Kirjotelmia ja ajatuksia harrastuksista, elämästä.

Hyödyllistä vai täyttä puuta heinää - päätä sinä. Minä tyttö vain kirjoittelen!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Saako koira pelätä?


Eräs henkilö kysyi "Yks koira silleen hyppi mua kohti ja haukkui ihan kauheesti. Mä ajattelin, että ihanku se olis pelänny mua jotenkin. Voiks koira pelätä mua vaikka ei se mua tuntenu?"  "No eihän koira tolleen pelkää! Ja jos se muka pelkäis niin sithän se on ihan pimee. Jotain vikaa siinä sit kyllä on! Tai ainakaan sitä ei ole koulutettu jos se sulle on murissu tai jotain! Oliks se minkä rotune?" Kuului vastaus.


Kun koiraa ollaan hankkimassa ja sitä pentua sitten mietitään, niin mielessä on usein vain ne ruusuiset unelmat siitä mitä koiran omistaminen olisi. Uskoisin, että tuskin kovin monikaan tulee miettineeksi koiranomistamisen nurjaa puolta - mm sitä jos koira alkaa pelätä jotakin.
Mitä se koira sitten voi pelätä? Väittäisin, että oikeastaan ihan samoja asioita kuin ihminenkin: paarmoja, ampiaisia, kärpäsiä, erilaisia ääniä, varjokuvaa, ihmisiä (lapset, aikuiset, vieraat jne), aurinkoa, ukkosta, ilotulitteita, junia, autoja, rullalautoja, pimeyttä, käytäviä jne. muutamia mainitakseni. Luontaisesti moni koira pelkää mm. petoeläimiä (karhu, susi) tai hirvieläimiä.

Olen aika usein törmännyt siihen, että ihmiset ihmettelevät koirien pelkoja. Erityisesti niitä ihmetellään jos kyseessä on iso koira, pienten koirien pelot ovat hyväksyttävämpiä. Mutta käytännössä sillä koolla ei ole väliä. Usein pelot kielletään "no ei mun koira mitään pelkää, se vaan on niin kingi olevinaan". Johtuukohan tämä vähättely siitä, että myös meillä ihmisillä on vaikea tunnustaa toisillemme, että meitä pelottaa tietyt asiat. Ja onko sitten "hienompaa" että mun koira on v-mäinen kingi kuin sanoa, että se pelkää?

Peloista on tietenkin sitten heijastuksia myös koiran käyttäytymieen. Eli se, että koira pelkää (noin niin kuin ajatuksena) voi olla vielä joten kuten ymmärrettävää. Mutta kun koira näyttää pelkonsa jonain toimintana - tekemisenä/käytöksenä, silloin loppuu ymmärrys. Koiran pitäisi olla näkymätön ja eleetön, pelotti sitä kuinka pajon tahansa. Sehän on koira. Ja sitten ne muut ihmiset. Voi että, kun ne muut ihmiset vielä näkevät miten se koira käyttäytyy, sehän on pahinta!

Kun oltiin sitä pentua katsomassa, se oli niin suloinen! Siellä se vaan leikki, roikotti jotain tossua, paini muiden pentujen kanssa eikä huomisesta ollut huolta. Mutta nyt kun se on uudessa kodissaan, varttunut siinä tovin se juoksee täristen sängynalle kuullessaan kovempaa kolinaa, se vetää hihnassa ja panikoi tietynlaisella säällä, kun sitä pitäisi ulkoiluttaa, kävelee häntä koipienvälissä ja kyyryssä pälyillen joka puolelle, hyökkii ihmisiä päin, ärisee muita koiria nähdessään, paniikissa yrittää juosta kärpästä karkuun, haukkuu, ulisee, vikisee, pissaa alleen tai ripuloi jne. Mikä neuvoksi? Miten niin suloisesta ja viattomasta koirasta tuli aivan kestämätön pelkuri?

Koiralla voi peloissaan toimia esim. näiden primitiivisten toimintojen mukaisesti;
  • Jähmettyy - koira jää paikalleen, seuraa tilannetta ja katsoo mitä tapahtuu
  • Pakenee - koira katsoo parhaakseen lähteä paikalta ettei satu mitään
  • Rauhoittaa - huomion kiinnittäminen muuhun, eleet jotka kertovat alistumisesta ja rauhoittavat
  • Puolustaututuu - koira hyökkää ennen kuin koiran itsensä päälle hyökätään.
Mitä ihmiset sitten näkevät on yleensä tuo puolustautuminen, sillä silloin ihminen reagoi - yleensä toruu koiraa. Jos koira jähmettyy, monet yleensä vetävät koiraa liikkeelle, jos se pakenee huudetaan sille, että tuu takas sieltä ja kiroillaan, tai ihmetellään että mitäs se sinne sängyn alle taas meni. Rauhoittamista me emme yleensä edes huomaa. Yhdessä treenissä mm. "Rekun" piti mennä kahden paikalla olleen koiran välistä. "Rekku" alkoi hidastaa tahtiaan huomattavasti, alkoi nuuskia maata ja lopulta pysähtyi jääden nuuskimaan. Ohjaaja veti "Rekun" hihnalla koirien ohi. Mun tulkinta tilanteesta oli, että Rekku raukka oli aivan hurjan peloissaan, mutta ohjaaja ei sitä osannut lukea.

Kun meidän koiraa pelottaa, sen syke nousee, sen tunnetilat kiihtyvät ja koira toimii tavalla, jolla se on oppinut tilanteesta selviämään. Tavalla jolla koira pääsee pelkonsa yli/saavuttaa haluamansa - tai ainakin toivoo niin. Eli jos koira pelkää lähestyvää ihmistä, se murisee - ihminen perääntyy - koira sai etäisyyttä pelottavaan kohteeseen. Tämä toiminta tietenkin vahvistaa koiran toimintaa, eli koira helposti alkaa murista kauempaa. Jos kauempaa muriseminen ei auta, koira voimistaa toimintaa ja lopulta tilanne voi äityä jopa niin että koira ei enää varoita - sehän ei ole toiminut, joten seuraavaksi koira voi kokeilla hyökkäystä jne.

Voiko peloille tehdä sitten mitään? Kyllä useassa tapauksessa voi. Jo pennusta pitäen koira tulisi totuttaa mitä ihmeellisimpiin asioihin. Pitäisi pystyä myös ennakoimaan mahdollisia tilant,eita. Näillä ei kuitenkaan taata sitä, etteikö koira voi kokea tulevaisuudessa jotain mihin se liittä pelon - sehän voi olla ihan tunnepohjaistakin. Koira voi myös kouluttaa pois pelkotiloista, ainakin toisissa tapauksissa. Toki on ns. monipelkoisia koiria, joita on vaikea auttaa ja silloin mennäänkin jo etiikan puolelle kun on kysyttävä "mikä on tämä koiran parhaaksi?". Kysymys onkin enemmän siitä, että omistajat suhtautuisivat koiriensa pelkoihin asiaan kuuluvalla vakavuudella, omistautuisivat sitten siihen kouluttamiseen hyvässä opissa tai miettisivät onko koulutus se oikea tapa auttaa koiraa - olisiko eettisesti jokin toinen parempi.

Koiralla on luontaisesti tarve tuntea olonsa turvalliseksi. Kun koira pelkää, tämä turvallisuuden tunne on silloin kadonnut ja koira tekee jotain saavuttaakseen jälleen turvallisuuden tunteen. Kuka meistä haluaisi vaarassa tai turvattomuuden tunteessa kokoajan elää? Koirien pelot voivat olla opittuja (tilanteet, tunteet, tapahtumat, hajut jne vakuttavina tekijöinä), tunnepohjaisia (esim. jokin tietty haju voi aiheuttaa pelon tunteen), ne voivat tulla ajan saatossa tai ne voivat olla vahvasti perimässää (mm alkukantaiset rodut). Domestikaatiolla on ollut osavaikutuksensa siihen etteivät meidän koiramme, tai useat niistä, niin helposti ala pelätä, mutta se on siellä kuitenkin. Ja meidän ihmisten pitää opetella tunnistamaan jos/kun koiramme pelkää. Opeteltava toimimaan silloin oikein.

2 kommenttia:

  1. Olipas hieno kirjoitus :) Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  2. Kitekattus kiva että tykkäsit ja kiitokset :D

    VastaaPoista