Kävin eilen treenailemassa hieman toista jäljestystä mitä nyt parina vkonloppuna olen tehnyt. Eli takaisin pelastuskoiratoimintaan ja ihmisjäljen jäljestämiseen. Hieman 'jännitti' että miten koira keksii että mitäs tässä oikein nuuskitaan. Toki siis on eri sanat verijäljelle ja ihmisjäljelle, mutta siitä huolimatta. Kaiken kukkuraksi ilma oli lämmin - onneksi kuitenkin viileämpi kuin aikaisempina päivinä!
Treenisuunnitelma oli se, että harjoitellaan esineitä ja sijoitellaan jäljelle sitten niitä myös. Oli muuten ensimmäinen kerta kun jäljellä oli esineet mukana!
Ensin hieman nostettiin Sebun kiinnostusta esineisiin: kaveri heitteli esineitä, minä pidin koiraa. Sebu päästettiin esineiden luo ja tietenkin kehuttiin kun kiinnostui niistä + palkiittiin. Muuten, ensimmäinen esine, minkä se sieltä noukki oli "yllättäen".... pallo :).
Tämän esineharjoituksen ja kiinnostuksen noston jälkeen lähdimme ajamaan jälkeä.
Kaveri teki meille noin 300m pitkän jäljen. Jälki käveltiin ihan normaalisti, merkattiin ja matkalle tiputettiin kolme esinettä: huivimöttö, lompakko ja loppuun pallo. Jäljelle ei laitettu mitään ruokaa :) Sitä ruokaa ei mielestäni tarvitse. Koiran tullessa esineelle, palkkasin sen luonnollisesti ruualla, joten välipalkat oli käytössä.
Miten tämä jälki sitten meni? Alussa koira hieman ihmetteli ja pyöri etsien hajua. Uskon että haki verijäljen hajua, koska sitä oli nyt viime sunnuntaina tehty. Meni tovi, kun se keksi lähteä seuraamaankin sitä ihmisen tekemää hajuvanaa. Hieman alkumatka meni haahuillessa ja hajuvanaa etsiessä, mutta ei aikaakaan kun koira löysi ensimmäisen esineen. Sebu merkkasi esineen hienosti, mutta koska emäntä ei sitä merkkausta huomannut saati että kyse oli esineestä (merkkinauhoista huolimatta) tuli palkka ... myöhässä :(
Toisella esineellä olinkin jo tarkkaavaisempi, Sebu lähti jäljestämäänkin ensimmäiseltä esineeltä paremmin. Huomasin koiran merkkaavan esineen ja sain palkattua hyvin. Jatkoimme jälleen matkaa ja matkanvarrella oli joltain aikaisemmin tippunut naru tms. jonka Sebu myös merkkasi :) Mutta, koska ohjaaja on tyhmä eikä hoksottimet ole kohdallaan, jäi tämä merkkaaminen multa huomoitta eikä kehunut koiraa :(. Onneksi Sebu ei tästä mieltään pahoittanut vaan paransi jäljestystä kuin sika juoksuaan. Viimeiselle palkalle mentiin hienosti ja hallitusti - sieltä palkkana tosiaan löytyi pallo, joko on niin kiva lelu ettei siihen ruokaa tarvitse sekottaa.
Kaikin puolin olen tyytyväinen eiliseen jälkeen ja siihen mitä tehtiin. Koira työskenteli hienosti: haisteli jälkeä, eteni rauhallisesti ja aika tarkasti - etenkin loppuosan. Ohjaaja saa opetella seuraamaan tarkemmin koiraa ja käyttämään aivojaan.
Nyt sitten harjoittelemme enemmän esineitä, jotta niiden merkkaaminen alkaa sujua. Esineiden luovutuksessa ei ollut ongelmia :)
Täytyy taas kyllä sanoa että on se koiran nenä melkoinen - ei sitä uskois jos ei itse näkisi :)
Treenisuunnitelma oli se, että harjoitellaan esineitä ja sijoitellaan jäljelle sitten niitä myös. Oli muuten ensimmäinen kerta kun jäljellä oli esineet mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti