä? Entäs koira sitten, olisiko sen pitänyt kestää tilanne vai olikohan sillä oikeutta tuollaiseen reagointiin? Sehän vaikuttaa näin ollen aika arvaamattomalta - vai vaikuttaako?

torstai 2. joulukuuta 2010

Koulutustekniikkaa - Kriteeri

Kävin jälleen kerran pyörähtämässä Kangasalalla yhdessä ehkä Suomen tunnetuimmassa "kanalassa". No en tosipuheessa tiedä onko se Suomen tunnetuin, mutta mä en ainakaan tiedä yhtään muuta kanalaa :)

Tämä kanala on siitä erikoinen paikka, että siellä kanat vaeltelevat vapaana omassa tarhassaan ja päätarkoituksena ei todellakaan ole munia, eikä tässä kanalassa muuten kukot kukkoile.  Mutta erityisen erikoisen tästä kanalasta tekee se, että ihanan leppoisan elämän lisäksi, ne oppivat mitä ihmeellisempiä temppuja, joita ihmiset tulevat sinne niille opettamaan - tarkoituksellisesti tai vahingossa ;)

No tosi puheessa se mitä ne kanat oppii näillä Tommy Wirènin ja Jaana Rajamäen vetämillä kursseilla ei olekaan se juttu. Se juttu on mitä workshoppiin tuleva ihminen oppii. Kyseessä on siis koulutustekniikkaan keskittyvät kurssit - operantin ehdollistamisen workshopit.
Ihan sama millaista piruettiä tai muuta toimintaa se kana lopulta suorittaa - kunhan ihminen on sisäistänyt aiheen ja siihen liittyvät seikat - kuten kriteerin tässä tapauksessa.

Workshopissa käytiin läpi kyllä koko perus kirjo
- ajoitus
- palkkion suunta
- kriteeri ja sen nostaminen
- vahvistetiheys
- mekaanisten taitojen tärkeys
- erotteleminen

Hyvinkin syvällä kävin koulutuspäivien aikana, mutta aina on yhtä ihana tunne se että onkin saanut oikeasti tehtyä mitä piti ja itse oivaltaa mitkä kohdat oli haasteita ja mitkä oli selviä. Tosia-asia on, että minkä teoriassa taitaa ei korreloi käytäntöön. Käytännön tekeminen vaatii harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua... ja harjoittelua ennen kuin eläin on mukana.
Kun eläimen kanssa harjoitellaan, pitää oikeasti tietää mitä tekee, miten tekee, miksi tekee.

Ja muista Think, Plan, Do.